Kun puoliso patoaa asiat sisälleen ja paisuttelee niistä hirveän riidan. Apua?

Osaisiko joku neuvoa?

Ilmeisesti olen ainoa, jolla on tuollainen puoliso

Ap.

Oletko miettinyt että jospa hän ei uskalla puhua sinulle. Oletko tarpeeksi läsnä tilanteessa vai kohautatko olkapäitäsi ?Jos hän kokee ettei uskalla puhua sinulle asiosta tai että se on turhaa koska häntä ei kuunnella. Onko luottamuksenne kunnossa? Joskus pienet asiat saavat järkyttävät mittasuhteet kun asiota ei puhuta. Puhutko itse asiosta jotka sinua vaivaavat suhteessanne? Riitaan tarvitaan AINA kaksi tuskin puolisosi on ainut syypää näihin riitoihin.

Vierailija kirjoitti:

Oletko miettinyt että jospa hän ei uskalla puhua sinulle. Oletko tarpeeksi läsnä tilanteessa vai kohautatko olkapäitäsi ?Jos hän kokee ettei uskalla puhua sinulle asiosta tai että se on turhaa koska häntä ei kuunnella. Onko luottamuksenne kunnossa? Joskus pienet asiat saavat järkyttävät mittasuhteet kun asiota ei puhuta. Puhutko itse asiosta jotka sinua vaivaavat suhteessanne? Riitaan tarvitaan AINA kaksi tuskin puolisosi on ainut syypää näihin riitoihin.

Olen miettinyt. Olen yrittänyt aina olla ihminen, jolle olisi helppo puhua. En suutu, jos minulle sanoo jotain. Kuuntelen, kyselen lisää, annan puhua rauhassa. En ainakaan tiedä tuomitsevani tai syyllistäväni tms.  Jos (joku) sanoo jostain yhteisiin asioihin liittyvästä ongelmasta, niin kun olen ensin kuunnellut niin alan ehdottamaan, että mietitään ratkaisu ongelmaan ja ehdotan ratkaisuja. Minulle on jotkut muut sanoneet spontaanisti, että olen ihminen, jolla on harvinaisen helppo puhua, jolle tavallaan alkaa puhui kuin vahingossa, koska se on niin helppoa, ja sitten yllättyy, että miten noin avautuikin minulle. Toki saatan olla erilainen parisuhteessani, nämä kommentoijat eivät ole olleet mitään kumppaneita tai puolisoita. Mutta jos minulle on vaikea puhua, niin en tiedä miksi. Olen yrittänyt tuntitolkulla miettiä että onko jokin sellainen asia minussa, enkä ole keksinyt. Saa ehdottaa syitä, jos keksii, koska jos vika on minussa niin haluan tietysti muuttaa itseäni sen suhteen.

En välttämättä puhu itse kaikista asioista jotka vaivaat minua, koska en jaksa "tehdä ongelmaa" pikkuasioista, mielestäni ne ei ole sen arvoisia että niitä kaikkia kannattaisi vatvoa. Mutta toisaalta en hermostu pikkuasioista enkä suutu niistä myöhemmin, vaan osaan käsitellä ne mielessäni ja unohtaa, itse en paisuttele niitä kamaliin mittasuhteisiin. Isommista asioista kyllä puhun, jos sellaisia on.

Ap.

Ehkä puolisi kuitenkin kokee ettei sinua kiinnosta nämä hänen "pikku asiat" ja jättää kertomatta siksi. Tai jos on jo useampaan otteeseen joutunut mainitsemaan asioista eikä mitään tapahdu jättää mielummin sitten kertomatta koska kokee että se on turhaa.  Ja miten itse suhtaudut siihen että puolisosi on kiukkuinen. Lähdetkö riitaan mukaan, ei tientenkään tarvitse kuunnella turhaa kiukuttelua mutta kyllähän siihen aina kaksi vaaditaan että riitaa tulee.

Jos on tosiaan kyse pikkuasioista, niinkuin tiskaamisesta, eikä puolisolla ole sinänsä mitään syytä olla ottamatta asiaa heti esille, niin sitten ratkaisu on aika selvä. Puolisosi pitäisi sanoa asiat heti. Luulen kuitenkin, että asia on hieman monisyisempi ja teillä on muitakin ongelmia, joita me emme täällä pysty ratkomaan...

