Ruma ihminen parisuhteessa jää vaille ihailua ja ihastumista, masentavaa

Geenilotto ratkaisee. Rumat ja epäviehättävät eivät tuota rakkauden himoa, kun taas kauniit ja viehättävät tuottavat himoa joka saa rakastumaan.

Sama kohtalo mulla. Oon yksin nyt.

Ei toi välttämättä pidä paikkaansa. Jos on rakasunut johonkin ihmiseen, hän yleensä on toisen mielestä kaunis vaikka ei täyttäisikään jotain yleisiä kauneusnormeja. Tietysti kaunis ihminen saa helpommin huomiota tuntemattomiltakin. Se on sitten arvoitus miksi kaikki eivät löydä itselleen sopivaa kumppania. Uskon, että jokaiselle on useampikin tällainen ihminen mutta aina ei vaan tapaa sitä missään. Aikaisemmassa suhteessani sain kyllä mieheltä ihailua ja kehumista vaikka en ole mielestäni kovin kummoisen näköinen. Erottiin sitten muista syistä. Jos katsoo katukuvaa, ei läheskään kaikki ihmiset ole mitään kauneuden lähettiläitä.

Tuskinpa olet ruma kun olet kuitenkin parisuhteita saanut. Me oikeasti rumat emme saa sellaista ikinä.

No enpä nyt tiedä onko se niin helppoa aidan toisella puolellakaan..

Olen kaunis ja tuntuu että minusta kiinnostutaan vain ulkonäön takia ja himoitaan vain ulkoisesti. Keskustellessa katse kohdistuu kasvojen sijasta rintoihin, yökyläilyjä aletaan ehdotella jo ensitapaamisen jälkeen jne. Kelpaan ulkonäköni vuoksi, harva jaksaa kiinnostua minusta itsestäni sen syvemmin.

Kuvauksesi perusteellaa suhteesi eivät ole olleet parisuhteita vaan ollaan yhdessä kun parempaa ei saatu.

Kun ihminen ihastuu, hän ihastuu toisen persoonaan, ei pelkkään ulkonäköön. Ihailua voi saada osakseen monesta eri syystä.

Esim minulla on runsaasti ylipainoa, nätit kasvot ja aurinkoinen hymy. Olen ystävällinen, avulias ja kiltti. Nauran paljon ja mulla on hyvä huumorintaju.

Ulkonäköänikin joskus kehutaan, mutta paljon enemmän persoonaani. Ja kyllä minua ihaillaan ja minuun myös ihastutaan, siitä ylipainosta huolimatta.

Ap:llä ei ole itsetunto kohdillaan, jos ajattelee noin.

Minulla ei ole aurinkoista hymyä, kuulasta ihoa, kauniita kasvonpiirteitä, hyvää pyllyä, kauniita rintoja, erottuvaa vyötäröä. En kuitenkaan ole ylipainoinen. Olen vain valju ja väritön, taikinanaamainen, pienisilmäinen, isonenäinen ja tasapaksu. Liikun kyllä jonkin verran ja yritän syödä terveellisesti. En vain ole kaunis. Ap

Eri ihmiset ilmaisevat ihastustaan ja ylipäätään tunteitaan erilailla. Kun on ollut suhteessa tuollaisen palvon-maata-jalkojesi-alla-olet-jumalattareni -tyypin kanssa, niin seuraavan kumppanin ollessa hillitympää sorttia voi olo tuntua melko aliarvostetulta. Toisaalta kaikki kumppanit vain eivät herätä palvontatuntemuksia palvojatyypillekään, toiset herättävät palvojan perusjampassakin.

Toisten kanssa on hirvittävän hyvä olla, ovat mukavia katsella, tahtoo viettää loppuelämänsä niiden kanssa. Joidenkin kanssa taas ei ole niin hyvä olla ja kaikki tuntuu vähän epävarmalta, mutta ulkonäkö ja olemus saavat pyörryksiin ja palvontamenot ovat jokapäiväisiä. Olen ollut palvojien kanssa ja sitten olen ollut näissä suhteissa, joissa olen palvonut toista osapuolta. Valitettavasti näissä on menty ristiin, palvojani ei ole herättänyt minussa ylimaallisia palvomishaluja ja toisinpäin.

Palvontasuhteet ovat usein melko ulkokultaisia. Itse ottaisin ennemmin tasaisen suhteen, jossa toisen kanssa on hyvä olla, kuin suhteen patsaan kaltaiseen adonikseen, jonka kauneus saa silmät ymmyrkäisiksi, mutta joka kauneudellaan sokaisee huonoilta ominaisuuksiltaan.

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ole aurinkoista hymyä, kuulasta ihoa, kauniita kasvonpiirteitä, hyvää pyllyä, kauniita rintoja, erottuvaa vyötäröä. En kuitenkaan ole ylipainoinen. Olen vain valju ja väritön, taikinanaamainen, pienisilmäinen, isonenäinen ja tasapaksu. Liikun kyllä jonkin verran ja yritän syödä terveellisesti. En vain ole kaunis. Ap

Vika taitaa olla korviesi välissä, olet juuri sellainen kuin luulet olevasi.

Persoona on paljon enemmän kuin ulkonäkö, mieti välillä hyviä puolisasi!

Jos olet koko elämäsi toivonut näyttäväsi joltain toiselta ja toivonut, että joku ihana mies yrittäisi "iskeä" sinut, eikä aina sitä sinun kaveriasi, niin yritä sanoa tällaiselle henkilölle, että panostaa siihen ihanaan persoonallisuutensa, että kyllä joku vielä siihenkin ihastuu.

