Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies ja loppuunpalaminen
30.05.2017 |
Ostettiin siis talo tossa jokin aika sitten, muutettiin ja alettiin rempata sitä. Ei mitään järjettömän isoa, mutta kuitenkin niin että tekemistä riitti. Minä samaan aikaan raskaana, koiranpentu vähän aika sitten otettuna. Muutettiin ja alettiin rempata taloa, jäin niihin aikoihin lomalle ja saikelle töistä koska olin niin kipeä (valtava vatsa, en saanut nukuttua, kaikki liitos ja selkäkivut ym mitä vaan raskaudessa voi tulla). Tein itse tosi paljon töitä muuton ja perheen eteen,lapsia ennestään, kaikesta väsymyksestä ja kivuista huolimatta. Koiraa en enää pystynyt loppuaikana lenkittämään kipujen vuoksi, joten se jäi miehen tehtäväksi töiden ja rempan lisäksi, kaiken muun yritin hoitaa niin paljon kuin pystyin. Mies teki töiden lisäksi ylitöitä, on aina tehnyt ja jatkoi tätä edelleen.
Muutosta asti mies on ollut erittäin väsynyt, nukkuu aina kuitenkin hyvin kun nukkuu ja nukahtaa sekunnissa, yöunet tosin jäi melko useasti vähäisiksi, kuten myös syöminen. Mies alkoi olla todella kiukkuinen ja hermostui pienestäkin asiasta ja purki kiukun minuun. Itse raskaudesta väsyneenä en tätä kovin hyvin jaskanut kuunnella, koska olin itsekin väsynyt ja olisin tarvinnut tukea. Minkäänlaista läheisyyttä ei enää ollut vaikka olisin sitä nyt eniten tarvinnut.
Yritin monesti puuttua väsymykseen (olen itseasiassa yrittänyt jo viimeisen vuoden ajan, jo ennen muuttoa), puhuin nukkumisen tärkeydestä, patistin nukkumaan, puhuin ravitsemuksen tärkeydestä, tein ruuat, pidin huolta ruoka-ajoista, pakkasin eväät valmiiksi töihin ja latasin kahvinkeittimen iltaisin valmiiksi. Yritin patistaa päiväunille töiden jälkeen jotta saisi levätyksi tarpeeksi, mies ei käyttänyt näitä tilaisuuksia hyväkseen koska halusi viettää aikaa meidän kanssa mahdollisimman paljon ja lähteä joka paikkaan mukaan. Ongelmana tässä se että oli aina kiukkuinen kun tuli mukaan.
No, vauva syntyi. Vauva on valtavan kiltti, minä heräilen sen kanssa pari kertaa yössä ja hoidan kaiken kotona. Mies ei ole rasittunut vauvan syntymästä mitenkään, nukkuu yöt edelleen heräämättä jne. Edelleen on kovin kiukkuinen, riitelemme asiasta päivittäin ja monesta pikkuasiasta, koska miehellä menee hermo heti, näin on ollut jo pitkään. Olen itse univajeen vuoksi väsynyt mutta hyväntuulienn ja jaksava, otan pienet unet jos tarvii ja siihen saan mahdollisuuden. Miehen kiukku ln on mennyt vain pahemmaksi ja hermo menee entistä pienemmästä. Olen kysynyt monesti että jaksaako, onko väsynyt, yrittänyt saada nukkumaan enemmän, menemään päikkäreille, mutta ei, kyllä hän jaksaa, ei väsytä.
Jatkuu..
Kommentit (17)
Ja vielä haluan sanoa että kaikki asiat, koira, vauva, talo ym on yhdessä hankittu ja haluttu.
-Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tommonen se minunkin mieheni oli yli kymmenen vuotta, ennen kun paljastui, että on kulkenu pitkin matkaa vieraissa ruusuissa.
Onko mies käynyt lääkärillä selvittämässä johtuuko väsymys mahdollisesti jostain muusta kuin henkisestä uupumisesta?
No mitä te hankkiudutte raskaaksi, otatte koiranpennun ja ostatte vielä kämpän kaikki samaan syssyyn? Itseään saatte syytää. Plus sinä vaikutat itsekkäältä, MINÄ MINÄ MINÄ.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No mitä te hankkiudutte raskaaksi, otatte koiranpennun ja ostatte vielä kämpän kaikki samaan syssyyn? Itseään saatte syytää. Plus sinä vaikutat itsekkäältä, MINÄ MINÄ MINÄ.
No mitä sitten pitäisi tehdä? Miten on itsekästä se että tekee kaiken minkä toisen puolesta pystyy ja yrittää auttaa parhaansa, mutta toinen ei vaan myönnä olevansa avun tarpeessa? Itsekäs olen siinä suhteessa että pakko se on ajatella itseään kun on raskaana ja nyt pieni vauva hoidettavana.
