Muita joiden lapset oirehtii jos saavat katsoa tablettia tms. paljon?

Tunnistan, ja korreloi suoraan määrän kanssa. Esim. tänään kun itsellä oli pakollinen meno ja lapsia hoitamassa flunssainen mummo, niin olivat katsoneet koko aamupäivän ymmärrettävästi ohjelmia. Ja lounaan jälkeen kotona olikin kaksi villiapinaa. Meidän lapsilla näkyy ihan naamasta jos ruutuaika venähtää liian pitkäksi, poskille nousee punaiset laikut, katse on lasittunut, ja kaikki kommunikointi muuttuu vinkumiseksi ja määkimiseksi, ja mielentila on vähintään riidanhaluinen. Eikä pitäisi johtua aggressiivisesta tai muuten kuormittavasta ohjelmasisällöstä, jotain Mansikka Marjaa katsoivat tänäänkin, ja jos ovat tietokoneella niin vaihtoehdot on Pikku Kakkosen pelit ja Ekapeli. Mutta niin, johtuuko se _vain_ siitä ohjelmasta vai jonkin puutteesta, esim. ulkoilun/vuorovaikutuksen/huomion? Eei, kyllä tuo ilmiö on olemassa silloinkin jos ensin on ollut puuhakas normaali ihana päivä ja illasta istahtavat ohjelman ääreen liian pitkäksi aikaa.

Onneksi tämä on nykyään harvinainen poikkeus, mutta syksyllä kun nuorempikin jätti säännölliset päikkärit pois ja itse olin koipi paketissa niin aika monesti tuli iltapäivästä turvauduttua liikaa telkkariin...

Vierailija kirjoitti:

Tunnistan, ja korreloi suoraan määrän kanssa. Esim. tänään kun itsellä oli pakollinen meno ja lapsia hoitamassa flunssainen mummo, niin olivat katsoneet koko aamupäivän ymmärrettävästi ohjelmia. Ja lounaan jälkeen kotona olikin kaksi villiapinaa. Meidän lapsilla näkyy ihan naamasta jos ruutuaika venähtää liian pitkäksi, poskille nousee punaiset laikut, katse on lasittunut, ja kaikki kommunikointi muuttuu vinkumiseksi ja määkimiseksi, ja mielentila on vähintään riidanhaluinen. Eikä pitäisi johtua aggressiivisesta tai muuten kuormittavasta ohjelmasisällöstä, jotain Mansikka Marjaa katsoivat tänäänkin, ja jos ovat tietokoneella niin vaihtoehdot on Pikku Kakkosen pelit ja Ekapeli. Mutta niin, johtuuko se _vain_ siitä ohjelmasta vai jonkin puutteesta, esim. ulkoilun/vuorovaikutuksen/huomion? Eei, kyllä tuo ilmiö on olemassa silloinkin jos ensin on ollut puuhakas normaali ihana päivä ja illasta istahtavat ohjelman ääreen liian pitkäksi aikaa.

Onneksi tämä on nykyään harvinainen poikkeus, mutta syksyllä kun nuorempikin jätti säännölliset päikkärit pois ja itse olin koipi paketissa niin aika monesti tuli iltapäivästä turvauduttua liikaa telkkariin...

Juu, erittäin osuvasti kuvatut oireet! Me oltiin itse aamusta ulkoilemassa puistossa, oli mäenlaskua, hiekkaleikkejä, keinumista, juoksemista, trampoliinia ym energianpurkua. Syötiin, pidettiin pieni lepohetki. Sen jälkeen sai n. tunnin katsoa tabletilta lastenohjelmia/ pelata pikku kakkosta kun pikkusisko nukkui. Kun tabletti otettiin pois niin tilalla oli kiltin ja rauhallisen pojan sijasta yksi *PIIIIIIP* ärsyttävä, kaikesta vinkuva ja riehuva apina. Anteeksi vaan, mutta palaa niin käpy tuohon käytökseen, tabletin viskasin komeron syvimpään nurkkaan. 

