"Insinööriosaamisen rungon muodostaa vankka tietotaito matemaattisissa aineissa"

Heh, veli opettaa insinöörikoulutettaville matematiikkaa ja tuskailee sitä kun osaaminen on pahimmillaan huonompaa kuin lukion pitkä matematiikka. Opetus ei etene kun joidenkin pitää ne yksinkertaisimmatkin asiat kerrata tai oppia. Ei ymmärrä että kuinka opiskelemaan voidaan ottaa sellaisia joilla ei ole minkäänlaista matemaattista hahmotuskykyä, ammattilaisia pitäisi valmistua.

Vierailija kirjoitti:

Näin sanottiin kun aloitin AMK:n reilu kolme ja puoli vuotta sitten. Ongelma vain ettei tuo lausunto heijastu lainkaan koulutukseen. Nimittäin meidän matematiikan kurssit käsittää pitkälti lukion oppimäärän jatkettuna muutamalla aihealueella ja kaikki sähkötentit olisi ollut mahdollista läpäistä vain peruslaskutoimituksilla. Varsinaisesta osaamisesta on siis turha puhua.

Myös alueen yhtiöt on perillä AMK-koulutuksen ongelmista. Yhdessäkin harjoittelupaikassa oli sääntö ettei uudet työntekijät saa tehdä asiakkaille ensimmäisen puolen vuoden aikana. Eräs kolleega tunnustikin sen johtuvan siitä että ne oli menettänyt asiakkaan kun entinen työntekijä oli lähettänyt niille aivan tolkuttomia suunnitelmia.

Niin, no suurempi osa AMK:n opiskelijoista tulee sinne ammattikoulun kautta ja esimerkiksi juuri matematiikassa lähtötaso on korkeimmillaankin noin peruskoulun päättävän tasolla. Mitään uutta ei ammattikoulu matematiikan saralla tuo, ja helposti niiden kolmen vuoden aikana pääsee unohtumaankin moni peruskoulussa opittu asia, jos alunperinkään sisäistetty.

Niin tietysti lukion oppimäärällä on liikkeelle lähdettävä, koska muuten valmistuneet eivät ymmärtäisi edes sitä. Ja siinä on rajansa mitä niillä tuntimäärillä pystyy tekemään, ei siellä voida järkyttävän pitkälle mennä.

Ja jo tälläkin hetkellä siellä on paljon opiskelijoita, jotka käy uusimassa kokeita kerta toisensa jälkeen ja tuurilla lopulta saavat sen 30-35% pisteistä millä pääsee läpi. AMK:n ykkösen arvosanoilla oleva opiskelija ei käytännössä osaa mitään.

Ykkösen saadakseen ei tarvitse koskaan suorittaa yhtään tehtävää virheettömästi, koska hei, osapisteet on keksitty ja kun osaa/arvaa/kopioi laskimesta jotain oikein johonkin ja jotain toista johonkin toiseen tehtävään niin läpipääsy on jo mahdollista.

Jos haluaa syvemmin opiskella alaa, niin käy lukion ja sitten teknilliseen yliopistoon opiskelemaan diplomi-insinöörin tutkintoa.

Ja jos ottaa AMK:n opiskelijoita töihin, jossa olisi tarkoitus käyttää sitä sieltä hankittua osaamista niin pyytäkää opintosuoritusotteet ja katsokaa opiskelijan suorituksia. Pitäisi olla helposti 4-5 tasolla numerot jos on oikeasti osaava henkilö.

Hoh. Heh. Voi teitä...

Yliopistolla DI koulutuksessa mentiin matematiikassa eteenpäin siten että tuntui lukion laajan matematiikan jäljiltä että muutama kurssi puuttui välistä. Mutta idea olikin että kukin opiskelee itsenäisesti. Ei pelkkää opettajan opettamaa asiaa.

Vierailija kirjoitti:

Hoh. Heh. Voi teitä...

