Miksi joulusta luopuminen on lapselle näin vaikeaa?

Kyllä se siitä helpottaa murkkuiässä viimeistään. Oikein odottaa, että saa vihdoinkin jäädä yksin  kotiin.

0/5

Minä lapsena olin aina apea ja surullinen kun joulu oli ohi. Joulu oli jotain ihmeellisen ihanaa, kun taas uuden vuoden alku toi mukanaan paluun kouluun. Tammikuussa alkoi koululiikunnassa vielä hiihtokausi, jota pelkäsin ja inhosin.

Höpö höpö ap

Tätäkö tarkoittavat ne joululaulun sanat "Kerran silmän täyttää kyyneleet Virtaa vuolahina tuskan veet".

Mullekin se oli lapsena vaikeaa ja harmittaa vielä aikuisenakin kun pyhät loppuu ja arki taas alkaa. 

Lapsena minut valtasi jo joulupäivän aamuna haikeus, joulu oli lipumassa ohitse. 

Voi jospa aina joulun aika ois

Koska autuaita ovat yksinkertaiset

Lapsen ikä?

Kysyit samaa viime vuonna.

Muistan, että itsekin lähdin itkun kanssa mummolasta. Ja kun sitä itkua piti vielä pidätellä, koska itkeminen oli häpeällistä. 

Onhan tuo aika kurjaa, jos arki pitää aloittaa noin pian. Meillä joulu jatkuu loppiaiseen asti ja vasta sitten arkeen.

Lapsella aika ei kulu niin nopeasti. Ihanaa että on tuollainen lapsi joka nauttii joulusta.

Kohta on pääsiäinen. "Jeesus, sinä Getsemanen yössä rukoilit..."

Koska lapsella ei ole lomaa, pelkkää tarhaa ja arkea. Hätä lapsella. Yleensä toinen vanhempi on lapsen kanssa vaikka äiti. Jos ura menee kaiken edelle, ettei voi olla kahta viikkoa poissa niin johan on. Raha ei merkitse mitään verrattuna siihen että lapsella on hyvä olla ja iloa elämässä, saa olla kotona. Töitä ehtii tehdä myöhemmin tai loman jälkeen vaikka miten. Ehkä lapsen kanssa voisi olla kotona joskus joku kodinhengetär, ellei itse.