Työpaikkaruokalan "etiketti"

Olisit voinut käydä heille huikkaamassa, että "olettekin jo lähdössä, menenkin sitten tuohon toiseen pöytään"

Kuitenkin kysyi suoraan. Luultavasti myös kerroit syyn, että miksi istuit toiseen pöytään? Ihan järkevä selitys sulla ja myös aito suora ihmetys työkaverilta, eikä mitään seläntakana puhkumisia ja mulkoiluja.

Ainoa tapa on hymyillä leveästi katsoa suoraan silmiin selkä suorana ja sanoa ei. mikä tahansa muu reaktio tai sanominen tai selittely niin pääsee juoksutytöksi.

Mun mielestä käyttäydyit vain järkevästi menemällä toiseen,pienempään pöytään. Tosin olisit ensin voinut huikata, että menet muualle, koska olet vasta aloittelemassa syömistä.

Noin yleensä, kannattaa pyrkiä lähteä syömään yhtäaikaa muiden kanssa, ihan jotta pääset paremmin porukkaan mukaan (vaikka työsi jäisivätkin huonossa vaiheessa kesken) ja istuutua aina samaan pöytään. Eri asia sitten, jos työkaverit, tai osa heistä, selvästi osoittaa, että haluavat olla keskenään (esim. puida jotain intiimimpää juttua).

Mistä sen tietää aikovatko työkaverit puida henk.koht. juttujaan vai sopiiko pöytäseurueeseen liittyä?

Tänään esim. 3 työkaveriani menivät edeltä, mutta sain heidät jonossa "kiinni" eli välissämme oli vain muutama ihminen; saimme toki ruuat samaan aikaan. Istahdin toki samaan (isoon) pöytään. Sitten kaksi työkaveria alkoikin puida toisen avioeroa.. Keskusteluun oli hankala liittyä ja muutaman vaivaannuttavan yrityksen jälkeen söinkin lautastani tuijotellen.

Kolmas työkaveri tutki jotain työpapereita, samalla kun söi. Vähän kiusallista. Työkaverit söivät samaan tahtiin (varsin nopeasti) ja lähtivät, huikkasivat mennessä että keittävät toimiston keittimellä vielä kahvit. Jäin paperintuijottelijan kanssa kaksin. Söimme onneksi samaan tahtiin ja lähdimme yhdessä; keskusteluyrityksiini ei vastannut.

Olenko jotenkin sosiaalisesti vammainen vai miten tämä on niin vaokeaa. -ap.

Kertoo kyllä paljon ihmisestä, jos luulee, että itsekseen syöminen kertoo loukkaantumisesta. Itse olen hyvin ns. "itsetietoinen" syöjä, eli alkaa kädet tärisemään kun syön muiden kanssa, alan pohtimaan paljon, minkälaisia ääniä pääsee, ettei vaan oo ruokaa naamassa yms. Tykkään syödä siis yksin.

Olisi kamalaa, ja yleensä näin onkin, että monet pitävät sitä merkkinä vihasta, suuttumuksesta, loukkaantumisesta.

Alkakaa nyt jo kasvattamaan sitä kovempaa nahkaa, ja antaa muiden elää niinkuin haluavat  ja syödä vaikka yksin jos tykkäävät.

Pakkoko sitä on kaikkea itseensä ottaa.

Miksi et mennyt muiden kanssa syömään vaan myöhemmin?

No riippuu vähän. Itse olen usein mennyt samaan pöytään ja sanonut, että te olettekin jo lopettelemassa, älkää turhaan jääkö minua odottelemaan. Joskus olen mennyt omaan pöytään ja kysyttäessä vastannut, että huomasin, että olitte jo lopettelemasa enkä turhaan tullut samaan pöytään.

Vierailija kirjoitti:

Miksi et mennyt muiden kanssa syömään vaan myöhemmin?

