Mies pilasi ystäväsuhteeni kertaluikauksella

Olemme olleet yhdessä 12 vuotta, joista 9 naimisissa. Suhteesta katosi aika nopeasti suurimmat ihastuksen tuntemukset ja pari viimeistä vuotta olen kokenut olleeni täysin yksin tässä avioliitossa. Ei ole ollut läheisyyttä tai seksiä, keskusteluja tai juttelemista, yhteistä tekemistä... Olimme kuin kämppikset, jotka silloin tällöin osuivat keittiöön samaan aikaan.

En olisi halunnut erota. Vaikka olin jo aikaa sitten menettänyt miehen johon rakastuin, elättelin toivetta että hän vielä ilmestyisi takaisin. Viime vuodet ovat olleet minulle hyvin stressaavia ja surullisia.

Yritin tehdä parhaani, en tiedä osasinko mutta ainakin yritin. Yritin olla miehelle hyvää seuraa, keksiä meille tekemistä ja kyselin hänen mielipiteitään ja kuulumisiaan. Ei kelvannut mikään eikä mies vaivautunut usein edes vastaamaan. Sängyssä tein aloitteita ja muulloinkin ohimennen yritin koskea häntä, mutta tulin toistuvasti torjutuksi ilman selityksiä. Yritin myös lukuisat kerrat puhua ongelmistamme, usein epätoivoisesti itkien. Mies vain pysyi hiljaa, tuli äkäiseksi ja poistui tilanteista.
Lopulta minun oli tehtävä päätös, jota olin pitkään lykännyt.

Kaikesta tästä huolimatta miehelle tuli yllätyksenä, kun ilmoitin että nyt saa riittää, me eroamme. Hän kyseli hölmistyneenä että miksi. Ei kuitenkaan yrittänyt pyytää minua takaisin tai väittää että meillä olisi ollut kaikki hyvin. Vaikutti että ero oli hänelle toki yllätys, muttei varsinaisesti surun aihe.

Miehen välinpitämättömyys sattui minuun, edes eroaminen ei saanut hänestä mitään irti! No eipä mennyt aikaakaan kun selvisi, että oli se ero sittenkin jonkun verran miestä koskettanut. Hän oli mennyt puhumaan erosta kaikkien yhteisten ystäviemme ja ystäväpariskuntiemme kanssa ja tehnyt minusta pahiksen. Minä kuulemma jätin hänet täysin tuosta vain yllättäin, vaikka meillä meni niin hyvin. Mies oli vihjaillut että minulla olisi ilmeisesti ollut suhde toisen miehen kanssa ja olisin nyt lähdössä tuon toisen miehen matkaan. Ei sanonut että asia olisi täysin varmasti näin, mutta kuitenkin kuulemma uskoi tuohon vaihtoehtoon itse ja väänteli tälle teorialle "perusteluja".

Siinä meni sitten miehen mukana muukin sosiaalinen elämä. Minulla on tasan yksi ystävä, joka vielä pitää minusta. Hän on paras ystäväni, jolle olin jo pitkään puhunut eroajatuksistani (mies tiesi itsekin, että turha yrittääkään viedä tätä ystävää minulta). Kaikki muut kuitenkin joko keksivät surkeita tekosyitä etteivät voi nähdä/jutella, ja osa on sitten suoraan minua haukkunut ja kertonut mm. nuo mieheni paskanjauhannat. Ei ollutkaan valmiiksi tarpeeksi paha olo.