Mitä tekisit, jos elinaikaa kaksi vuotta

Irtisanoutuisin, myisin taloni ja muuttaisin jonnekin halpamaahan tuhlaamaan säästöni.

Muuta vaan, mutta tuhlaamaan ei kannata ruveta. Elä normi elämää. Onnea suunnitelmallesi!

Itse pitäisin kirjat suomessa, vaikka jonkun ystävän luona. Ehkä pienen kämpänkin, jos kesällä tulee koti-ikävä.

Koska elämä tuntuu vihertävine pihoineen ja suhteen puolesta ihan hyvältä näinkin, ei varmasti olisi armoton kiire myydä kaikkea omaisuutta, jota minulla ei hirveästi tosin ole, vaan nauttia ensin tästä ihanasta kesästä ja suunnata vasta myöhemmin halpoihin kaukomaihin. Rahaa saisi kasaan varmaan sen verran, että jossain tropiikissa voisi muutaman kk elää. En vaan tiedä haluaisinko. Itseni tuntien saattaisin sortua tuhoamaan itseni jollain aineilla, mikä ei kuoleman joka tapauksessa lähestyessä ehkä edes tuntuisi huonolta idealta. 

Lyhyt versio: matkustelisin niin kauan kuin vain rahaa riittää ja tutustuisin läheisesti uusiin ihmisiin. Sitten viimeisenä iltana työntäisin aseenpiipun suuhuni.

Kuolisin kahden vuoden päästä.

En menidi töihin. En kertoisi kenellekään, jos vsin kykenidin. Matkustaisin alkuajan, jolloin voi olettaa vielä hyvän olon olevan.

Tiedän, että ukko ei antaisi jäädä töistä pois, koska on itse työttömänä. Se tekisi varmasti sen, että lähtisin yksin reissuun😀😀

Vai ukolle pitäisi viime voimilla hankkia rahaa...ukko pihalle!

Enpä tiedä, ehkä elisin ihan normisti loppuun saakka. Vaikka olisikin muksva ilmoittaa, että heittäisin ranttaliksi

Miksi juuri kaksi vuotta? Minulta kyllä menisi motivaatio kunnon yllä pitämiseen ja varmasti masentuisin ja alkaisin pelätä, jos tietäisin, milloin kuolen.

Eläisin normaalia elämää oleillen paljon kotona ja läheisten kanssa. Niin tai siis normaalia niin, etten tekisi töitä ollenkaan tai vähän vain. Panostaisin perusasioihin. Halailu miehen kanssa, lasten leikit, hyvät maut, elämän pienet nautinnot. Kirjoittaisin paljon, jotta lapsilla olisi tulevaisuudessa lukea ajatuksiani, elämästäni, tunteistani heitä kohtaan jne. Kirjoittamalla saisi prosessoitua omia ajatuksiakin tulevaan kuolemaan liittyen.

Jättäisin työni. Veisin lapset pitkälle lomareissulle jonnekin lämpimään. Mutta alle puoleksi vuodeksi kerrallaan, että pysyy Suomen järjestelmissä sisällä. Laittaisin paperiasiat kuntoon ja järjestäisin hautajaisiin liittyvät asiat kuntoon. Nauttisin elämästä.

Alkaisin vieläkin säästäväisemmäksi, jotta läheiseni pärjäävät kun en ole enää tuomassa rahaa talouteen. Jatkaisin töissä katkeraan loppuun sakka. Hävittäisin kaikki henkilökohtaiset tavarani, jotta ne eivät jää muiden murheeksi. Olen tuota jo tehnytkin, mutta jatkossa siis surutta kaikki roskiin. Tekisin avioehdon ja testamentin, jotka turvaavat ydinperheemme tulevaisuuden edellisen elämän hairahdusten kustannuksella.

Vetäisin käteen ja ihmettelisin kuinka vituillaan tämä maailma on.

Olisin onnellinen. Enää 2 vuotta kärsimystä. Eläisin ihan normaalisti. Ehtisin hankkia ammatin oppisopimuksella, ja tehdä alan töitä senkin jälkeen. Ei kyllä huvittaisi kertoa asiasta muille kuin puolisolleni. Tosin hän saattaisi juoruta tiedon eteenpäin kun säikähtää. Sitten hänen perheensä ja omat sukulaiseni haluavat usein nähdä minua, ja tarjota "elämyksiä". En halua tavata usein enkä matkustella\tehdä muuta erikoista. Puolisolle kerron jos lupaa pitävänsä jutun omana tietonaan.

Harmi että tämä on pelkkä ajatusleikki.

Minulla ei ole omaisuutta, säästöjä jonkin verran ja ne nostaisin pois. Nostaisin luottokorteilla lisää rahaa ja matkustelisin jos kunto sallisi. Ei mitään takuuvelkoja joten yhteiskunta hautaisi. Omaisilla ei ole mitään velvollisuutta kustantaa multiinlaittamista.