-Ap
Ja paljon on tapahtunut pienessä ajassa, se on totta ja itse olen sitä mieltä että niin makaa kuin petaa.
-Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko mies käynyt lääkärillä selvittämässä johtuuko väsymys mahdollisesti jostain muusta kuin henkisestä uupumisesta?
Ei ole, olen ehdottanut että tarkistuttaisi veriarvojaan jos sieltä löytyisi syy valtavaan väsymykseen. Tosin en ihmettele että on väsynyt, niin paljon on hommia viime aikoina tehnyt.
-Ap
No oletko kysyny suoraan mieheltä haluaako hän erota?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko yrittänyt ajatella asiaa miehesi näkökulmasta? Voisi tehdä hyvää ja avata tuota tilannetta. Kuitenkin miehellä vastuu remontoida koti sekä taloudellinen vastuu teidän koko perheestä. Pieni empatia ei olisi ollenkaan pahitteeksi.
Meillä on osittain samanlainen tilanne, osittain tosin vähän erilainen. Mutta "pääjuoni" on identtinen. Mies on raatanut, ja sitten stressaantunut ja uupunut. Raatanut osin siksi, että ei osaa hellittää ja vaatii itseltään kamalasti, ja osin siksi, että haluaa elättää perheen. On ollut poissaoleva, ahdistunut ja ärtynyt, suunnilleen koko ajan kiukkuinen. Minä olen kokenut jääväni yksin, ja että vain miehen pahan olon tunteille on tilaa. Hmm. Tilanne on nyt jonkun verran lauennut ja helpottunut, koska mies sai vihdoin puhuttua minulle työhön liittyvästä ahdistuksestaan ja siitä miten uupuu raatamisesta. Oli yllättynyt että minä ymmärsin, enkä vaatinut mitään. Oli kai luullut, että lynkkaan sen siitä, että se ei jaksa. Nyt se on jonkun aikaa ollut ihan hyvällä tuulella jopa. Meillä auttoi siis se, että mies vihdoin uskalsi puhua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Remontti seis. Mulla on ollut muuten sama tilanne paitsi että olin yksinhuoltaja. Oli siis työ, lapset, koira ja remontti. Pistin remontin muutamaksi vuodeksi jäihin ja jatkoin, kun lapset olivat vähän isompia.
Liian paljon hankintoja jo rikkinäiseen suhteeseen. Ei näin.. Kohta olet taas raskaana ja ongelmat vaan lisääntyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin makaa kuin petaa.
Niinpä niin. Tekstistä oikein paistaa kirjoittajan neljä kirjainta, MINÄ! Miehellä on kaikki kunnossa, minulla ei. En saaut tarvitsemaani tukea. Oletpa vielä ehdottanut miehesi hylkäämistäkin ongelman ratkaisuksi, vaikka miehesi haluaisi väsyneenäkin viettää aikaa kanssasi. Patistelet miestäsi tekemään tahtoasi, sinun kuvitelmaasi siitä, mikä on hänen parhaakseen. Voi voi rouva pieni, paljon on kiviä tielläsi, kun nyt et vain pahemmin nilkkaasi nyrjäyttäisi! Kun nyrjähtää, muista että SINÄ itse, ja vain SINÄ itse olet polkusi valinnut, kukaan muu ei ole sinua pakottanut eikä tuolle tielle saanut. Olisit voinut toimia toisinkin, vaan SINÄ et toiminut toisin!
"Miehellä kaikki hyvin."
No ei ole, jos on kerran uupunut ja masentunut!
Ei tuollaisessa tilanteessa vain riitä lusikoita siihen, mihin normaalisti ihmisillä riittää: https://tnfinland.fi/lusikkateoria/
Vierailija kirjoitti:
Jatkuu..
