Ovatko krooniset pettäjät aina sellaisia

Ainakin usein ovat. Varsinkin naispuoliset pettäjät ovat niitä.

Pettäjä on huonoitsetuntoinen miellyttämishaluinen ja toisten mielipiteistä riippuvainen luuseri. Aina.

Ja joo, usein kyllä aika tekopyhistelijöitä puheissaan.

Esim. minun eksä. Facebookissa pitkiä jaarittelevia moraalisaarnoja luonnon tuhoista ja ihmisten asenteista ja vaikka mistä. Petti mua ja pettää nykyistään. Ja on isänä paska. Säälittää lapseni, olisinpa valinnut niille paremman isän. Toisaalta varmaan jonkun muun miehen kanssa olis tullut toisenlaiset lapset; siksipä en voi sitä liittoa oikeastaan katuakaan.

Tää on sellainen aihe, joka kiinnostaa mua, mutta josta ei oikein saa selvää. Eri lähteistä olen lueskellut, että 20 - 80 prosenttia ihmisistä pettää joskus. Korkeimman arvion voinemme jättää laskuista. Elina Haavio-Mannilan ja Osmo Kontulan teoksista olen ottanut uskoakseni sellaisen yleistyksen, että noin puolessa parisuhteista tapahtuu pettämistä jossain vaiheessa. Siitä olen yleistänyt, että 20 - 30 prosenttia ihmisistä pettää Suomessa jossain vaiheessa. Joskus olen seurannut tällaista suulasta pettämismoralistia ja tokaissut, että koska minulla ei ole mitään perustetta pitää tätä moralistia muita kummempana, väitän, että noin 30 prosentin todennäköisyydellä hänkin pettää joskus. Saamani palauta on toki ollut juuri sitä, mitä olen osannut odottaa.

Keväällä 1990 olin pitkällä avomeripurjehduksella. Veneen miehistöstä puolet oli nuoria naisia, puolet nuoria miehiä. Täsmälleen ne, joilla oli tyttö- tai poikaystävä maissa odottamassa, muodostivat suhteita keskenään. Eikä niiden muodostumiseen mennyt monta reissupäivää.

Ja johan tästä aiheesta on tehty viihdettäkin. Temptation Island lienee aika suosittu ohjelma.

Edellisin perustein en ihan nahkoineen, karvoineen usko kenenkään väitteeseen, ettei ikinä, missään tilanteessa petä. Pikemminkin ajattelen, että se, joka myöntää itselleen olevansa altis joskus ja jossain tilanteessa pettämään, osaa myös varoa. Kantaani ei muuta se, jos joku mollaa minua tästä mielipiteestä.

Minusta tuntuu että monilla pettäjillä on aina kova tarve päästä johonkin parisuhteeseen. Vaikka sinkkuna saisi ihan luvan kanssa mennä sänkyyn kenen kanssa huvittaa niin sellainen elämäntilanne ei heille kertakaikkiaan kelpaa. Pitää olla joku suhde, mutta yhtään ei välitetä jos silti petetään.

Taitaa olla niin monta tarinaa kuin on pettäjääkin. Osin kyse on myös tulkinnasta. Siitä voimme kai olla yhtä mieltä, että jonkin muun kuin oman kumppanin paneminen on pettämistä, jos siihen ei ole erikseen lupaa. Ja se taas on vuoren varmasti uskollisuutta, kun ei juuri edes katso vieraita. Väliin jää sitten melkoinen määrä eri tilanteita. Onko poskisuukko pettämistä? Minusta on, joskaan ei yhtä pahaa kuin naiminen. Erittäin hienovarainen flirtti eli sukupuolten välisellä jännitteellä leikkiminen ei mielestäni ole. Ne, jotka häpeävät hölmöilyään voivat ehkä olla taipuvaisia selittelemään, että suuteleminen ei ole pettämistä. Siitä tulee mieleeni erään kaverini sutkautus, että jos vaimo käräyttää miehensä toisen naisen päältä, niin aina pitää olla veruke. Viime tingassa pitää sanoa, että ainakaan en liikuttanut...

Yhden kroonisen pettäjän tausta; haluaa testata omaa markkina- arvoaan pettämällä. Jos ihmisellä olisi niin hyvä itsetunto, kuin väittää niin ei olisi tarvetta testata yhtään mitään. Osaa puhua taitavasti ja taitava valehtelija eikä kukaan uskoisi hänen olevan pettäjä. Ja kun jää kiinni, niin syy on petetyssä. Äiti on kasvattanut pojastaan sellaisen, että kaikki vika löytyy aina muualta, eikä itsestä tai äidistä.