Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kuinka usein sopii soitella ystäville?
22.05.2017 |
Olen lyhyen ajan sisällä estänyt kaksi ystävääni (puheluesto),
koska he ovat äityneet soittelemaan liikaa.
Naispuolinen ystävä on ihan hauskaa seuraa, kävimme kylässä aiemmin pari kertaa viikossa puolin ja toisin, kerran kk:ssa jossain ravintolassakin ym. Yhtäkkiä hänelle ei riittänyt enää mikään: antoi kotiavaimensa, että tulisin useammin kylään, lähetteli viestejä aamu-6:sta yö-11:een ja kertoi kaikki asiansa, luetteli ongelmiaan ja suutahteli aina kun yritin päättää itse mitä teemme minun kotonani. Minun musiikkini ja mieliohjelmani olivat "huonoja" ja hän mölysi kuin pikkukakara ja huokaili ja huudahteli, kun yritin pitää pääni. Muiden ystävieni mielipiteet hänestä huolestuttivat koko ajan ja harrastukseni kiinnostivat myös:
hän halusi tulla mukaan kiukuttelemaan, miten turha hartastukseni on, "eikä täällä kannata käydä". Tyypillinen kohtaus: vedän taljalla 20:n sarjan kuntosalilla, ystävä alkaa 10:n jälkeen tökkiä olkapäätäni yhä lujempaa ja huutaa: -Hei, kuuliks sää! Hei, mitä sä teet? Heii! Riittää jo!
Olemme 4-kymppisiä, molemmilla mies ja teini-ikäinen lapsi.
Aloin karttaa hänen seuraansa, jolloin alkoi älytön soittelu.
Minusta yli 40 puhelua päivässä on liikaa ja ahdistaa. Estoille meni.
Voin edelleen tavata häntä kerran kk:ssa, muuten olen mieluummin vaikka yksin.
Sitten miespuolinen ystävä tuli yllättäen vastaan somessa.
Mukava yllätys, lapsuudenkaverini, mies siis, soitti kerran. Viikon päästä soitin hänelle, näimme kerran kaupungilla.
Sovimme yhteisestä kesälomareissusta Särkänniemeen. Sitten hän sekosi: alkoi soitella parin tunnin välein monena päivänä peräkkäin,
loppusaldo yli 20 puhelua ja saman verran viestejä päivässä - eikä mitään asiaa!
En ymmärrä, miten hän ehtii hoitaa työnsä.
Laitoin puhelueston sen jälkeen, kun olin kertonut, etten halua enkä ehdi puhella puhelimessa kuin kerran viikossa. Mies soitti silti koko ajan, väliin viestejä: -Mikset sä vastaa? Mulla on asiaa! (mitään asiaa hänellä ei kuitenkaan ollut, kun soitin itse takaisin, ja taas soiteltiin 20 kertaa peräkkäin).
Mies suuttui kun joutui estoille ja perui lomareissumme ja esti minut ja perheeni Facebookissa.
Puhelinhäirikkö-nainen taas analysoi saamansa puhelueston syyksi, että vierastan muka hänen terveydellisiä ongelmiaan ja ties mitä ulkonäköseikkoja.
Omassa puhelinkäyttäytymisessään he eivät ilmeisesti näe mitään erikoista tai häiritsevää.
Alan tosissani inhota koko puhelin-keksintöä...
Kommentit (7)
Piilevä pers.häiriö puhkeaa kukkaan: henkilö taantuu siihen vaiheeseen, jolloin äidin piti olla olemassa vain minua ja tarpeitani varten.
Ja nyt joku muu saa sitten toimia korvikkeena. Tuo on yllättävän yleistä. Mutta terve aikuinen tietää ettei kenelläkään ole täydellistä lapsuutta ja osaa suhteuttaa asiat. Noille voi kerran sanoa että nyt sä olet rajaton, mutta oikeasti tuollaisten kanssa ei ole mitään tehtävissä.
Ei tulis mieleenkään ottaa salille ketään niskaan puhaltelemaan. Eli parempi yksin kuin huonossa seurassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1-2 krt kuukaudessa riittää kuulumisien kertomiseen. Jos on "oikeaa" asiaa niin, sitten voi soitella useammin. Minuuttitarkka päivän tapahtumien raportointi on rasittavaa.
No, aika läheiseksi rupeat itsekin heti...jos n.et vanhan tutun vuosien takaa nii järkkäät Särkänniemi reissun? Tai olet lähtemässä mukaan.
Pikkusen kuulostaa tämä aloitus kummalta.
Kipeitä nuo kaksi ovat, jos on totta.
Annatko sinä alkuun itse vaikutelman, että olet TOSI kiinnostunut?
Vierailija kirjoitti:
No, aika läheiseksi rupeat itsekin heti...jos n.et vanhan tutun vuosien takaa nii järkkäät Särkänniemi reissun? Tai olet lähtemässä mukaan.
Pikkusen kuulostaa tämä aloitus kummalta.
Kipeitä nuo kaksi ovat, jos on totta.
Annatko sinä alkuun itse vaikutelman, että olet TOSI kiinnostunut?
