Tekeekö tyydyttävillä amispapereilla mitään?

Up.

Kokemuksesta sanon, että arvosanoja ei kysy kukaan. Olin juuri mm  työhönottohaastattelussa, jonne mennessä pyydettiin ottamaan alkuperäiset todistukset mukaan - eikä sitten edes katsottukaan niitä.

Tärkeää on, että on suorittanut tutkinnon eli valmistunut. Vain tämä on se tärkeä kohta.

Nykyään suosittelijat on tärkeitä - eli pyydä joltakulta ihmiseltä, että hän suosittelee sinua (saattavat soittaa tai pistää s-postia hakemastasi työpaikasta), joku ex-pomo, opettaja.

Nykyään tulee vaan suoritusmerkinnät

Vierailija kirjoitti:

Nykyään tulee vaan suoritusmerkinnät

Niin tulee teorioista, mutta näytöistä arvosanat.

Muita kokemuksia/ajatuksia?

Up.

No esimerkiksi töitä

Riippuu vähän alasta. Kyllä omalla kohdalla on katsottu haastattelussa niitä näyttönumeroitakin. Jos pelkkiä tyydyttäviä on,niin kertoohan se ammattiosaamisesta ettei se ole kovin hyvällä pohjalla..

Vierailija kirjoitti:

No esimerkiksi töitä

Ja niillä keskinkertaisilla lukiopapereilla voi joko mennä perähikän surkealle amk linjalle tai pyyhkiä per*eensä niihin.

Sosiaali- ja terveysalalla opiskelen, mutta en kyllä nyt yhtään tiedä kuinka oma ala tämä sitten on. Ehkä jopa näkisin itseni toisenlaisissa tehtävissä. Ap.

Kaikkia numeroita minulla ei siis läheskään ole, mutta kyllä uskon että ne tulevat pyöristymään siihen tyydyttävään, kun taitaa olla aina vain kaikesta neljästä kriteeristä keskiarvo 1,5. Ap.

T on turha! Komea rivi ykkösiä ei kyllä hääppöseltä näytä amistodistuksessa, ja huonot yo-paperit vaikeuttavat elämää. Olen työskennellyt elämäni aikana mm. rekrytoijana isossa konsernissa, ja en kyllä katsonut koskaan todistuksia, muta jos joku niitä halusi näyttää, ja siellä oli rivi ykkösiä, niin ei kyllä tehnyt vaikutusta..

Omakohtaisia kokemuksia löytyy huonoista yo-papereista. Lukioaikana kiinnosti kaikki muu kuin koulunkäynti, joten tuloksena olivat ylioppilastodistukse yleisarvosana b ja lukion päästotodistuksen ka 7.2.

Hain lukion jälkeen yliopistoon tosissani, mutta huonot yo-paperit nostivat totaalisesti tien pystyyn. Olin umpikujassa! Harmitti! Amikseen menneet ikätoverini pääsivät yliopiston pääsykokeisiin suoraan, koska heiltä ei voinut laskea lähtöpisteitä lukion todistuksista. Minä en päässyt pääsykokeisiin huonojen lähtöpisteiden vuoksi.

No siitä lähti lukion jälkeen kuitenkin mun opinnot etenemään. Ensin yo-pohjainen amis kohtalaisilla papereilla, siitä sitten opisto-teku jossa mun opiskelu alkoi viimein sujua erinomaisesti. Siitä AMK:hon ja lopulta kolmikymppisenä yliopistoon. Tosin tein koko ajan töitä kun opiskelin, 20-40 tuntia/vko.

Pitkä tie piti kulkea yliopistoon, huonot yo-paperit vaikuttivat myös itsetuntooni. On harmittanut myöhemmin koko lukioon meno, vaikka totuuden nimissä siellä tuli hyvä yleissivistys ja hyvä pohja kielitaidolle (kirjoitin neljä vierasta kieltä). Kävin myös huippulukiota, se oli huono juttu myös, vaikutti itsetuntoon, kun oli aina huonoin...

Aina ei ole hyvä aika opiskella. Ja moniko nuori 16 v. osaa laskelmoida tulevaisuuttaan. Myöhemmin ajateltuna minun olisi kannattanut mennä peruskoulusta suoraan amikseen. Tiedän, että olisin saanut sieltä kiitettävät paperit. Olisin säästänyt kolme vuotta opiskelu-urakastani. En myöskään tajunnut avoimen yliopiston väylää, vaan lähdin koluamaan amis-teku-amk -väylää. No, nämä kaikki tutkinnot ovat samalta teknilliseltä alalta ja yliopiston jälkeen tajusin, että haluan ammattikoulun opettajaksi.

Uskon, että olen parempi amisope, kun en ole ällän ylioppilas, kirkasotsainen lettipää, pystyn samaistumaan paremmin amisnuorten maailmaan ja kannustamaan ja keksimään yksilöllisiä opiskeluratkaisuja nuorille.

Summa summarum, kannattaa miettiä arvosanoja lähinnä jatko-opintoja ajatellen, työnhaussa vain asenne ja hyvä katsekontakti ratkaisee. Suosittelijat ovat tärkeitä ja tietysti se, ettei myöhästy koeajalla!