Meidän koirasta on tullut sellainen höperö alzheimermummo.
Ennen niin skarppi labbis ei löydä enää takapihalta sisälle, haahuilee päättömästi, lenkillä kiertyy kaikkien puiden tai aurauskeppien ympärille niin, että aina pitää irroittaa hihna pannasta vapauttaakseen hänet, kävelee ovia ja kaiteita päin, vaikka mielestäni kuitenkin näkee ihan hyvin, kuorsaa ihan hullun kovaa, ei muista enää mitään "sääntöjä", aiemmin kerjäämätön koira kerjää koko ajan, pyörii jaloissa eikä osaa enää väistää, ei muista enää ns. kiellettyjä paikkoja, sohvalla nukkumista, jne.
Ei kuitenkaan vaikuta sairaalta tai kivuliaalta, eikä rrityisen surkealta tai onnettomalta. Ainoastaan sellaiselta totaalisen sekavalta dementikkomummolta.
Koiralla ikää nyt 12 vuotta.
Onko näillä höppänä oireilla kokemusta kuinka lopussa ollaan? Tämä kesä vielä?
Kommentit (4)
Myyntiin tori.fi kuten on tapana koiravanhusten kanssa😬
Meidän seniori alkoi kompastella portaissa, eikä oikein lenkillä kulkenut rinnalla, venkoili kummallisesti. Sohvalle hypätessään saattoi tömähtää sohvankylkeen.
Vasta vierailu harvemmin käytyyn kyläpaikkaan sai epäilemään näköä. Törmäili oviin, eikä osannutkaan liikkua.
Silmälääkärin tuomio oli äkillinen sarveiskalvon rappeuma ja koira on täysin sokea. Kotioloissa pystyy kulkemaan vanhasta muistista. Vieraassa ympäristössä törmäilee.
Vanhalla koiralla näön heikkeneminen voi johtua myös kaihista.
Oma koirani vaikutti aluksi masentuneelta, mutta on sopeutunut yllättävänkin hyvin. Pärjää kotona ja kotipihassa ja iloa elämään löytyy pienistä asioista. Häntä heiluu edelleen.
Nostan, jos jollain on lisää kokemuksia.
Myyntiin tori.fi kuten on tapana koiravanhusten kanssa😬