Tunnustan: olen heikko nainen.

Olen todella heikko nainen. Minulla ei ole vielä lapsia ja mielestäni se tekee minusta entistä heikomman. MInua kirvoitti tähän ajatukseen visiitti ystävättäreni luona, jossa sattumalta oli hänen muitakin ystäviään kylässä. Miten innostavia naisia, voimakkaita, äitejä. Tunsin itseni maan matoseksi.



Jaa miten olen heikko? No minulla on ajokortti, mutta autoa en uskalla ajaa. Missään en juuri käy ilman miestäni. Haluaisin harrastaa ryhmäliikuntaa, mutta en uskalla, koska pidän itseäni huonona. Tarvitsen jokaiseen museokäyntiin ja jopa kauppareissuille jonkun kaveriksi, kuin esiliinaksi. EN ole uusinut vaatekaappiani vuosiin, hiukset edelleen samat hiirenharmaat luikerot, jotka ne ovat olleet jo sata vuotta. Rillit ovat samat, jotka lukioaikoina ostin. Meikkiä en käytä töissä, koska sehän olisi liian provosoivaa. En käy koskaan missään festareilla, matkoilla, en järjestä mieheni kanssa mitään viikonloppurentoutumisia esim mökillä..



Olen siis todellakin tahdoton, heikko nainen, ja häpesin itseäni ystäväni luona. Siellä oli yksi yh, joka huolehtii kaikesta itse ja todella hyvin huolehtiikin. Siellä oli rempseä motoristi-nainen, yksi tatuoitu ja muuten vaan voimakas persoona.. lähdinkin sieltä nopeasti tajuttuani oman mitättömyyteni ja matkalla kotiin tuli itku.