Menetin alkuviikosta rakkaan lemmikkini ja vieläkin tuntuu, että en kestä:"(
Mulla ei ole ikinä ollut juurikaan ystäviä ja olen lapsesta asti leikkinyt lähinnä yksin, kunnes sain oman hevosen kun olin 8 luokalla. Sen kanssa vietin joka päivä aikaa ja kaikki murheet unohtui kun sen kanssa touhusi.
Opittiin tuntemaan toisemme läpikotaisin ja tiedettiin millä tuulella toinen on. Kävin todella raskaita asioita läpi teini-iässä ja heppani piti minut järjissäni.
Nyt sitten jouduin päästämään rakkaan ystävän vihreämmille niityille ja sydämeni murtui :"( 13 vuotta kuljettiin yhdessä ja heppani seurassa kasvoin aikuiseksi.. nyt ei sitä ei enää ole :"(
Kirjoitin tänne, kun ei mulla ole oikein ketään kenelle tästä puhua :"(
Kommentit (5)
Voi ei miten surullista :´( ....voimia paljon sinulle <3
Otan osaa. Menetyksestä on vasta vähän aikaa. Itse kaipaan vuosia.sitten kuolleita koirani. Ei ne unohdu koskaan
Voimia ja halaus <3 <3