Mikä siinä on niin haukoteltavaa kun suomalaisten opiskelijoiden ja valmistuneiden ammattitaito ei yllä siihen mitä sen pitäisi olla työelämässä? Laitetaan turhaan rahaa siihen että ihmiset käyvät koulua ja päätyvät kortistoon, kun samalla rahalla olisi voinut opettaa niille jotka kehtaa opiskella vaativampaa asiaa. Siinä sitten ihmetellään kun korkeakoulun käynyt ei pääsekään töihin. Ei niin pääsekään jos on rimaa hipoen koulunsa käynyt. Rahan hukkaa tällainen "kaikilla täytyy olla koulutus". Maa on täynnä hommaa johon ei tarvita monen vuoden koulutusta vaan siihen riittäisi yrityksen oma kunnollinen perehdytys ja silloin on varma tieto siitä että työntekijä osaa hommansa. Mutts kun kaikkien pitää käydä kouluja... sori vaan mutta oman alan työ on sellaista jota koulussa ei opi. Työelämä on täysin eri paikka kun koulu.

Ja nyt vielä ehdotetaan että amiksesta voisi hakea suoraan yliopistoon. Missä vaiheessa se matematiikka (vähän vaativampi kuin lukion laaja) paukutetaan noiden päähän. Voi muuten sillat sortua kun ei osata lujuuslaskelmia.

Vierailija kirjoitti:

Heh, veli opettaa insinöörikoulutettaville matematiikkaa ja tuskailee sitä kun osaaminen on pahimmillaan huonompaa kuin lukion pitkä matematiikka. Opetus ei etene kun joidenkin pitää ne yksinkertaisimmatkin asiat kerrata tai oppia. Ei ymmärrä että kuinka opiskelemaan voidaan ottaa sellaisia joilla ei ole minkäänlaista matemaattista hahmotuskykyä, ammattilaisia pitäisi valmistua.

Parhaimmathan sinne otetaan hakijoista valintatavoittain. On tietysti tietyt kiintiöt, että miten otetaan esimerkiksi ammattitutkinnolla tai yo-tutkinnolla hakevia, mutta kuitenkin.

Minkä sille voi, että hakijat ovat sitten mitä ovat. Kuitenkin tosiasia on se, että lahjakkaimmat ja osaavimmat harvoin AMK:sta itseään löytää, kyllä ne menee suoraan yliopistoihin. Jo peruskoulua päättäessä tapahtuu ensimmäinen suuri valinta, toiset hakee lukioon ja toiset ammattikouluun.

Ja suurin osa niistä kyvykkäistä menee lukioon, ja vähemmän kyvykkäistä amikseen. Toki poikkeuksiakin on, mutta ne on suuret massat kuitenkin pääsääntöisesti noin.

Näiden jälkeen sitten toinen valinta, jossa tapahtuu jälleen samankaltainen valinta. Lukion jälkeen kyvykkäämmät menee yliopistoon, loput sitten AMK:n. Amiksen jälkeen kyvykkäämmät AMK:n, loput töihin. Tietysti osa suorittaa lisää saman asteen tutkintoja, joku voi mennä jopa amiksesta yliopistoon mutta nämä on taas niitä yksittäisiä poikkeuksia.

Siitä voi sitten päätellä mikä se AMK:n aloittavien opiskelijoiden taso on. Perusamista parempi, mutta kuitenkin pitkälti akateemista huonompi.

Ei matematoikkaa tarbitse työssää. Cad haltuun ja pitää osata tupttaa paskaraportteja mielellään parilla eri kielellä niin pärjää. Laskuille valmiit ohjelmat.

Riippuu aika paljon siitä mihin valmistunut insinööri työelämässä sijoittuu, että onko sille matematiikalle tarvetta. Itse en ole koulun jälkeen tehnyt töissä ainoatakaan derivointia, integrointia tai laplace-muunnosta..

Voisi sanoa niinkin, että koulusta ylipäätään ei jäänyt käteen paljonkaan sellaista, mikä olisi suoraan käyttökelpoista työelämässä. Koulun jälkeen mentiin töihin ja opeteltiin alaa pari ensimmäistä vuotta. Sitten alettiin pikkuhiljaa olla tuottavia työntekijöitä.

Väittäisin että insinöörikoulutuksen tärkein anti onkin opettaa tietynlaista loogista ajattelutapaa, joka on tarpeen teknisillä aloilla. Varsinaiseen työtehtävään opitaan sitten töissä ja oppiminen jatkuu läpi työuran. Ainakin minun alallani vaaditaan jatkuvaa oppimista. Teknologiat kehittyvät ja monimutkaistuvat vuodesta toiseen.

Vierailija kirjoitti:

Ja nyt vielä ehdotetaan että amiksesta voisi hakea suoraan yliopistoon. Missä vaiheessa se matematiikka (vähän vaativampi kuin lukion laaja) paukutetaan noiden päähän. Voi muuten sillat sortua kun ei osata lujuuslaskelmia.

