Lue keskustelun säännöt.
Miten selvitä tästä vitutuksesta?
12.08.2007 |
Olin työpaikassa, jossa jouduin tekemään tosi paljon töitä ja olemaan suorastaan tukirankana, että työt tulivat tehdyiksi. Jouduin sitten kiusatuksi, ja lopulta kun piina kasvoi kyllin suureksi, raivostuin. Tämä episodi teki mahdottomaksi vakipaikkaan valinnan, kun se tuli ajankohtaiseksi. Jäin vielä pätkiin roikkumaan vajaaksi vuodeksi, mutta nyt ole lopulta saanut repäistyä itseni irti sieltä. Se vain, että henkisesti olen aivan jumissa siinä kaikessa epäreilussa mitä jouduin siellä kohtaamaan. Mulla ei ole uutta työpaikkaa, olen aika lailla tyhjän päällä ja itseni varassa. En voi siis lohduttautua uudella työlläkään. Miten ihmeessä pääsen tästä pahan mielen kierteestä irti, kaikki se tapahtunut valtaa mieleni edelleen, etenkin kun jokainen vastaantulija tällä pienellä paikkakunnalla kysyy minulta, miksi en enää ole siellä töissä.
Kommentit (16)
varmaan liiankin monelle ihmiselle. Oon vielä lisäksi sellainen hölösuu, etten osaa olla puhumatta jos joku painaa mieltä.
Paikkakunnan vaihtaminen ei onnistu, lapset koulussa ja ok-talo. Uutta työtä on erittäin vaikea löytää täältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
esimies oli alusta alkaen tietoinen kiusaamisesta, hänen neuvonsa oli, että minun pitää koettaa olla hiljaa. En tehnyt juttua, omaan raivariini asti koetin kestää ja sen jälkeen koin, että asetelma oli sellainen, että syyllinen olenkin minä. Eipä siinä osannut enää puolustautua.
se kieltämättä piristi. Minusta ei ollut silloin puolustautumaan, koska lähipiirissä oli lisäksi useita kuolemantapauksia ja olin aivan hajalla. Ja olin kyllin heikko kokemaan valtavaa syyllisyyttä ja häpeää siitä raivarista. En vain jotenkin rohjennut ja jaksanut hakea apua etäämpää. Työterveyshuollossa minut itseni leimattiin häiritsijäksi sen raivarin takia. Sillä ei tuntunut olevan merkitystä, että sitä edelsi puoli vuotta vittuilua.
Ikävä tilanne. Eikö esimies ole ottanut kantaa raivariin ja siihen johtaneihin syihin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ennen raivaria tuntui ymmärtävän minua, mutta sen jälkeen tuli siihen tulokseen, ettei minua voi vakinaistaa.
No, ehkäpä näin oli paras, luin just tuota narsistiketjua, en olis varmasti jaksanutkaan.
Mutta mullahan onkin otsikkona, että miten pääsen irti tästä vitutuksesta!?
mutta se jäi jo, kai he katsoivat että mä pärjään. Tämä vitutus kun aaltoilee, välillä on jo onneksi helpompaa. Mutta vaikea päästä irti, kun joka päivä kohtaan sen tosiasian, ettei mulla ole työpaikkaa, koska jouduin sieltä lähtemään, ja toisesta työstä ei ole tietoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tai sitten vaadit mielenterveystoimistosta lisää aikaa!
Etsitkö kuinka aktiivisesti uutta työtä? Olisiko alan vaihdos mahdollinen? Pystyisitkö jotenkin työllistämään itse itsesi (ei olisi mulkkuja esimiehiä ;)?
Ajattele, että olet tosi onnekas, kun sieltä pääsit ja nyt sulla on mahdollisuudet vaikka mihin, alat pikkuhiljaa miettiä, mitä elämältä ja työltä haluat ja sitten alat askel askeleelta toteuttaa tarvittavia toimenpiteitä jotta saavutat haluamasi. Unohda moinen työpaikka, se ei ole edes sun v-tutuksen arvoinen, miksi tuhlata ajatustakaan sellaiseen idioottipaikkaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta sen epävarmuus rassaa mieltä hirveästi. Tulee vain koko ajan mieleen, kuinka toisinkin voisi olla.
Yleensä nimittäin asioiden perimmäinen tarkoitus ja se hyvä mitä v-mäisissäkin tapahtumissa on selviää vasta jälkikäteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työ on elämää varten, eikä elämä työtä! Se oli kuitenkin vain yksi (paska) työpaikka muiden joukossa, ei kannata omaa elämäänsä enää hetkeäkään hukata moisen takia! Hyvä että pääsit kiusaajasta eroon!
Loppuiko kiusaaminen raivariin?
kiitos teille te ihanat viisaat ihmiset, parhaimpina hetkinä jaksan ajatella noin kuin neuvoitte, mutta aika usein paha mieli vielä yllättää. Jospa tästä vähitellen selvitään, todellakin parhaina päivinä olen onnellinen, että pääsin sieltä pois, mutta usein iskee kauhu siitä, miten selviän taloudellisesti. Myös se pelottaa, uskallanko koskaan enää mennä töihin minnekään, takuulla nämä haamut seuraavat uuteenkin työpaikkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
toimia jos joudut joskus samanlaiseen tilanteeseen. Joten tsemppiä, kyllä sinä pärjäät, kun vain haluat pärjätä!
Annat pölyn laskeutua.