Enpä usko että annan "väärää vaikutelmaa", kyllä jokainen on itse vastuussa omasta käytöksestään.
Kun olit Särkänniemestä kiinnostunut: käyn siellä joka kesä + monessa muussakin kohteessa,
tuli ylimääräisiä tuttavia mukaan tai ei.
Tällä kertaa päivämäärä muuttuu viikolla ja kokoonpano pienenee yhdellä hengellä.
Olen hyvin laiska soittelemaan kellekään, yleensä viestitän kerran viikossa, mikäli saan vastauksen,
puheluillani on niinikään vähintään viikko väliä, myös alkuun.
Tätä juuri en tajua;
kun toinen ilmoittaa heti,
ettei halua soitella kuin korkeintaan kerran viikossa, eikä edes vastaa puhelimeen sen useammin,
niin miten siitä voi saada sen vaikutelman, että on sopivaa soittaa toiselle koko ajan?
Minä en antaisi omaa kotiavaintani kuin lähisukulaiselle,
ja tuon naisystäväni naulakkooni jättämän avaimen palautin sopivassa tilaisuudessa vaivihkaa takaisin.
Mistä sinä itse saat sen vaikutelman,
että toinen on "tosi kiinnostunut" tai "rupeaa läheiseksi"?
Alatko itse soitella tauotta ystävällesi heti, kun saat jonkin merkin,
että hän on selvästi kiinnostunut?
-ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, aika läheiseksi rupeat itsekin heti...jos n.et vanhan tutun vuosien takaa nii järkkäät Särkänniemi reissun? Tai olet lähtemässä mukaan.
Pikkusen kuulostaa tämä aloitus kummalta.
Kipeitä nuo kaksi ovat, jos on totta.
Annatko sinä alkuun itse vaikutelman, että olet TOSI kiinnostunut?
Enpä usko että annan "väärää vaikutelmaa", kyllä jokainen on itse vastuussa omasta käytöksestään.
Kun olit Särkänniemestä kiinnostunut: käyn siellä joka kesä + monessa muussakin kohteessa,
tuli ylimääräisiä tuttavia mukaan tai ei.
Tällä kertaa päivämäärä muuttuu viikolla ja kokoonpano pienenee yhdellä hengellä.Olen hyvin laiska soittelemaan kellekään, yleensä viestitän kerran viikossa, mikäli saan vastauksen,
puheluillani on niinikään vähintään viikko väliä, myös alkuun.Tätä juuri en tajua;
kun toinen ilmoittaa heti,
ettei halua soitella kuin korkeintaan kerran viikossa, eikä edes vastaa puhelimeen sen useammin,
niin miten siitä voi saada sen vaikutelman, että on sopivaa soittaa toiselle koko ajan?Minä en antaisi omaa kotiavaintani kuin lähisukulaiselle,
ja tuon naisystäväni naulakkooni jättämän avaimen palautin sopivassa tilaisuudessa vaivihkaa takaisin.Mistä sinä itse saat sen vaikutelman,
että toinen on "tosi kiinnostunut" tai "rupeaa läheiseksi"?
Alatko itse soitella tauotta ystävällesi heti, kun saat jonkin merkin,
että hän on selvästi kiinnostunut?
-ap
Tässä vaikuttaa olevan ongelmana kaksoisviestintä:
haluat olla ystäviesi kanssa, mutta et kuitenkaan siedä liian tiivistä läheisyyttä.
Olisiko mahdollista kertoa ensin selkeästi omat rajasi tällaiselle ystävälle, pistää hänet kuuntelemaan,
että: Hei. Älä soita minulle noin usein.
Äläkä heti hermostu ystävääsi ja laita estoa päälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on kanssa ollut esto muutaman kerran kun ystävä kenellä on ongelmia ei ole ymmärtänyt että liika on liikaa. Mulla on myös oma elämäni, en JAKSA vatvoa samoja asioita kymmeneen kertaan, enkä päivittää tekemisiäni, syömisiä, kauppakäyntejä, työaikoja ym.
Ymmärrän sua ap oikein hyvin. Ongelma on mun ja ystäväni kanssa ollut se, että hän on ulospäinsuuntautunut, mä taas omissa oloissa viihtyvä.Jaksan siis kuunnella, mutta rajansa kaikella.Lisäksi se että olen ensin hienotunteisemmin (ei tulosta)sitten ei niin hienotunteisesti, mutta suoraan sanottuna (aiheutti kaverissa ahdistusta ja entistä suuremman viesti/puhelutulvan) jälkeen se esto on ollut mulle pelastus.Itseäänkin on lupa kuunnella.
Alue: Aihe vapaa
Riippuu ystävyydestä. Mä en yleensä soittele ystävien kanssa. Yhden kanssa viestitellään päivittäin, soitellaan ehkä kerran kuussa. Toisen kanssa kerran viikossa ja senkin kanssa tulee puhelimessa puhuttua tosi harvoin. Mutta jos en viestittelisi ystävien kanssa, niin varmaan 1-3 puhelua viikossa olis ok.
Noi sun tuttavuudet on päästään sekaisin, ja sinuna en olisi niiden kanssa enää tekemisissä.