Miksi yhden illan jutut tuomitaan vielä nykyaikana?

Nuoremmat sukupolvet ovat yhä avoimenpia ja suvaitsevaisempia kuin edeltäjänsä, näin yleisesti ottaen. Nuoremmissa polvissa (16v - 35v) ihmiset tukevat homoliittoja, vastustavat rasismia ja ovat avoimia muutoksille. Vanhemmat taas (55v - 80v) tuntuvat pitävän kiinni perinteistä (teko)hampaa irvessä. Mistä tämä johtuu?

Ihmisellä tuntuu olevan tietty kapasiteetti, kuinka paljon he voivat oppia tai ottaa vastaan uutta tietoa. Kuusikymppiset ovat jo elämänsä aikana kokeneet aikamoisia muutoksia ja nyt alkaa jo läikkyä yli. Nuorilla sen sijaan on normaalia että kaupan kassa on mustaihoinen ja kadulla tulee vastaan miespari käsikädessä. Eivät nuoret kiinnitä tähän huomiota kun taas jollain vanhemmalla tämä voi olla ns. kokemus, josta puhutaan vielä viikkojenkin jälkeen.

Bussipysäkin mainoksissa on vähäpukeisia ihmisiä, mediassa on vähäpukeisia ihmisiä, ja kuten tiedämme, media on kaikkialla internetin ja älypuhelinten aikakautena. Seksistä on tullut normaalia eikä se ole enää tabu. Ja kun sitä pääse itsekin harrastamaan niin moni toteaa, että juu, kivaahan tämä on. Kokemus on usein positiivinen, eikä siitä enää häpeillä puhua.

Se, että monet nuoret (ja miksei osa vanhemmistakin) harrastaa ns. vapaata seksiä pitäisi olla positiivinen juttu (sikäli kun ehkäisy on kunnossa ja molemmat haluavat sitä). Minua kummastuttaa joidenkin ajatus siitä, että joku — heille täysin tuntematon henkilö — harrastaa yhden illan juttuja, ja tuomitsevat nämä ihmiset ”huonoina ihmisinä” kun eivät noudata heidän omaa arvomaailmaansa. Miksei anneta ihmiseten tehdä mitä haluavat? Emme mekään tuomitse teitä, jotka eivät harrasta yhden illan juttuja.

Aina kun täällä nousee esiin keskustelu yhden illan jutuista, niin joku tulee aina kommentoimaan, että "minä en voisi ikinä harrastaa tuollaista, harrastan vain seksiä sen ihmisen kanssa jota rakastan” ja ikään kuin samalla tuomitsee muunlaisen seksin tyystin ja tuijottaa vain omaan napaansa.
Miksi näin tapahtuu vielä vuonna 2017? Oman teoriani mukaan, nämä ”tuomitsevat” ihmiset eivät ole pärjänneet omassa elämässään kauhean hyvin, ja nyt he hakevat ylemmyyden tunnetta moittimalla muita sellaisilla tavoilla, jotka ovat täysin irrelevantteja tänä päivänä. Lopputulos on aika pitkälti tämä: Tuomitsija saa mielihyvää ja luulee olevansa muita parempi, kun taas tämä tuomittu ajattelee että jaahas, siinä on taas yksi hihhuli jonka ainoa tapa saada mielihyvää, on muiden ihmisten mollaaminen sellaisista asioista, jotka eivät hänelle kuulu tipan tippaa, toisin sanoen luuseri. Näin ollen päästään tilanteeseen, jossa molemmat pitävät toisiaan luusereina. Miten tämä tilanne voitaisiin korjata?

Rakentava keskustelu olisi vihdoin ihan paikallaan jos se tällä palstalla on edes mahdollista.

sinkkumies30v