Lue keskustelun säännöt.
Ystävän yhteydenpito
06.05.2017 |
Kuinka usein puhutte ystävienne kanssa puhelimessa/viestittelette? Itseäni on ruvennut rasittamaan, kun ystävä saattaa soittaa useamman kerran viikossa vaikka näemme keskimäärin kerran viikossa. Tottakai ystävän kanssa on kiva jutella, mutta itse en jaksaisi näin tiheää yhteydenpitoa.
Pelkään kertoa tämän ystävälle, hän on aika syyllistävää sorttia ja tuntuu vaikealta selittää hänelle etten vaan halua käyttää niin paljon aikaa puhelimessa ja viestitellen. Silloin kun en näe ystäviä tai ole harrastuksissa haluan myös antaa rauhallista aikaa parisuhteelle. Miten voisin kertoa tästä ystävälleni häntä loukkaamatta? Vai alanko tehdä niin etten vaan aina vastaa (esim. illalla), mutta palaan hänelle vaikka seuraavana päivänä tms.? Tai olisiko tökeröä laittaa vaikka viesti "hei, nyt en voi valitettavasti puhua, palailen huomenna" tms.?
Minulle sopiva määrä yhteydenpidolle olisi vaikka se näkeminen kerta viikkoon ja max. yksi puhelu viikossa. Olen sen verran omaa rauhaa kaipaava etten jaksa useana päivänä tapahtuvaa yhteydenpito. Etenkin, kun on muitakin ystäviä, vanhemmat, oma parisuhde, jolle haluan antaa paljon aikaa, harrastukset ja kiireinen työ.
Kohtalotovereita? Miten tästä voisi puhua ystävälle? Vai onko parempi vaan olla vastaamatta niin usein?
Kommentit (31)
Eikai sille kaverille oo aina pakko vastata? Soitat sitten kun on aikaa ja siltä tuntuu, kai nyt aikuinen ihminen ymmärtää ettei aina jaksa puhua tai on muuta elämää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla myös ystävä, joka haluaisi nähdä joka ikinen viikonloppu. Haluan välillä nähdä muitakin ihmisiä ja viettää juurikin kiiretöntä laatuaikaa puolison kanssa. Toki haluan myös viettää laatuaikaa tämän kyseisen ystävän kanssa, mutta en JOKA viikonloppu. Hän ei tätä tajua vaan syyllistää ja vihjailee kuinka en tee hänen kanssaan tarpeeksi asioita.
Aaaarrrrghhh! Niin ärsyttävää!
Joskus soitellaan monta kertaa päivässä ja joskus voi olla muutaman päivän tauko.
Itse en kaipaisi noin tiheää yhteydenpitoa ja välillä jätän vastaamatta. Sanon etten kuullut puhelinta ja kun huomasin puhelun niin oli sen verran myöhä etten viitsinyt soittaa takaisin.
Molemmilla meillä on perheet ja muutama lapsi. Itsellä ei ole aina aikaa puhua puhelimessa ja olla tavallaan oman perheen tavoittamattomissa.
Joskus laitan puhelimen kiinni ja sanon että oli akku näköjään loppunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En vain vastaa puhelimeen enkä viesteihin. Jos syyllistäminen alkaa, otan vielä enemmän etäisyyttä. Elämää ei tartte tuhlata mihinkään energiasyöppöihin, keksin kyllä parempaakin tekemistä :)
Vierailija kirjoitti:
Joskus soitellaan monta kertaa päivässä ja joskus voi olla muutaman päivän tauko.
Itse en kaipaisi noin tiheää yhteydenpitoa ja välillä jätän vastaamatta. Sanon etten kuullut puhelinta ja kun huomasin puhelun niin oli sen verran myöhä etten viitsinyt soittaa takaisin.
Molemmilla meillä on perheet ja muutama lapsi. Itsellä ei ole aina aikaa puhua puhelimessa ja olla tavallaan oman perheen tavoittamattomissa.
Joskus laitan puhelimen kiinni ja sanon että oli akku näköjään loppunut.
Ap tässä. Kuulostaa todella ahdistavalta. Onko tämän sinun ystäväsi muutenkin takertuva? Syyllistääkö, jos et vastaa? Juuri tuo on musta ahdistavaa, että en saa olla rauhassa muiden läheisten kanssa... En halua käyttää iltojani viestitellen tai jutellen tämän ystävän kanssa monta iltaa viikossa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joskus soitellaan monta kertaa päivässä ja joskus voi olla muutaman päivän tauko.
Itse en kaipaisi noin tiheää yhteydenpitoa ja välillä jätän vastaamatta. Sanon etten kuullut puhelinta ja kun huomasin puhelun niin oli sen verran myöhä etten viitsinyt soittaa takaisin.
Molemmilla meillä on perheet ja muutama lapsi. Itsellä ei ole aina aikaa puhua puhelimessa ja olla tavallaan oman perheen tavoittamattomissa.
