Lue keskustelun säännöt.
En ole koskaan ollut lapsista erossa edes 12 tuntia
17.05.2017 |
3 lasta 1v, 2v ja 4v. Tajusin tänään, etten ole koskaan ollut lapsista erossa kokonaista päivää. Siis niin, ettei kukaan lapsista olisi paikalla. Mieheni kanssa olemme 4v aikana olleet kaksin 1-3h kerrallaan, noin 2krt vuodessa. Onko tämä mielestäsi normaali määrä? Mulla ei ole mitään muuta elämää kuin tämä kotiäitiys. Lastenhoitoapua ei ole... Tuntuu että olen kyllä itseni kadottanut.
Kommentit (8)
Vaikka lastani rakastanki niin mä tulisin hulluksi... siis jos en enemmän saisi omaa aikaa 😁
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitenkäs synnytykset?
Mulla vähän sama tilanne, en tosin tunne tätä ahdistavaksi vaan haluankin olla heidän kanssaan kokoajan. Olen luonteeltani varsinainen kotihiiri ja tuntuisi hassulta laittaa pienet lapset hoitoon ja tulla kotiin, siinä ne lapset menee sivussa.
Vierailija kirjoitti:
Mitenkäs synnytykset?
Mulla vähän sama tilanne, en tosin tunne tätä ahdistavaksi vaan haluankin olla heidän kanssaan kokoajan. Olen luonteeltani varsinainen kotihiiri ja tuntuisi hassulta laittaa pienet lapset hoitoon ja tulla kotiin, siinä ne lapset menee sivussa.
Lisätään, että viettävät aikaa kyllä isänsä kanssa paljon niin että teen omia juttujani, mutta niitäkin teen yleensä vain jossain toisessa huoneessa kotona.
Jos tilanne ei ahdista nii siloin ok eikä outoa.
Kun meillä lapset pieniä, eikä ketään luotettavaa hoitajaa, joille heidät olisi voinut jättää, jätin lapset miehen kanssa kotiin ja pidin vapaita viikonloppuja ja viikonkin lomia yksin. Menin (vanhan) äitini tai jnkn lapsettoman ystävän luokse, seminaariin tai ystävän (jolla myös lapsia) kanssa ulkomaille. Näin pysyin hyvinvoivana, jaksavana ja onnellisena äitinä ja vaimolla. Mies matkusti niin paljon työnsä vuoksi, ettei kaivannut omaa aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on vauva ja kolmivuotias, ja pisin aika erossa esikoisesta on ollut, kun olin kuopusta synnyttämässä. Ei ole oikein mitään apua arjessa, ja jotenkin en kehtaa ja osaa pyytää ketään että ottaisi joskus lapset. Pienempi toki syö vielä rintaa ja on todella kova eroahdistus ja vierastaa, eli nyt ei olisi hyvä aika lähteäkään mihinkään. Mutta en ole vielä mitenkään hulluksi tullut, miehen kanssa koitetaan sumplia että kumpikin saa aina välillä hetken omaa aikaa ja paljon tehdään koko perheellä asioita, lapset on tosi toivottuja ja kauan odotettuja, ja toisaalta ovat niin pienen hetken vaan pieniä, että ei mulla ole kiire heistä eroon. Tiedän, että voivat isompana mennä mummolaan tai kummeille yökylään. Eli jos et itse koe tilannetta liian raskaaksi, niin se ei mitään haittaa, ettei ole erossa lapsista. Mutta jos koet että voimat vähissä, niin koeta rohkaistua pyytämään apua, kyllähän kunnaltakin saa perhetyöntekijän apuun jotta vanhemmat saa hetken hengähtää kahdenkin, ellei ole mitään tukiverkkoja.
Vierailija kirjoitti:
Mitenkäs synnytykset?
Mulla vähän sama tilanne, en tosin tunne tätä ahdistavaksi vaan haluankin olla heidän kanssaan kokoajan. Olen luonteeltani varsinainen kotihiiri ja tuntuisi hassulta laittaa pienet lapset hoitoon ja tulla kotiin, siinä ne lapset menee sivussa.
No synnytyksiä en varsinaisesti laske yhteiseksi lapsivapaaksi miehen kanssa :D ap
^