Lapseni koulumenestys

Ei välttämättä, mutta kannattaa seurata. Joskus näillä tunnollisuus on vaara muutenki ruoskia itseään, esim.syömishäiriötä saattaa esiintyä.

Tulee kyllä raskas elämä, jos kaikessa tavoittelee täydellisyyttä eikä osaa olla tyytyväinen mihinkään. Tärkeää on, että asiat oppii ja ymmärtää, ei se numero. Ylioppilaskirjoituksissa ei ole väliä numeroilla, vaan sillä, että on sisäistänyt asiat.

Suomessa ei saa haluta olla hyvä, pitäisi tyytyä siihen seiskaan, koska kymppi on täydellisyydentavoittelua. Numerot kertovat, että osaa, joten miksi ei tavoittelisi hyvää osaamista. Hyvä numero korreloi ylioppilaskokeissa menestymisen kanssa.

Olisin vähän huolissani. Miten lapsesi on menestynyt noin hyvin, vaikka ilmeisesti te vanhemmat ette ole auttaneet läksyissä enää moneen vuoteen? Lapsellani on myös noin 9,5 todistus ja muistutamme häntä säännöllisesti, etteivät arvosanat ole kaikki kaikessa. Hänellä on myös hyviä ystäviä ja hän harrastaa lajia, jonka kilpailuissa on myös menestynyt. Monta rautaa siis tulessa yhtaikaa ja lapsi ei jaksaisi tätä, jos pelkäisi epäonnistumisia, pettyisi. Hän osaa analysoida "epäonnistumiset" ja sallia niitä itselleen. Esim matematiikassa hän on kaivannut ja saanut välillä tukea. Hän on huolissaan ystävästään, joka lukee aivan liikaa pitääkseen nykyisen tasonsa (noin 9,5 myös), ei ehdi elää muuten ja jonka vanhemmat antavat negatiivista palautetta "epäonnistumisista".

Ei pidäkään olla tyytyväinen, tuosta voi vielä parantaa. Vanha opettajani sanoi osuvasti: "Kun tähtää täydellisyyteen, voi saavuttaa erinomaisuuden"

Kiitos paljon vastauksista. Aijon seurailla tyttärtäni ja hänen suhtautumista arvosanoihin.

Mun keskiarvo oli 9,8 ja kirjoitin 6 laudaturia. Pääsin suoraan opiskelemaan unelma-alaani, nyt olen ansainnut tarpeeksi ja jään 35-vuotiaana eläkkeelle.

Vierailija kirjoitti:

Olisin vähän huolissani. Miten lapsesi on menestynyt noin hyvin, vaikka ilmeisesti te vanhemmat ette ole auttaneet läksyissä enää moneen vuoteen? Lapsellani on myös noin 9,5 todistus ja muistutamme häntä säännöllisesti, etteivät arvosanat ole kaikki kaikessa. Hänellä on myös hyviä ystäviä ja hän harrastaa lajia, jonka kilpailuissa on myös menestynyt. Monta rautaa siis tulessa yhtaikaa ja lapsi ei jaksaisi tätä, jos pelkäisi epäonnistumisia, pettyisi. Hän osaa analysoida "epäonnistumiset" ja sallia niitä itselleen. Esim matematiikassa hän on kaivannut ja saanut välillä tukea. Hän on huolissaan ystävästään, joka lukee aivan liikaa pitääkseen nykyisen tasonsa (noin 9,5 myös), ei ehdi elää muuten ja jonka vanhemmat antavat negatiivista palautetta "epäonnistumisista".

Minä olen käynyt toisenasteen tutkinnon, joten on totta etten ole pystynyt auttamaan häntä läksyissä pitkään aikaan. Isänsä on lääkäri, joten pystyy auttamaan tarvittaessa esimerkiksi pitkässä matematiikassa. Tyttäreni tekee läksyjä 3-3,5 h päiväissä ja sen jälkeen harrastaa liikunnallista toimintaa. Hänellä on myös paljon kavereita ja poikaystävä.