Nyt sitten suhde on siinä jamassa, että mun pn paha olla, koska mies on erittäin poissaoleva ajoittain, ei keskustele kanssani, mitään ei voi pyytää tai puhua ilman että menee hermo, mulla vielä raskaushormonit tässä vaikuttamassa. Mulla kaikenlaista henk. Koht. Elämässä meneillään, jotka painaa (liittyy mun perheeseen, vanhempiin jne), miehellä kaikki hyvin. Tunnen olono erittäin yksinäiseksi koska kun mies tulee kotiin, ei hän ole henkisesti läsnä. Vauvan kanssa kyllä lepertelee. Mulla tunteet laimentuneet, olen erittäin surullinen enkä jaksa enää ottaa mieheen kontaktia. Olen nyt ehdottanut jonkinlaista asumiseroa tms että oltaisiin vähän tekemisissä, koska se menee aina riitelyksi ja en halua että lapset joutuu kuuntelemaan. Ja toiseksi en itse jaksa miehen kiukkua ottaa vastaan, koska olen itsekin väsynyt heräilystä ja paljosta työmäärästä täällä kotona (vauvan hoito, kodin hoito, kauppareissut, ruuanlaitot, koiran hoito, vanhemman lapsen koulu- ja harrastusasiat, neuvolat, terkkarit, omat henk koht juttuni), se on myös yksi syy miksi en halua olla tekemisissä, koska se vaikuttaa omaan mielialaani niin paljon. Kolmas syy on se että tulen surulliseksi koska olen toipunut synnytyksestä hyvin ja haluaisin ja jaksaisin hoitaa miehen kanssa parisuhdetta ja olla lähekkäin ym, mutta kun en aaa henkistä yhteyttä mieheen ja minua ei kuunnella eikä tarpeillani ole väliä, tulen surulliseksi. Seksiä kyllä saan kun pyydän.
Eilen mies myönsi olevansa stressaantunut ja uupunu. Vuoden olen kysynyt, yrittänyt puuttua asiaan, huolehtinut nukkumisesta, syömisestä, kantanut kotiin vitamiineja ja huolehtinut että syö ne, olen ottanut tehtävät hoitaakseni oman jaksamiseni kustannuksella. Nyt mies myöntää olevansa väsynyt, mutta mulla tunteet jo tosi sekavat enkä tiedä miten tästä eteenpäin? Erota en missään nimessä halua koska mies on valtavan hyvä mies ja isä.
No syystä tai toisesta mies ei ole aiemmin pystynyt tunnustumaan väsymystään vaan on urheasti yrittänyt esittää kaikkivoipaa ja olla rasittamatta sinua. Ehkä kyse on miehen kotoa tai muualta omaksumasta miehen mallista tai sitten sinä olet luonut hänelle paineet pärjätä. Ehkä sinun kyselysi eivät olekaan vaikuttaneet vilpittömiltä vaan syyllistäviltä?
Minusta sinun pitäisi olla iloinen siitä, että mies vihdoin uskaltaa avautua. Koeta nähdä se merkkinä teidän lähentymisestä. Sitten vaan kiinnitätte huomionne siihen miten pääsette tästä eteenpäin.
Alue: Aihe vapaa
Jatkuu..
Nyt sitten suhde on siinä jamassa, että mun pn paha olla, koska mies on erittäin poissaoleva ajoittain, ei keskustele kanssani, mitään ei voi pyytää tai puhua ilman että menee hermo, mulla vielä raskaushormonit tässä vaikuttamassa. Mulla kaikenlaista henk. Koht. Elämässä meneillään, jotka painaa (liittyy mun perheeseen, vanhempiin jne), miehellä kaikki hyvin. Tunnen olono erittäin yksinäiseksi koska kun mies tulee kotiin, ei hän ole henkisesti läsnä. Vauvan kanssa kyllä lepertelee. Mulla tunteet laimentuneet, olen erittäin surullinen enkä jaksa enää ottaa mieheen kontaktia. Olen nyt ehdottanut jonkinlaista asumiseroa tms että oltaisiin vähän tekemisissä, koska se menee aina riitelyksi ja en halua että lapset joutuu kuuntelemaan. Ja toiseksi en itse jaksa miehen kiukkua ottaa vastaan, koska olen itsekin väsynyt heräilystä ja paljosta työmäärästä täällä kotona (vauvan hoito, kodin hoito, kauppareissut, ruuanlaitot, koiran hoito, vanhemman lapsen koulu- ja harrastusasiat, neuvolat, terkkarit, omat henk koht juttuni), se on myös yksi syy miksi en halua olla tekemisissä, koska se vaikuttaa omaan mielialaani niin paljon. Kolmas syy on se että tulen surulliseksi koska olen toipunut synnytyksestä hyvin ja haluaisin ja jaksaisin hoitaa miehen kanssa parisuhdetta ja olla lähekkäin ym, mutta kun en aaa henkistä yhteyttä mieheen ja minua ei kuunnella eikä tarpeillani ole väliä, tulen surulliseksi. Seksiä kyllä saan kun pyydän.
Eilen mies myönsi olevansa stressaantunut ja uupunu. Vuoden olen kysynyt, yrittänyt puuttua asiaan, huolehtinut nukkumisesta, syömisestä, kantanut kotiin vitamiineja ja huolehtinut että syö ne, olen ottanut tehtävät hoitaakseni oman jaksamiseni kustannuksella. Nyt mies myöntää olevansa väsynyt, mutta mulla tunteet jo tosi sekavat enkä tiedä miten tästä eteenpäin? Erota en missään nimessä halua koska mies on valtavan hyvä mies ja isä.