Juhlat ärsyttää

Oonkohan ainoa, joka ei tykkää juhlista? Taas käynnistyy tämä juhlasesonki, eli yo-juhlat, rippijuhlat ja ainakin yhdet häät tiedossa. Kyseessä on niin lähipiiri, että pakko mennä. En vaan saa kiinni, että mitä järkeä tässä kaikessa on: kauhee touhu ja hössötys ja hermojenmenetys, varsinkin juhlia järjestävillä perheillä. Ja minä sitten kiireessä kierrän rättipuoteja ettimässä jotain päällepantavaa, ja hampaat irvessä syön kakkua jossain suurelta osin itselleni vieraitten ihmisten keskellä. Joo, olen pahasti introverttia laatua. Yo-juhlat nyt vielä jotenkin ymmärrän (saavutus suorittajalta), mutta rippijuhlat on kyllä suurta fuulaa. Ainakaan omassa lähipiirissä sankarilla ei ole minkäänlaista uskonnollista tulokulmaa asiaan. Leirille mennään kun kaikki muutkin menee, ja juhlat on kivat kun saa rahaa. Huvittavaa, että leiri ei ole vielä alkanutkaan, mutta mekko on jo ostettu, kakut tilattu ja kutsukortit tehty. Aika itsestäänselvää, että "suoritus" on hyväksytty... Itse suostuin aikoinaan rippijuhliin kun äiti pakotti, lakkiaiset sitten jätinkin jo väliin, vaikka lukiosuoritus oli erinomainen ja sinällään ehkä juhlan arvoinen. Avoliittoa (ilman kihloja) takana parikymmentä vuotta, ja jos joskus vihille eksyn niin se olen sitten minä ja mies ja maistraatti.