Joskus laitan puhelimen kiinni ja sanon että oli akku näköjään loppunut.En ymmärrä alkuunkaan, että miten voitkin toimia noin omalle ystävällesi, oletko jotenkin hidasälyinen vai muuten vaan veltto mieleltäsi, ettei sulla ole aikaa jutella ystäväsi kanssa miltei milloin vain? Minulla on aina aikaa ystävilleni niin puhelimessa kuin muutenkin sovittujen tapaamisten merkeissä, vaikka minulla onkin perhe ja lapset ja jopa lapsenlapsia.
Kyllähän totuus on, että jos alkaa säätelemään liikaa, milloin on tavoitettavissa omille ystävilleen, niin kohta huomaat kyllä, että oletkin jo entinen ystävä ystävällesi, että laittele vaan puhelimesi kiinni ja valehtele vaan akun virran loppumisilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus soitellaan monta kertaa päivässä ja joskus voi olla muutaman päivän tauko.
Itse en kaipaisi noin tiheää yhteydenpitoa ja välillä jätän vastaamatta. Sanon etten kuullut puhelinta ja kun huomasin puhelun niin oli sen verran myöhä etten viitsinyt soittaa takaisin.
Molemmilla meillä on perheet ja muutama lapsi. Itsellä ei ole aina aikaa puhua puhelimessa ja olla tavallaan oman perheen tavoittamattomissa.
Joskus laitan puhelimen kiinni ja sanon että oli akku näköjään loppunut.Ap tässä. Kuulostaa todella ahdistavalta. Onko tämän sinun ystäväsi muutenkin takertuva? Syyllistääkö, jos et vastaa? Juuri tuo on musta ahdistavaa, että en saa olla rauhassa muiden läheisten kanssa... En halua käyttää iltojani viestitellen tai jutellen tämän ystävän kanssa monta iltaa viikossa...
Juu, jos noin kovasti ahdistaa omat ystävät, niin saatatpa joutua makustelemaan kohta totaalista yksinäisyyttäsi.
Älä kuvittelekaan, että voit ottaa sitten ystäviisi yhteyttä, kun SINÄ vain tarvitset heitä, ja kun SINULLE sattuukin jotain todella, todella ikävää esim. sairastut kuoleman vakavasti tai puolisosi kuolee yhtäkkisesti, sittenkö vain sinulla on oikeutesi ja velvoittaa ystäviäsi kuuntelemaan sun huoliasi, niinkö?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä pistin poikki ystävyyteni juurikin sinunlaiseesi ystävääni.
Kumma kyllä en edes ole kaivannut moista kahjoa elämäni kuvioihin mukaan.
Onneksi minulla on ihan normaaleja, empaattisia ystäviä, joilla on aina aikaa seurustella minun kanssani.
Vierailija kirjoitti:
Olen aivan samanlainen, mutta eniten vihaan viestittelyä. Ystävät ovat huipputärkeitä, mutta minä en jaksa edes viikottaista yhteydenpitoa yhteen ihmiseen. Kun nähdään, on se parasta, mutta ei koko ajan tarvitse olla yhteysessä.
Muista myös ettei aina oikeasti tarvitse olla tavoitettavissa. Ystävä voi ehkä loukkaantua, mutta se voi olla myös hänelle kasvun paikka! Onko ystäväsi yksinäinen? Eikö hänellä ole muita joille soittaa? Jos tilanne on tämä voisit ehkä rohkaista häntä uusiin sosiaalisiin ympyröihin ha harrastuksiin.
Minulla oli kerran yksi kuvailemasi kaltainen ystävä, mutta en edes halunnut nähdä häntä enää, vaikka sovittiin tapaaminen, peruin treffit toistamiseen, ja syystäkin.
Pitäkööt pikkupiirinsä, ei hän sellaiseen normiystävyyden ylläpitämiseen ole kyennyt muidenkaan jo taaksejääneiden ystäviensä kanssa.
Onneksi ei ollut ainoa ystäväni, joten eipä ole mitenkään haitannut, vaikka panin poikki koko ystävyyssuhteemme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entäs sitten "ystävät" jotka haluaa puhelimella pitää yhteyttä ehkä noin 1-2x kuukaudessa, mutta itselläni on rahallisesti niin tiukkaa että en voi edes niin usein soitella vaan mieluiten laitan sähköpostia. Kaverit taas ei koskaan vastaa sähköposteihin. Eivät vaikka tietävät minun rahatilanteen, eivät halua sitä käyttää, ei jaksa kirjoittaa, sanovat. Eihän siihen lyhyeen viestiin mene aikaa kuin muutama sekunti. Ei kuulemma ole aikaa lukea sposteja tai "en minä koskaan käytä sähköpostia!" Miksi ihmisillä sitten on sähköpostiosoite jos eivät sitä koskaan käytä, tai miksi osoitteen antavat toisille. Yhteydenpito jää sitten siihen että minä joskus laitan kuulumisia spostilla ja vastausta ei koskaan kuulu, vaikka mitä tärkeääkin kyselisin tai sitten soittavat kun ehtivät (joskus kuukauden päästä). Eikö voisi kunnioittaa toisen elämäntilannetta sen verran että joskus edes laittaisi sähköpostia tai edes vastaisi. Vaikka niinhän sitä sanotaan että kukaan ei oikeasti ole niin kiireinen, on vain kyse siitä miten toinen priorisoi. Yhteen aikaan en saanut vastauksia tekstiviesteihinkään. Joten lakkasin sitten minäkin vastaamasta heidän viesteihin ja heti alkoi syyttely ja kysely miksi en vastaa, olenko suuttunut. Sitäkin ihmettelen että miksi ihmiset ei enää kysele toisen kuulumisia vaan kertovat vain omat kuulumiset ja lopettavat puhelun siihen.
