Kuinkahan monen av-mamman lapsi kirjoitti äitienpäiväkorttiin "olet ihana" vain siksi että se on tapana?

Eikä oikeasti koe niin? Oletko koskaan miettinyt tätä saatuasi äitienpäiväkortin? Ja jos joku voi vilpittömästi sanoa, ettei ole miettinyt, niin älä ala riidellä kanssani, uskon, että on olemassa myös lapsistaan aidosti ihania äitejä. Mutta mielle tuntuisi se, että saisitkin kuulla, että lapsesi ei oikeasti ajattelekaan niin? Mun äiti ois aikoinaan saanut rehellisyyden vallitessa tietää sen. Mutta kukaan ei halua, että lapsi puhuu totta. Se pahoittaisi vain aikuisen mielen. Vaikka voitte miettiä, miten paljon lapsen mieli on pahoitettu, jos hänestä äiti ei ole ihana.