Pistääkö toi " Osasto 10" itkettämään hillittömästi? Tv1 tänään?

palkkaa.

Muutama polakkihoitaja tekis sen työn yhtä hyvin. Ei ne lapset tarvi suomenkielisiä hoitajia.

Dokumentti 1980-luvun alusta, syöpälasten hoidosta siihen aikaan.



Olin itse ohjelman ensiesityksen aikaan vauva, joten en tiedä siitä mitään.



ap

aihe kiinnostaa. Tuo dokumentti synnytti suuren kampanjan Suomessa, tulivat nämä Lastenklinikan kummit jne., että saatiin syöpähoitoa paremmaksi Suomessa tms.



En ole dokkaria itse nähnyt. Mutta jos ajattelee, että yksikin lapsi säilyi hengissä tv-ohjelman ansiosta, on se katsomisen arvoinen.

Olin tuolloin n. 7-vuotias ja muistan nähneeni jonkun kamalan " lastenrääkkäysdokumentin" , joka kummitteli mielessä pitkään.

Lastenlinnassa tutkimuksissa. Muistan vieläkin sen kun ottivat selkäydinpunktion. Ei mitään puudutteita (voisko sellasta ees laittaa?), vanhempani olivat kaukana kotona, ja jälkeenpäin minut sidottiin sänkyyn, etten liikkuisi ja halvaantuisi.



Tätini, joka asui pk-seudulla tuli mua katsomaan pikaisesti. Vuotta nuorempi serkkuni oli ollut erittäin vakavassa auto-onnettomuudessa ja oli hoidettavana Töölössä teholla (?) ja täti pistähti muakin katsomaan. Selvittiin me molemmat onneksi sairaalasta poiskin, ja vielä hengissä.

Nostan hattua noille taitaville hoitajille siellä.

(Ja ilmeisesti työskentelee vieläkin)

Hän kertoi, että dokumentin ja kansalaiskeräyksen ansiosta kaikki muuttui paremmaksi lasten syöpätautien hoidossa.

Saatiin lisää lääkärinvirkoja, lastenhoitajien tilalle palkattiin lastensairaanhoitajia, ennen niin kivuliaat toimenpiteet alettiin tehdä anestesiassa, ja ennnenkaikkea paranemisennusteet kohenivat huomattavasti.

Täytyy muistaa, että ensisijainen kiitos kuuluu dokumentin tekijälle Mirja Pyykölle. Hän on monta muutakin hienoa ohjelmaa tehnyt, ja saanut hirveän paljon aikaiseksi.

Vierailija:

Lastenlinnassa tutkimuksissa. Muistan vieläkin sen kun ottivat selkäydinpunktion. Ei mitään puudutteita (voisko sellasta ees laittaa?), vanhempani olivat kaukana kotona, ja jälkeenpäin minut sidottiin sänkyyn, etten liikkuisi ja halvaantuisi.

Tätini, joka asui pk-seudulla tuli mua katsomaan pikaisesti. Vuotta nuorempi serkkuni oli ollut erittäin vakavassa auto-onnettomuudessa ja oli hoidettavana Töölössä teholla (?) ja täti pistähti muakin katsomaan. Selvittiin me molemmat onneksi sairaalasta poiskin, ja vielä hengissä.