Onko vielä olemassa työpaikkoja, joissa aina ja joka tilanteessa mennään (tai päästään lähtemään) kaikki yhtä aikaa syömään?

Vierailija kirjoitti:

Mistä sen tietää aikovatko työkaverit puida henk.koht. juttujaan vai sopiiko pöytäseurueeseen liittyä?

Tänään esim. 3 työkaveriani menivät edeltä, mutta sain heidät jonossa "kiinni" eli välissämme oli vain muutama ihminen; saimme toki ruuat samaan aikaan. Istahdin toki samaan (isoon) pöytään. Sitten kaksi työkaveria alkoikin puida toisen avioeroa.. Keskusteluun oli hankala liittyä ja muutaman vaivaannuttavan yrityksen jälkeen söinkin lautastani tuijotellen.

Kolmas työkaveri tutki jotain työpapereita, samalla kun söi. Vähän kiusallista. Työkaverit söivät samaan tahtiin (varsin nopeasti) ja lähtivät, huikkasivat mennessä että keittävät toimiston keittimellä vielä kahvit. Jäin paperintuijottelijan kanssa kaksin. Söimme onneksi samaan tahtiin ja lähdimme yhdessä; keskusteluyrityksiini ei vastannut.

Olenko jotenkin sosiaalisesti vammainen vai miten tämä on niin vaokeaa. -ap.

Ajattelet vaan liikaa. Kyllä siitä ajan kanssa opit relaamaan.

Ei kai sitä nyt herrajumala ole mikään pakko joka päivä työkavereiden kanssa lounastaa samassa pöydässä samaan aikaan! Hieman ahdistuisin tuollaisesta oletuksesta :) Joskus menen porukan kanssa, joskus menen itsekseni. Välillä on rentouttavaa vain istua ja syödä rauhassa ilman keskustelupainetta. Vai onko tämäkin joku juttu mitä ekstrovertit eivät muissa tajua...

Vai että pitäisi ihan selitellä miksi en istunut Mirkun, Sirkan ja Jorman seuraan lounaalla...

Minäkin olisin huikannut.

Yleisellä tasolla ja varsinkin arkisissa, yksinkertaisissa tilanteissa on ihan hyvä kommunikoida ympäristönsä kanssa, esim. puhumalla, hymyilemällä, katsomalla silmiin jne. Ei synny väärintulkintoja, vääriä johtopäätöksiä, turhaa porinaa. Mykistely ja sen seuraamukset kuluttaa paljon energiaa ja ihan turhaan. 

Enkä siis nyt tarkoita mitään avautumista ja tilittämistä tilanteessa kuin tilanbteessa, vaan ihan normaalia arkipuhetta. 

Mitä ihm... siis nämä neuvojat, herrajeesus!

Tästä huomaa miten käy kun metsäläiset kokoontuu. Ja millaista meno on tulevaisuudessa kun älylaitteita näppäillään ruokapöydässä jo vauvaikäisestä. Eihän kukaan kohta osaa sosiaalisissa tilanteissa toimia; mietitään vaan millä hymiöllä reagoisin...

Minä haluan syödä aina yksin. Joskus on ollut pakko mennä kollegoiden kanssa. En ole sosiaalinen työpaikkaruokailija. Keskityn vain siihen annokseen omassa rauhassa.

Jos haluatte oikeasti stressiä ruokailuunne, niin kokeilkaas tarhaikäisiä tai alakoululaisia. Saa jatkuvasti olla komentamassa, neuvomassa ja ohjaamassa. Joskus on tullut vielä jälkipyykkiä haarukoiden vääntelemisestä tai ruokasodasta.

ei tartte selitellä ruokailuja kenellekään. Koskaan. Hirveitä ovimattoja tässä ketjussa

Ehkä olet loukkaantuvaa sorttia ja siksi heti olettivat sitä? En siis tiedä, koska en tunne, vaan heitin tuollaisen vaihtoehdonkin.