Inhoankin asumista uudessa "lähiössä " ok-talossa
Onko muita?
Uudehko okt-alue, jossa paljon lapsiperheitä. Kahden vuoden aikana olen huomannut, että ei tämä hääviä ole. Liian pienet tontit, eikä omaa rauhaa. Vaikka suurin osa hienoissa taloissa asuvista on tavallista duunarisakkia, on ilmapiiri jotenkin kyräilevä ja vertaileva. Olen kuullut naapurin naisten arvostelevan muita. Kaikki on omissa poteroissaan eikä yhteisöllisyydestä ole tietoakaan. Neljä perhettä saattaa viettää aikaa näköyhteyden päässä toisistaan, mutta ei edes tervehditä. Porukka harrastaa lenkkeilyä my Little pony-värisissä treenitrikoissa (naiset ja miehet) . Olenko ainoa, jolle uuden talon rakentaminen tällaiselle alueelle on ollut pettymys?
Kommentit (15)
Haluat sä nyt sitä rauhaa vai yhteisöllisyyttä? Vähän ristiriitainen toi sun teksti.
Vierailija kirjoitti:
Haluat sä nyt sitä rauhaa vai yhteisöllisyyttä? Vähän ristiriitainen toi sun teksti.
No kun ei ole kumpaakaan, se on ongelma. Tuntuu että kaikki huonot puolet on täällä :/. Ap
Se on se suomalainen unelma omakotitalosta ja kahdesta lapsesta mitä tuputetaan, ja minkä suurin osa ihmisistä pureskelematta nielee. Sitten ihmetellään kun ei ollakaan onnellisia siinä unelmassa. Ihmisten pitäisi paljon enemmän pohtia sitä, mitä oikeasti elämältä haluaa, ja minkälaista elämää haluaa viettää, eikä vain mennä letkassa muiden perässä.
Missäpäin Suomea talonne on? Pohdimme miehemme kanssa myös rakentamista tänne Vaasaan ja pelkään, että asuminen uudella alueella onkin pettymys juuri kuvailemiesi seikkojen vuoksi. Haluan tuntea naapurini ja kutsua heitä kylään. Asumme nyt kerrostalossa ja täällä asuu monenikäisiä asukkaita. Se luo turvallisen fiiliksen kun eläkeläiset tarkkailevat ketä talossa liikkuu -hah, hah.
Olen kuullut samaa yatävältäni. Tsemppiä, kuulostaa inhottavalta.
Vierailija kirjoitti:
Se on se suomalainen unelma omakotitalosta ja kahdesta lapsesta mitä tuputetaan, ja minkä suurin osa ihmisistä pureskelematta nielee. Sitten ihmetellään kun ei ollakaan onnellisia siinä unelmassa. Ihmisten pitäisi paljon enemmän pohtia sitä, mitä oikeasti elämältä haluaa, ja minkälaista elämää haluaa viettää, eikä vain mennä letkassa muiden perässä.
Kuvittelet vissiin olevasti jotenkin muita fiksumpi ja tietäväsi muita paremmin mitä haluat.
No myönnetään, tuollaistahan se vähän on. Ystäväperhe rakennutti juuri hienon talon uuteen lähiöön. Takana metsä mutta esim. terassi tulee sivulle. Molemmilla sivuilla ja alajuoksussa talot. Ei mitään rauhaa... Naapurin takapiha keittiön ikkunoiden edessä. Kaippa siihen jotain Tuijaa väliin istutellaan jossain kohtaa, mutta sillähän kestää kasvaakin useamman vuoden....
Meillä on enemmän rauhaa rivarissa omalla takapihalla, missä on sentäs isot korkeat aidat ja puskat välissä. Mut voisin minä ehkä silti siihen taloon jossain kohti vaihtaa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on se suomalainen unelma omakotitalosta ja kahdesta lapsesta mitä tuputetaan, ja minkä suurin osa ihmisistä pureskelematta nielee. Sitten ihmetellään kun ei ollakaan onnellisia siinä unelmassa. Ihmisten pitäisi paljon enemmän pohtia sitä, mitä oikeasti elämältä haluaa, ja minkälaista elämää haluaa viettää, eikä vain mennä letkassa muiden perässä.