Miten niin 'ehdotetaan'? Amiksesta saa jatko-opintokelpoisuuden. Toki pitää läpäistä pääsykoe.

Ei amkkilainen olekaan oikea inssi. Kyllä meillä Otaniemessä mentiin matikassa paljon pidemmälle ja syvemmälle kuin lukiossa. Sai oikeasti painaa hommia

Olen itseni elättänyt 15v insinöörin töillä ja monimutkaisin laskutoimitus töissä on ollut prosenttilasku. Koulun tärkein anti oli opetus tiedonhakemisen periaatteet, tiedon oikeellisuuden arviointi ja sosiaaliset suhteet... En tosin mitään lujuuslaskentaa tee ammatikseni vaan projektinhoitoa

Hmmm... Kyllähän sitten oikeissa töissä softa hoitaa pitemmälle menevät laskutoimitukset MUTTA kyllä sen softan käyttäjän tarttis ymmärtää mitä se siltä softalta pyytää. Riippuu tietty alasta, mutta aika karuksi menee jos vaikka isompaan tönöön LVI-järjestelmiä suunnitteleva ei tiedä mitä eroa on integroinnilla ja vetopasuunalla.

Ja jos tosta LVI-alasta vielä vähän mainitsen, niin matematiikkaa pitäisi osata kohtalaisesti että voi opiskella termodynamiikkaa, virtausoppia ja lämmönsiirtoasioita, että pääsee opiskelemaan sitä varsinaista LVI-puolta. Homma ei toimi jos jakokulma on ainoa matemaattinen menetelmä jonka osaa.

Vierailija kirjoitti:

Heh, veli opettaa insinöörikoulutettaville matematiikkaa ja tuskailee sitä kun osaaminen on pahimmillaan huonompaa kuin lukion pitkä matematiikka. Opetus ei etene kun joidenkin pitää ne yksinkertaisimmatkin asiat kerrata tai oppia. Ei ymmärrä että kuinka opiskelemaan voidaan ottaa sellaisia joilla ei ole minkäänlaista matemaattista hahmotuskykyä, ammattilaisia pitäisi valmistua.

Koska insinöörikoulutus on ihmisten mielissä jotenkin ylempi ja parempi kuin muut AMK-alat ja siksi ihmiset hakeutuvat sinne vaikka väkisin? Itse opiskelen aivan eri alaa ja kyllä saa kuulla voivottelua kun minusta ei tule insinööriä ja saisiko sen mitenkään yhdistettyä tähän, että saisi kunnon paperit. Minun vitosen keskiarvoni eri alalla on aina täysi paska sen rinnalla kun sukulainen opiskelee aikuispuolella insinöörialaa rimaa hipoen ja etanavauhtia, mutta kun se on insinööri! Viis siitä että minä olen työllistynyt alan hommiin jo ekan vuoden jälkeen ja pyyhkii erittäin hyvin. Ajattelin jatkaa yliopistoon, mutta toivon mukaan silloin ei enää jankuteta, että miksi ei di:ksi. Tai no, varmaan se on sitten edessä. Olen ollut lukiossa keskinkertainen matikassa ja oikeasti ei voisi vähempää kiinnostaa, mutta silti pitäisi olla insinööri. Oi miksi...

Näihin kommentteihin, että insinöörit ei työssään tarvitse matematiikkaa ym.

DI-opinnoissa ainakin matematiikka oli hyvin teoreettista ja tärkein tavoite varmasti olikin muokata ajattelutapaa loogisten ongelmien ratkaisuun sopivaksi. Toisaalta ainakin omissa syventävissä opinnoissa tarvitsi kohtuullisen syvälle menevää differentiaalilaskentaa, joka oli olennaista asioiden syvällisen ymmärtämisen kannalta. Itselleni koen matematiikan opinnoista olevan hurjasti hyötyä, vaikka teen työkseni tällä hetkellä ihan jotain muuta kuin insinöörin hommia. Pomokin tykkää ajattelutavastani...

Ei kai insinööriopinnoissa enää tarvitsekaan matematiikkaa opetella, vaan niitä sovelluksia. Ei meillä yliopistossakaan mitään uutta matematiikkaa sinänsä opeteltu, vaan pyöriteltiin niitä derivaattoja, matriiseja ja tilastomenetelmiä, kun käytiin läpi teoriaa.

up