Paino hyvinvoinnin mittarina

Haluaisin herättää keskustelua siitä, miten yksioikoisesti yksilön hyvinvointia tulkitaan tämän painon perusteella. Noin vuosi sitten lopetin tupakoinnin ja vähensin riskirajoilla ollutta alkoholinkäyttöäni merkittävästi. Voin nyt sekä henkisesti että fyysisesti paremmin kuin vuosiin. Hiukseni, ihoni ja hampaani eivät ole koskaan olleet yhtä hyvässä kunnossa kuin nyt ja koen mielialani sekä jaksamiseni parantuneen valtavasti. Olen kuitenkin samalla lihonut kymmenen kiloa. Luultavasti olen huomaamattani alkanut korvata tupakasta ja alkoholista saatavaa nautintoa syömällä. En ole saanut minkäänlaisia kommentteja terveemmästä olemuksestani, oletettavasti juuri lihomisen vuoksi.

Vastaavasti muutama vuosi sitten kävin läpi vaikean eron, minkä seurauksena painoni putosi nopeasti. Tuolloin taas kehuja sateli. Näytin "terveeltä" ja "hehkeältä", vaikka elin täysin epäterveellistä elämää. Poltin, join ja söin, mitä sattuu (silloin kun muistin syödä), nukuin huonosti. Mielestäni tämä näkyi ulospäin, mutta muut näkivät vain hoikentuneen kroppani. Teki mieli tokaista dieettivinkkejä kyseleville, että hankkikaa tekin pettävä puoliso, niin alkavat kilot karista.

En puolusta ylipainoa, ja tarkoitukseni onkin omallakin kohdallani seuraavaksi alkaa kiinnittää huomiota myös syömiseen ja liikkumiseen, kunhan koen olevani vahvoilla edellisten elämäntapamuutosten kanssa. Haluaisin vain, että tämän aloituksen lukijat miettisivät, miten ja milloin kommentoivat toisen painoa ja että paino ei ole ainoa hyvinvoinnin mittari.