Liian lähelle tuleminen - miten toimia?
Mulla on yksi kaveri, jolla on tapana tulla hyvin lähelle puhuessaan. Olen itse sellaista tyyppiä, etten oikein pidä kosketuksesta ja lähelle tuleminen ahdistaa. Tarvitsen omaa tilaa. Tämä kaveri siis työntää naamansa melkein omaani kiinni, se tuntuu erittäin epämiellyttävältä. Miten tällaisesta kehtaa sanoa loukkaamatta toista? Voinko itse ehkä opetella sietämään kosketusta vähän paremmin? Mitään traumoja mulla ei ole taustalla, enkä ole ujokaan, olen vain arka kosketukselle ja iholle tuleminen on erittäin epämiellyttävää.
Kommentit (15)
Sanot, että tarvitset henkilökohtaisen tilasi ja samalla otat pari askelta taakse päin.
Tiedän niin tuon tunteen. Minullakin tällainen kaveri. Kun kävelemme kadulla, hän koko ajan lähestyy ja lähestyy, sitten että itse olen sitten jossain vaihessa joko ihan seinän vieressä tai vaihtoehtoisesti kadun vieressä, kun koko ajan siirryn itse vastaavasti hänestä kauemmaksi. Miksei voida kävellä yhdessä eteenpäin, ja säilyttää tietty välimatka, kuulemme kyllä toistemme puheet.
Joskus tekisi mieli tönäistä toinen kauemmaksi:(
Joskus kävimme myös yhdessä uimassa, ja siinä kun oli uimapukusillaan, toisen jatkuva tunkeminen lähemmäs ja lähemmäs oli vielä ärsyttävämpää.
Mutta en tiedä miten tästä voisi sanoa.
Tiedän muutaman tällaisen naisen. Jos istutaan vierekkäin sohvalla, niin he suunnilleen kiipeävät syliin (olen siis itsekin nainen, ja heteroista kyse). Erittäin epämiellyttävää.
Yritän siirtyä huomaamattomasti vähän kauemmaksi, vaihdan asentoa tms., jos siis kyseessä vieras ihminen. Ystävät ja kaverit tietävät tämän piirteeni jo (siis sama kuin ap:llä), joten eivät tule liian lähelle. Asiasta voi myös sanoa, huumorilla ja suoraan, selittelemättä, tekemättä numeroa. Olen tehnyt niinkin eikä siitä mitään muuta ole seurannut, kuin että ko. hlö on siirtynyt vähän kauemmas.
Selittelemättä askel taaksepäin, ja taas uusi askel jos lähestyy liikaa. Ei kannata miettiä sen kummemmin, ja jos on ihmeissään, kerro et liian lähelle tuleminen häiritsee keskittymistä, puhumista, ajattelua..kerro niinkuin asia on.
Sanot vaan että sinulla on normaali kuulo äläkä tule metriä lähemmäksi. Työtoverin kanssa etäisyys kolme metriä.
Tuollaiset ihmiset pelkäävät etteivät tule huomatuksi. Ei olisi ihme vaikka kaverisi osoittaisi muutakin rajattomuutta, esim kaivele toisen laukkua ilman lupaa.
Sano että kyllä näet ja kuulet hänet vaikka olisi vähän kauempana. Kyse on sinun henkilökohtaisesta tilastasi.
Jos hän suuttuu eli ei kunnioita sinua, jätä se sika, niinkuin täällä sanotaan.
Tämä kaveri on miespuolinen, itse olen nainen. Taitaa olla yleisempää naisilla?
Ap
Mikä siinä suoraan sanomisessa on niin vaikeaa?
Itse olen juuri tuollainen että kävellessä huomaamattani jyrään toista seinän viereen tai pahimmassa tapauksessa autotielle.
Kaverit usein huomauttaa tästä ja tilanne osataan selvittää naurun kera.
Ei sentään työnnä kättä hameen alle niin kuin muhis. Ota se rikkautena vastaan.
Enpä ole ystävieni suhteen edes miettinyt moista asiaa, mutta jos nyt jokaisen pepulleni pikku tuiterissaan leikkisästi läpsäisijän, tai hameeni helman koskettajan olisin karkoittanut, niin eipä sitten varmaan taitaisi olla (ainakaan miespuolisia) ystäviä minulla enää ollenkaan ja nehän ne ovat niitä jotka jotain tällaista yksinäistä, yksinasuvaa naista auttavat ja joilta vaikka mitä pihatyöapua aina myös saa,kunhan ei niuhota heille aina liikaa. Kuunnella kyllä jaksan ja vaikka millaisia murheita heiltä ,enkä ole mikään pikkusieluinen miestenkarkotin.
Pitää ostaa se ylen mainostama lapanen.
Kiusallista. Sano ihan kiltisti "ootko muuten huomannu että sulla on tapana tulla vähän turhan lähelle?" tms :) Luulisi tajuavan
Sano ihan suoraan, ettet tykkää kun tullaan liian lähelle.