Kuvittelet vissiin olevasti jotenkin muita fiksumpi ja tietäväsi muita paremmin mitä haluat.
Uniikki lumihiutale
Mitä sitten? Talo myyntiin ja erilainen asuminen tilalle.
Kannattaa ehkä varautua henkisesti siihen että elämä ei ehkä muutukkaan muuttamalla paremmaksi. Ihmisillä on tapana projisoida tyytymättömyys omaan elämäänsä johonkin ulkopuoliseen syyhyn.
Kiitos ap, mielikuvani uusista asuinalueista ei ole ollenkaan väärä. Me muutimmekin vanhemmalle asuinalueelle, jossa on rauhaa ja yhteisöllisyyttä :) Metsää kasvaa lähellä, ei tarvitse pelätä että se hakataan pois. Koiraa ja lapsia voi ulkoiluttaa muuallakin kuin tonttien välissä. Koti ei ole uuden karhea, mutta emme sellaisella mitään tekisikään! Pikkuhiljaa laitamme mieleiseksi.
Olen itse elänyt suuren osan lapsuudestani tuollaisella alueella. Meillä lapsilla oli hauskaa: aina kavereita saatavilla, luokkakavereitakin asui samalla alueella useita. Isoissa porukoissa leikittiin kirkkistä ja purkkista. Äitini on myöhemmin sanonut ettei viihtynyt ollenkaan juuri ap:n mainitsemista syistä. Nyt eläkkeellä viihtyvät, kun naapurit ovat tulleet tutuiksi ja osin vaihtuneet. Vahtivat toistensa postilaatikoita matkojen ajan, jutustelevat aidan yli ja jopa kutsuvat toisiaan perhejuhliin.
Itse olen tyytyväinen kerrostalossa ;-)
Me asumme ok-talossa alle 500 neliön tontilla hyvin liki naapureitamme. Meidän alueella suurin osa perheistä rakensi talonsa samaan aikaan. Naapurit tulivat jo rakennusaikana tutuiksi ja yhteisöllisyys kehittyi siinä samassa. Kun lapset olivat pienempiä vietettiin yhteisillä kaduilla ja leikkipuistoissa enemmän aikaa. Meillä on yhteinen jätehuolto ja fb-ryhmä, jossa jaemme yhteisiä juttuja. Nyt yhdentoista vuoden asumisen jälkeen vietämme edelleen kesäisin kesäjuhlia ja talvisin naisten illanistujaisia ja miesten saunailtoja. Epäystävälliseksi parjatulla pk-seudulla tämä.
Vierailija kirjoitti:
Mitä sitten? Talo myyntiin ja erilainen asuminen tilalle.
Kannattaa ehkä varautua henkisesti siihen että elämä ei ehkä muutukkaan muuttamalla paremmaksi. Ihmisillä on tapana projisoida tyytymättömyys omaan elämäänsä johonkin ulkopuoliseen syyhyn.
No höpöhöpö, tottakai elämä voi muuttua paremmaksi muuttamalla! Esimerkiksi minä kaipaan järveä lähelleni ja siksi asummekin sellaisen vieressä nykyään. Olen siis myös viestin 12 kirjoittaja. En ole tätä ennen asunut järven lähellä kuin lapsuuden kodissani. Järvi ja talvisin jäällä kävely lisää selvästi onnellisuuttani, joten on hullua sanoa, ettei muuttamisella olisi väliä. Tulisin ihan hulluksi uudella tonttialueella, jossa tontteja on kylki kyljessä kilometrien verran!
Et takuulla ole ainoa, minua ahdistaa jo tuollaisen alueen näkeminenkin. Kannattaa varoa aamulla jos venyttelee kuistilla ettei vahingossa huitaise naapuria leukaan ;)