Erosin kirkosta. Olenko kuitenkin vielä kummilasteni kummi?

Aika hyvä provo heti aamuun ;) tietysti oikea vastaus on se, että koska kummin tehtävänä on huolehtia vanhempien kanssa lapsen kristillisestä kasvatuksesta niin valitettavasti tuota tehtävää hoitaessasi joudut nyt  sitten kyllä joko luopumaan vakaumuksestasi tai sitten et voi toimia enää kummina.

ja joo synttäri- ja joululahjat joudut edelleen ostamaan.

nih.

Jos olet tähän saakka ollut kummi siinä merkityksessä kuin kummi kristinuskossa on. so. hengellinen ohjaaja, lapsen puolesta rukoilija, uskonnollisesta kasvatuksesta yhdessä lapsen vanhempien kanssa huolehtija, niin olisi varmasti asiallista kertoa vanhemmillekin että olet luopunut uskostasi tai ainakin seurakunnasta.

Jos olet kummi siinä merkityksessä, että muistat lasta merkkipäivinä, niin ketä kiinnostaa?

Minä en ole kertonut ja erosin verotuksen vuoksi

Ei kummius mitenkään automaattisesti kirkosta eroamiseen pääty. Riippuu ihan vanhempien vakaumuksesta.

Jos eroat kummituksesta erikseen

Jos et opeta kirkon oppeja: homotusta, lesboilua ja lakien rikkomista.

niin et ole kummi.

Minäkin olen kirkosta eronnut, mutta kummilapsen vanhemmat sanoivat, että sillä ei ole mitään väliä. Heille kummit ovat lapsille hyvää esimerkkiä tarjoavia, luotettavia ja lapsen parasta ajattelevia läheisiä. Heistä kun lapset saavat sitten aikuisena miettiä omat uskontonsa (vaikka kirkkoon kuuluvatkin, heitä ei vain aktiivisesti kasvateta mihinkään uskoon).

Vierailija kirjoitti:

Jos olet tähän saakka ollut kummi siinä merkityksessä kuin kummi kristinuskossa on. so. hengellinen ohjaaja, lapsen puolesta rukoilija, uskonnollisesta kasvatuksesta yhdessä lapsen vanhempien kanssa huolehtija, niin olisi varmasti asiallista kertoa vanhemmillekin että olet luopunut uskostasi tai ainakin seurakunnasta.

Jos olet kummi siinä merkityksessä, että muistat lasta merkkipäivinä, niin ketä kiinnostaa?

Kirkosta eroaminen ei todellakaan tarkoita samaa asiaa kuin uskosta luopuminen. Taidat olla tapauskovainen. Kunhan muut näkee ja kuulee että käyt sunnuntaisin jumalanpalveluksessa ja maksat kirkollisveroa. Ja tietysti että voit kertoa kuuluvasi kirkkoon.

Häh miten niin provo. Totuus on, että erosin kirkosta ja mieleeni tuli sen jälkeen, että olenko enää kirkon kirjoissa kummi, kun se kirkkoon kuuluminen oli vaatimuksena silloin kummin tehtävään ryhdyttäessä.

Uskovainen en ole koskaan ollutkaan, ihan tapakristitty vaan.

AP

"Jokainen uskontokunta päättää itse kuka saa olla kummi. Kummius ei ole muodollisesti, lain edessä, mikään erityinen side. Siksi kysymys siitä, onko kirkosta eronnut vielä kummi, on tavallaan mieletön."

https://uskonnonvapaus.fi/lapset/kummius.html

Mitä tekemistä kirkkoon kuulumisella yleensäkään on uskomisen kanssa?  Missä kohti raamatussa sanotaan että pitää maksaa satoja euroja kirkolle vuodessa? Uskooko joku oikeasti, että jos Jumala olisi olemassa, niin se kävisi tsekkaamassa verotustiedot ja sitten antaisi muut synnit anteeksi?

Luultavasti vanhemmat ovat tyytyväisiä, jääpähän kummilapsen lahjoihin enemmän rahaa.

Onko jossain vielä oikeasti kummeja jotka antavat lapselle sitä kristillistä kasvatusta?

sinun pitää kysyä papilta, että kun rippilapsia siunataan konfirmaatiossa , niin saako pakana tai ateisti tai jopa "maahisuskova"tms. tulla sinne alttarille laittamaan käden lapsen päälle. Miksi edes menisit jos et usko kristinuskoon? 

Muttta jos liityit vaipaiden suuntien seurakuntaan niin silloin ei ongelmaa koska ne ova tkristillisiä kirkkoja. Katoliset ovat laittaneet luterilaiset paavin bannaan joten meillä ei ole ehtoollisyhteyttä toistemme kanssa ainakaan.Mutta tämäkin pitää tarkistaa erikseen.

Menettekö kirkkoon kuulumattomat kummit siunaamaan rippilapsen alttarille?

Vierailija kirjoitti:

Menettekö kirkkoon kuulumattomat kummit siunaamaan rippilapsen alttarille?

Kuulun kirkkoon, mutten usko jumalaan enää sellaisenaan minä kirkko sitä yrittää tyrkyttää. En tiedä voinko mennä siunaamaan kummilastani.

Minä menin rippilapsen luokse alttarille, mutta ajattelin asian niin, että menin mukaan hänen vuokseen, hänelle tärkeänä hetkenä. Siunaamisen sijaan (käsi ilmaan pään päälle) pidin kättäni kummilapsen olkapäällä ja välitin hänelle kauniita ajatuksia ja kaikkea hyvää tulevaisuuteen. Kosketus on muutenkin mielestäni tuossa kivempi kuin pelkkä käden ilmassa pitäminen.