Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Onko kenenkään parisuhde päättynyt niin, että toinen on sairastunut psyykkisesti?

Vierailija
29.05.2017 |

Meillä tosi pitkä parisuhde päättyi niin, että ex alkoi sekoilla ihan huolella ja sairastui ilmeisesti skitsofreniaan tai johonkin sen kaltaiseen. Muutti pois ja asuu nyt irtolaisena. Tuntuu todella surulliselta mun ja lasten mielestä ja haluttais häntä auttaa, mutta on kuin toinen ihminen - hermostunut ja keskittymiskyvytön.
Kauheaa kun silti rakastaa, mutta ei mitään voi.

Kommentit (6)

Vierailija
1/6 |
29.05.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei. Mutta potentiaalinen seurustelu ja orastava tapailu on jouduttu päättämään toisen paljastuneiden vakavien ongelmien vuoksi. Sydäntäsärkevää, koska tunteet ei kuole järjen sanelemina, ja toisaalta jossittelee, että josko voisi toisen parantaa ja pelastaa.

Mutta uskon, että siinä sairastuisi tosi pahasti itsekin. Kun toinen heittää monta kertaa viikossa rakkaudentunnustuksista huoritteluun ja hääsuunnitteluista ikuiseen eroon.

Ennemmin kärsin nyt hetken toipuessa välirikosta ja sitten pääsen keskittymään johonkin normaalimpaan. Ehkä...

Mutta uskon, etä teillekin tuo ero voi olla pidemmän päälle parempi ratkaisu. Voihan tilannetta tarkastella uudelleen jos hänen terveytensä paranee. Niin itsekin aina välillä ajattelen.

Vierailija
2/6 |
29.05.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Äitii jaksoi siihen asti, että isä yritti hänet harhoissaan tappaa. Sen jälkeenkin huolehti mm. asunnosta ja eläkkeen hakemisesta ja itsenäisen elämän alkuun. Sittemmin tuki meitä lapsia kun isä aina välillä jotain "kivaaa" häppeningiä järjesti.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/6 |
29.05.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kiitos vastauksestasi. Tässä on menty jo muutama vuosi, eikä tilanne ole muuttunut kuin huonommaksi. En voi häntä auttaa, enkä pelastaa ja sinkkuna olen ollut itse. En pysty jostakin syystä harkitsemaan vakavasti uutta suhdetta ja tunnen syyllisyyttä sellaisen miettimisestäkin. ap.

Vierailija
4/6 |
29.05.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Äitii jaksoi siihen asti, että isä yritti hänet harhoissaan tappaa. Sen jälkeenkin huolehti mm. asunnosta ja eläkkeen hakemisesta ja itsenäisen elämän alkuun. Sittemmin tuki meitä lapsia kun isä aina välillä jotain "kivaaa" häppeningiä järjesti.

Vähän samanlaista meilläkin. Mies siis kuvitteli kaikkea olematonta jos suhteemme aikana, sai raivareita oman mielikuvituksensa tuotteista eli epäili mun pettävän koko ajan, jos en ollut kotona. En olisi saanut edes töissä käydä. Millaisia happeningeja teille sattui? ap.

Vierailija
5/6 |
29.05.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Onko exälle haettu hoitoa vai onko ongelma siinä että lopettaa itse hoitonsa kun vapautuu osastolta? Vai elääkö villiä uusintanuoruuttaan ja exvaimo ei ymmärrä?

Vierailija
6/6 |
29.05.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Onko exälle haettu hoitoa vai onko ongelma siinä että lopettaa itse hoitonsa kun vapautuu osastolta? Vai elääkö villiä uusintanuoruuttaan ja exvaimo ei ymmärrä?

Ongelma on se, että juurikin lopettaa sen hoitonsa itse kun pääsee pois akuuttiosastolta. Ei ole parisuhteessa, eikä elä villiä nuoruuttaan vaan on erakkomainen yksinäinen susi, vaikkakin kavereitakin on - tosin ilmeisesti säälistä majoittavat jne. ap.