Harmittaako sinua koskaan toimintasi vauva-aikana?
Olin kauhean väsynyt esikoisemme synnyttyä enkä kauheasti halunnut sukulaisia käymään. Neuvolassakin kannustettiin ajattelemaan omaa itseä ja vauvaa ja kieltäytymään sellaisista vierailuista, jotka tuntuivat väsyttäviltä. Nyt lapsemme on 1 vuotias, ja välit perheisiimme ovat varsin viileät, enkä esim. koe luontevana pyytää äitiäni tai anoppi lapsenvahdiksi.. Ja se johtuu täysin siitä, etten halunnut heitä käymään useinkaan illoin, kun lapsi oli pienempi.
Onko kukaan kokenut samoin?
Kommentit (5)
Juurikin tuon pelon takia, että välit viilenee, olen ollut paljon yhteyksissä sukuumme. Usein saan itse hengähtää kun käymme kylässä tai he tulevat kylään. Toisinaan vaan sanon että en nyt jaksa seurustella, menen lepäämään. He ymmärtävät kyllä. Ota rohkeasti yhteyttä ja kysy kylään!
Se on sitä nykyäitien itsekkyyttä. Anopilla ei ole mitään asiaa kylään vauvan synnyttyä, mutta lapsenpiika pitäisi olla sitten kun lapsi kasvaa.
Kuule ap, sitä makaa miten petaa. Olisit antanut isovanhempien muodostaa läheiset tunnesiteet vauvaan, niin varmasti tarjoutuisivat lapsenvahdiksi.
Vierailija kirjoitti:
Se on sitä nykyäitien itsekkyyttä. Anopilla ei ole mitään asiaa kylään vauvan synnyttyä, mutta lapsenpiika pitäisi olla sitten kun lapsi kasvaa.
Kuule ap, sitä makaa miten petaa. Olisit antanut isovanhempien muodostaa läheiset tunnesiteet vauvaan, niin varmasti tarjoutuisivat lapsenvahdiksi.
Luitko aloitusta lainkaan?
En pitänyt hirveästi sylissä vauvaa, kun hän oli painava ja oli kuuma kesä. Oli melko paljon sitten vanuissa makoilemassa, kun ei osannut vielä lattiallakaan olla.
Oletko ollut erityisen töykeä? Tuskin pelkkä tapaamattomuus välejä viilentäisi.
Toki voit edelleen korjata tilanteen, ihan vaan kutsumalla käymään.