Vinkkejä kaipaan. Suhdetta rasittaa kun ollaan koko ajan yhdessä ( työttömiä)
Ollaan oltu työttöminä nyt molemmat vajaan vuoden verran ja alkaa päät leviämään. Ollaan etsitty töitä aktiivisesti ja halutaan töihin, mutta edes hanttihommia ei olla saatu :(
On todella raskasta olla koko ajan kahdestaan kotona, koska ei ole oikein varaa tehdä muutakaan. Miten tästä selvitään?
Ollaanko me jotenkin huono pari kun alkaa hermot kiristyä ja kaipaa omaa aikaa. Töissä ollessa meillä ei ongelmia ollut ja osattiin arvostaa yhteistä aikaa ja yhteinen vapaa-aika oli ihanaa. Tämä työttömän arki on kamalaa ja pelottaa, että se pilaa suhteemme:(
Neuvoja?
Kommentit (7)
Nykyäänhän saa vaikka bussilipun kauemmakskin ihan tosi halvalla eli jos teillä olis kavereita tai sukulaisia jossain muualla kun kotipaikkakunnalla niin toinen vois lähtee vaikka parin päivän reissulle. Ja just ulkoilu yksinään ja omien kavereiden tapailu.
Onhan niitä halpojakin harrastuksia, joiden puitteissa voi viettää aikaa muuallakin kuin kotona, esim. pyöräily.
Tehän saatte vielä ansiosidonnaista, kun työttömyys on kestänyt noin vähän aikaa.
Tsemppiä!
Eiköhän niillä kavereilla ole omat elämät, eivätkä voi ruveta varaamaan ap:lle tai miehelleen yhtään enempää aikaa vain siksi nämä ovat työttömiä.
Olimme molemmat opiskelijoita. Mies edelleen. Miehen ei tarvinnut käydä koulussa päivittäin, ja itse olin poissa vain muutaman tunnin päivässä. Huomasimme että riitoja alkoi tulla useammin, kun olimme jatkuvasti yhtä aikaa kotona. Tilanne muuttui pahemmaksi kun molempien koulut päättyivät huhtikuussa. Tekemättömyys teki miehestä äkäisen. Purki sitä minuun. Minä taas kun koko päivän häntä katselin, loukkaannuin helposti turhista asioista. Koin miehen olevan vihainen minulle kun hän näytti tylsistyneeltä.
Mies kävi päivittäin näkemässä vanhempiaan, tai kaverin kanssa kaupassa. Muut kaverit käyvät kaupungissa harvoin, kesällä ovat pidemmällä lomalla täällä. Siksi ei oikein voi usein tehdä muuta, kuin käydä yhden kanssa kaupassa. Yhdessä kävimme kaupoissa eri kaupungissa. Vuodenaika oli sellainen ettei mies pystynyt harrastamaan urheilua, josta pitää. Yhdessä kävimme iltakävelyllä. Suurin osa päivästä oli sitä, että makasimme\istuimme koneilla. Koko ajan piti miettiä, mitä voisi tehdä.
Tilanne on tavallaan mennyt parempaan suuntaan. Mies sai kesätöitä. Työ on rankkaa ja hän on alkanut arvostamaan vapaa-aikaa. Miehen kavereitakin on palannut mukaan kuvioihin. On ehtinyt heidänkin kanssaan viettää aikaa. Itse olen päivät yksin ja nautin olostani. Näen vain miestäni ja ohikulkijoita, kun ulkona käyn.
Katso vaikka jotain kansalaisopiston kursseja(esim.käsityöt, kielet, liikunta, animointi yms) ne on halpoja ja siellä tapaa muita samasta aiheesta kiinnostuneita !
Mene lenkille yksin. Nähkää kavereitanne.