Olen noin 50-v työtön ja työssäkävijät eivät kestä optismistisuuttani
Sanon että mikä hätä heillä kun minullakn on kaikki hyvin paitsi työpaikka. Sanon ettei tarvitse isoa lainaa pärjätäkseen elämässä ja se on loukkaus. Pidän itseni kunnossa treenaamalla kovaa ja suorittamalla työväenopiston kursseja. Ei saisi, pitäisi olla hiljaa harrastuksista ja uusista tuttavuuksista. Ei saa puhua kirjoista, putkeen katsotuista tv-sarjoista, matkoista ja niiden antamista virikkeistä ja elämänilosta. Pitäisi olla hiljainen hikikomori. Marjastan sienestän ja syön mökkinaapurin hirvenlihaa. Hyvä minun kuulemma on samoilla. Kerron kuinka monta tuntia siihen vain menee viikossa ja sitten mökötetään.
Työttömän pitiäsi olla hiljaa ja purnata juuri sen verran että sille voi sanoa: ole hiljaa ja mene töihin.
Kommentit (6)
Vierailija kirjoitti:
Sanon että mikä hätä heillä kun minullakn on kaikki hyvin paitsi työpaikka. Sanon ettei tarvitse isoa lainaa pärjätäkseen elämässä ja se on loukkaus. Pidän itseni kunnossa treenaamalla kovaa ja suorittamalla työväenopiston kursseja. Ei saisi, pitäisi olla hiljaa harrastuksista ja uusista tuttavuuksista. Ei saa puhua kirjoista, putkeen katsotuista tv-sarjoista, matkoista ja niiden antamista virikkeistä ja elämänilosta. Pitäisi olla hiljainen hikikomori. Marjastan sienestän ja syön mökkinaapurin hirvenlihaa. Hyvä minun kuulemma on samoilla. Kerron kuinka monta tuntia siihen vain menee viikossa ja sitten mökötetään.
Työttömän pitiäsi olla hiljaa ja purnata juuri sen verran että sille voi sanoa: ole hiljaa ja mene töihin.
Heh, itse olen sen verran ilkeä luonteeltani, että jos huomaan tuollaista, lisään löylyä kiukaalle. Eivät kestä sitä, että osaat iloita pienistä asioista ja oh my good, tulet toimeen. Itse olen myös vähän yli 50, olen jättäytynyt oravanpyörästä, ennen eläkeikää. Pärjään loppuelämäni, olen tehnyt hektistä IT-alan työtä vuosikymmenet. En kaipaa työelämää arvostan vapaa-aikaa.
Ne on kateellisia kun meillä on aikaa eikä tarvitse aloittaa viikkoaan aina sillä samalla kaavalla.
Työttömälle pitää työasäkävijän sanoa vakavana että tsemppiä. Sitten kun kertoo että elo jatkuu vilkkaana ja on vaikka mitä tekemistä ja iloa vaikka rahaa ei ole mutta usko töiden löytymiseen on tosi kova ja aina ihan aina pitää muistaa elää ihan täysillä koska ei voi tietää mikä päivä on viimeinen, niin näkee tsemppaajan naamasta, miten se on liki raivona.
Olen nyt fyysisesti ja henkisesti paremmassa kunnossa kuin koskaan, päivät kiitävät vauhdilla ja tekemistä riittää, on myös mahtavaa kun sunnuntaina ei ota aivoon alkava työviikko, en ole masentunut enkä ahdistunut.
Sama täällä. Tuttavani kauhistelee minun pientä työttömyyskorvaustani. Ihmettelee että miten jaksan olla niin hyväntuulinen. Kai sitä köyhän työttömän pitäisi itkeä tihrustaa ja heitellä tuhkaa päällensä.