Hitto tätä urakehitystä!

Olen ihan vahingossa alkanut tekemään uraa.

Kaikki alkoi siitä, kun pari vuotta sitten esimieheni sairastui ja erinäisten sattumusten kautta jouduin hänen sijaisekseen puoleksi vuodeksi.

Tämän jälkeen esimieheni tuli takaisin töihin, mutta firma ei halunnut palauttaa minua "rivimiehistöön" enää. Siispä jatkoin tiiminvetäjänä, semi-pomona. Eipä mennyt kauan, kun organisaatiomme muuttui ja molemmat, sekä esimieheni että esimieheni esimies vaihtoivat pois yksiköstämme. Niinpä olin sitten väliaikaisesti päällikkönä.

Osallistuin hakuun ja sainpa vakituisen päällikön paikan. Nyt sitten tilanne on se, että minusta ollaan seuraavaksi värväämässä kahden yksikön päällikköä, koska toimintoja halutaan yhdistää. Vastuun määrä siis kasvaa ja työt lisääntyvät. Palkkaakin on tulossa lisää.

Hitto tätä urakehitystä! En ajatellut ihan tällaista pari vuotta sitten, kun rupesin pikkupomon sijaiseksi!

Onko "kohtalotovereita"? Eihän tässä muuten mitään, mutta työpäivät alkavat olla sellaisia 10-12 tuntisia entisen 8 sijasta...lisäksi tulee näin sunnuntaisinkin kirjoiteltua sähköposteja. Siitä tuli ajatus tulla tänne itkemään :D