Seurustelin itse rumahkon miehen kanssa vuosikausia ja oli kyllä yllättävän helppoa erota, kun löysin komeamman ja myös persoonaltaankin mielenkiintoisemman miehen hänen tilalleen. Elämä on aika raakaa, jos ei ole suotu kaunista ulkokuorta.

Sinulla on syysuhde väärin päin.

Koska et ole saanut ihailua osaksesi, etkä ole juuri seurustellut, sinulle on muodostunut kuva siitä, että olet ruma. Samalla ulkonäöllä varustettu ihminen, jonka elämään on osunut se yksi palvova fani, ei todennäköisesti pitäisi itseään rumana.

Mun kokemuksen mukaan miehet eivät jaksa ihailla naistaan enää vakiinnuttuaan. Sellainen vaan sammuu. Ei sellaista tapahdu, vaikka nainen olisi kaunis. Suhde voi muuten olla hyvä. Tää on tosiaan mun kokemukseni asiasta. Vähän väsynyttä ja hyväntahtoista läppää heitetään keskenämme ulkonäköasioista, mutta emme loukkaa toisiamme.

Sama se on ei-niin-viehättävänä miehenäkin. Ei tule tapailun aikana kehuja naiselta kun taas itse annan naiselle melkein päivittäin kehuja..

Tapailin naista 3kk ja en saanut kehun kehua, ei sanonut kertaakaan että hänellä on ikävä mua..

Tämä on taas näitä ammattikirjoittajan tekemiä oletetaan että -aloituksia. Olisi hauska tietää, kuinka paljon Vauva-lehti maksaa teille, vai teettekö tätä Sanoman toimittajina oman työnne ohessa? Lässyn lässyn, mutta ainahan voi tietysti vastailla samaa lässyn lässyn, jos ei satu olemaan mitään muuta tekemistä.

Jos sitten leikitään, että tilanne olisi tosi: Katsokaapa joskus ruuhka-aikana kadulla käveleviä ihmisiä. Kuinkahan monta avioliittoa solmittaisiin, kuinkahan paljon lapsia syntyisi tähän maailmaan, jos vain kauniit kelpaisivat vaimoiksi ja äideiksi?

Tämä aika on aivan liian ulkonäkökeskeistä. Se, miltä kukin ihminen näyttää, ei kerro mitään persoonallisuudesta, luonteesta, tai mitä ihmisen sisällä on. Tuntuu siltä, että ulkokuorta arvostetaan nykyaikana aivan liikaa.

Jos perusolemus on siisti ja vaatteet puhtaat, hiukset kammatut, niin senkin pitäisi jo riittää.

Jokaisen kannattaisi ryhtyä ennemmin keskustelemaan kohtaamiensa ihmisten kanssa, ilman etukäteen olevia ja ladattuja ennakkoluuloja ja käsityksiä. Vaikka ei synkkaisikaan sillä romantiikan, tai erotiikan puolella, ja vaikkei tutustuminen johtaisikaan mitenkään pidemmälle vakavaan suhteeseen, niin tutustuminen ja ystävystyminen kannattaa joka tapauksessa aina.

Mitä tulee aloittajan nostamaan kysymykseen, niin voi olla, että nykyaikana suositaan enemmän käytännöllisyyttä parisuhteissa, kuin yltiöromanttisia yllätysten järjestämisiä, tai ylitsevuotavia rakkaudentunnustuksia ja palvonnan osoittamista. Ehkä ne koetaan jotenkin aivan liian sentimentaaliseksi toiminnaksi. Tai siis jotenkin siirappisiksi. Sillä en minäkään ole koskaan saanut yhdeltäkään parisuhdekumpanilta mitään ruusupuskia, tai kalliita koruja tms. Se onkin jotenkin sääli, ja ikävää, että ne entisaikojen ritarillisuudet ja muut sellaiset romanttiset huomionosoitukset ovat kadonneet. Jos aikaa kuluu, niin eihän sitä tiedä, vaikka ne käytöstavat tulevat uudestaan muotiin ja käytettäväksi. Ne voisivat ehkä tuoda tähän yhteiskuntaan ja meille jotakin (kadotettua) inhimillisyyttä takaisin enemmän.

Mä olen kaunis, mutta kukaan mies ei ole koskaan palvonut minua. En tunne ketään muutakaan, jota palvottaisiin. Eikä parisuhteessa saa tuollaista ihastelua ja "ihailua" luullakseni kukaan. Useita erittäin kauniita naisia päinvastoin haukutaan ja alistetaan parisuhteissa. Yksi kaverinkin on häikäisevän kaunis (ja menestynyt sekä älykäs, mensan jäsen ja toimitusjohtaja) ja hänen miehensä huutaa ja haukkuu hänelle lähes päivittäin. Mistä te oikein vedätte noita ihmeellisiä kuvitelmianne? Olen pitänyt yermiä prinsessaharha ulimiesten höpötyksenä, mutta siltä tuo ihan oikeasti vähän kulostaa.

Up

Oon mielestäni suht ruma ja oon kyllä saanut rakkautta ja ihastumista mieheltäni jo kohta 20 vuotta. Ei ulkonäkö ratkaise kuin pinnallisilla tyypeillä ja vitut heistä.

Sisäinen kauneus ennen kaikkea, sisäinen kauneus!