Vierailija kirjoitti:

Ehkä puolisi kuitenkin kokee ettei sinua kiinnosta nämä hänen "pikku asiat" ja jättää kertomatta siksi. Tai jos on jo useampaan otteeseen joutunut mainitsemaan asioista eikä mitään tapahdu jättää mielummin sitten kertomatta koska kokee että se on turhaa.  Ja miten itse suhtaudut siihen että puolisosi on kiukkuinen. Lähdetkö riitaan mukaan, ei tientenkään tarvitse kuunnella turhaa kiukuttelua mutta kyllähän siihen aina kaksi vaaditaan että riitaa tulee.

Voi olla että kokee, että minua ei kiinnosta hänen pikkuasiat, mutta miten voisin kiinnostua niistä jos hän ei niistä kertaakaan sano? Enhän sentään ajatuksia osaa lukea. Sitten kun sanoo jotain vihdoin, niin sanominen tulee sellaisen suuttumuksen ja haukkuryöpyn kanssa, että säikähdän kun luulen että on kyse suunnilleen elämästä ja kuolemasta. Saatan kyllä lähteä riitaan mukaan siten, että karjaisen, että minulle ei tarvitse huutaa ja haukkua suunnilleen idiootiksi siitä, että oliko vessapaperi telineessä oikein vai väärin päin kaksi viikkoa sitten (ja sitten puoliso suuttuu tuplasti minulle takaisin). Siitä vessapaperistakaan ei ollut kertaakaan ennen sanonut, niin en voinut hoitaa asiaa hänen toivomalla tavalla (enkä tietää, että se oli hänelle tärkeä asia).

Voisiko joku selittää, että miten muka vaaditaan aina kaksi siihen, että tulee riita? Ymmärrän, että riidan jatkamiseen tarvitaan kaksi. Mutta miten tarvitaan kaksi siihen, että toinen raivostuu vessapaperista, josta ei ole koskaan ennen sanonut mitään? 

Ja puoliso on todella aina ollut "luonteeltaan" tällainen, eli ei ole mistään yhtäkkisestä muutoksesta kyse. 

Ap.

Vierailija kirjoitti:

Jos on tosiaan kyse pikkuasioista, niinkuin tiskaamisesta, eikä puolisolla ole sinänsä mitään syytä olla ottamatta asiaa heti esille, niin sitten ratkaisu on aika selvä. Puolisosi pitäisi sanoa asiat heti. Luulen kuitenkin, että asia on hieman monisyisempi ja teillä on muitakin ongelmia, joita me emme täällä pysty ratkomaan...

Voi olla, että on muita ongelmia. Olen usein kysynyt, että mikä oikeasti suututtaa sen tiskaamisen sijaan. Mutta en saa muuta vastausta kuin että "se tiskaaminen, minähän sanoin jo, ei saa jankata ja kysellä". Ap.

Voi luoja, mulla on ihan samanlainen sisko! Monta kertaa yrittänyt sanoa, että PUHU, jos on jostain valittamista, mutta ei.

Matkoilla ollessamme oli viikon padonnut tunteitaan, ja viimeisenä päivänä raivosi, kuinka en ole "huomioinut" häntä tai vastannut kaikkiin kommentteihin. Samalla toki kävi läpi kaikki lapsuuden kaunat. Todellisuudessa siis olen istunut julkisissa täysin ajatuksissani, enkä ole samanlainen hölösuu kuin hän. En osaa small talkia, niin puhuin kun oli asiaa.

Skorpioni?

Ei vaan, osa ihmisistä on tuollaisia pikkumaisia riidanhaastajia, kokevat, että heitä ei ole huomioitu, mutta he itse tekevät kaikkensa muiden eteen ja muut eivät hänelle. Ovat ihmisinä äärimmäisen rasittavia. Jep, läheltä löytyy. Jotain marttyyrin viittaa tuntuvat kantavan harteillaan.

Vierailija kirjoitti:

Skorpioni?

Ei vaan, osa ihmisistä on tuollaisia pikkumaisia riidanhaastajia, kokevat, että heitä ei ole huomioitu, mutta he itse tekevät kaikkensa muiden eteen ja muut eivät hänelle. Ovat ihmisinä äärimmäisen rasittavia. Jep, läheltä löytyy. Jotain marttyyrin viittaa tuntuvat kantavan harteillaan.

Mutta mistä se sitten oikein johtuu? Ja miten tuollaisen kanssa pitäisi menetellä...?