Ap

Minulla on jo isommat lapset, seiska- ja kolmasluokkalaiset pojat. Isompi poika hurahti tietokonepeleihin pari vuotta sitten ja siitä seurasi lukuisia ja taas lukuisia neuvotteluja ja sääntöjä ja ties mitä, että ei pelaisi kuitenkaan liikaa. Ainoa tepsivä konsti oli laittaa pelikoneeseen aikalukko. Nuoremmalla pojalla ei ole vielä  edes kännykkää (koulunsa ainoana) mm. juuri tuosta syystä, että en enää jaksa tätä taistelua rajoittamisesta. Nuo pelit ja vehkeet ovat tosi koukuttavia ja oikeasti olen sitä mieltä, että mitä paremmin saa lapsensa pysymään niissä erosta, sen parempi. Toki nyt jotain tietoteknisiä taitoja tarvitsee, mutta ei lapsen niitä saadakseen tarvitse pelata jotain tappopelejä kuutta tuntia vuorokaudessa tai somettaa jatkuvalla syötöllä.

Meillä iso harmi tuli siitä, että tuo isompi poika oli jo ehtinyt määrittää koko elämänsä yhden pelin ympärille (peli hyvin, kaikki hyvin; peli huonosti, kaikki huonosti) ja siitä irrottautuminen on ollut yhtä h*lvettiä. Muutama rajoitettu tunti peliaikaa päivässä on minusta ihan muhkea aika yhteen harrastukseen, mutta tuossa se ei riitä mihinkään: hänen pelitaitonsa taantuvat, muiden kehittyvät. Ja vaikka lapset usein käyttävät vakioneuvottelukonstia "kun kaikki muutkin saa" ja usein se ei ole totta, niin tässä asiassa valitettavasti uskon, että se on hyvin monen kohdalla ihan totta. Ei yläkoululaisten peli- ja kännykkäaikaa rajoiteta juuri mitenkään monissa perheissä, "onhan ne jo niin isoja ja itsenäisiä". Mutta itse opin kantapään kautta, että vaikka se oma kullannuppu on osaava ja fiksu, joku juttu voi viedä ihan mukanaan ja kaikki muu elämässä jää sivuosaan. Eli ap:lle sanoisin: nyt rajoittaminen on erittäin paljon helpompaa kuin vuosia myöhemmin. Mutta auta lasta myös siinä, että keksii muuta kivaa tekemistä.

Suosittelen äänikirjaa. Jos toimii. Meillä esikoinen ei ole koskaan malttanut niitä kuunnella vaikka muuten onkin se rauhallisempi ja keskittyvämpi, mutta yllätyksekseni kuopuksen saa nykyään liki tunniksi pötkölleen iltapäivällä äänikirjan avulla. Ja siitä ei seuraa noita "oireita".

Joo, kauhulla odotan sitä että lapsilla on omat luurit. Ja, lynkatkaa pois, en vähiten siksi että näytän itse tällä hetkellä usein huonoa mallia. Pitäisi muuttaa omat kännykänkäyttötavat NYT niin lapsiltakin voisi edellyttää että puhelin ei ole vähän väliä kädessä.

[1]

Juu u, mietin nyt jo että kuinka pitkälle sitä kännykän hankintaa voi venyttää ja miten sen kanssa sit toimitaan :,D Pojan setä olisi ostanut sen jo, mutta sanoin jyrkän ei:n. Tuo tablettikin on lahja isovanhemmilta, eikä kyllä mielestäni olisi ollut vielä tarpeellinen.. miehen pleikkareista yms sentään olen saanut muksut pidettyä irti. Poika ei ole pelannut kertaakaan niitä ja siitä kannan ylpeyttä 😂

En halua olla vanhempana se viimeinen jäärä, joka suunnilleen tuhoaa lapsen sosiaalisen elämän ja tekee hänestä silmätikun. Mutta en mitään sohvalla makaavaa zombiakaan jaksaisi alkaa katselemaan. Huoh, näitä nykyvanhemman haasteita... 😂

Ap

Ja tuo lukukirja vois olla ihan kokeilun arvoinen juttu! Jotain hiljaista pitäisi olla päikkärien aikana, kun hiljaa leikkiminen tai esim edes piirtäminen ei häneltä aina oikein onnistu...

Ap

*äänikirja

Ap