On se hankalaa välillä kirjoitti:
Entäs sitten "ystävät" jotka haluaa puhelimella pitää yhteyttä ehkä noin 1-2x kuukaudessa, mutta itselläni on rahallisesti niin tiukkaa että en voi edes niin usein soitella vaan mieluiten laitan sähköpostia. Kaverit taas ei koskaan vastaa sähköposteihin. Eivät vaikka tietävät minun rahatilanteen, eivät halua sitä käyttää, ei jaksa kirjoittaa, sanovat. Eihän siihen lyhyeen viestiin mene aikaa kuin muutama sekunti. Ei kuulemma ole aikaa lukea sposteja tai "en minä koskaan käytä sähköpostia!" Miksi ihmisillä sitten on sähköpostiosoite jos eivät sitä koskaan käytä, tai miksi osoitteen antavat toisille. Yhteydenpito jää sitten siihen että minä joskus laitan kuulumisia spostilla ja vastausta ei koskaan kuulu, vaikka mitä tärkeääkin kyselisin tai sitten soittavat kun ehtivät (joskus kuukauden päästä). Eikö voisi kunnioittaa toisen elämäntilannetta sen verran että joskus edes laittaisi sähköpostia tai edes vastaisi. Vaikka niinhän sitä sanotaan että kukaan ei oikeasti ole niin kiireinen, on vain kyse siitä miten toinen priorisoi. Yhteen aikaan en saanut vastauksia tekstiviesteihinkään. Joten lakkasin sitten minäkin vastaamasta heidän viesteihin ja heti alkoi syyttely ja kysely miksi en vastaa, olenko suuttunut. Sitäkin ihmettelen että miksi ihmiset ei enää kysele toisen kuulumisia vaan kertovat vain omat kuulumiset ja lopettavat puhelun siihen.[/quote
Siis hä, kai sulla nyt puhelin on? Ite maksan 20e/kk puhelinlaskua, sisältää txt + puhelut ja rajaton netti. Tulot ei päätähuimaa mut kyllä tällä sen laskun nyt kuukausittain maksaa.. Ja watsapp viestit ilmasia, mitä ite suurimmaks osaksi käytän. Et tosin kertonut mihin ikäluokkaan kuulut,mutta nyt kuulostaa jo piheydeltä ellei ollu provo..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus soitellaan monta kertaa päivässä ja joskus voi olla muutaman päivän tauko.
Itse en kaipaisi noin tiheää yhteydenpitoa ja välillä jätän vastaamatta. Sanon etten kuullut puhelinta ja kun huomasin puhelun niin oli sen verran myöhä etten viitsinyt soittaa takaisin.
Molemmilla meillä on perheet ja muutama lapsi. Itsellä ei ole aina aikaa puhua puhelimessa ja olla tavallaan oman perheen tavoittamattomissa.
Joskus laitan puhelimen kiinni ja sanon että oli akku näköjään loppunut.En ymmärrä alkuunkaan, että miten voitkin toimia noin omalle ystävällesi, oletko jotenkin hidasälyinen vai muuten vaan veltto mieleltäsi, ettei sulla ole aikaa jutella ystäväsi kanssa miltei milloin vain? Minulla on aina aikaa ystävilleni niin puhelimessa kuin muutenkin sovittujen tapaamisten merkeissä, vaikka minulla onkin perhe ja lapset ja jopa lapsenlapsia.
Kyllähän totuus on, että jos alkaa säätelemään liikaa, milloin on tavoitettavissa omille ystävilleen, niin kohta huomaat kyllä, että oletkin jo entinen ystävä ystävällesi, että laittele vaan puhelimesi kiinni ja valehtele vaan akun virran loppumisilla. [/quote
Aina aikaa? Milloin olet sitten muiden läheisten kanssa, esim. lastesi? Miehesi? Eikö todellakin ole ihan ymmärrettävää ja normaalia, että vaikka olisi kuinka tärkeä ystävä ei vaan voi olla aika aikaa eikä jaksamista puhua tai nähdä tai viestitellä koska on muutakin elämää ja oma perhe/parisuhde tärkeä?
Sitä paitsi, Ap kuvaili näkevänsä ystäväänsä noin kerran viikossa. Itse olen uhan samanlainen ja hirvittää nämä reaktiot täällä, huh huh.
Minulla on lapsuudesta ystävä jonka kanssa haluaisin olla enemmän yhteydessä. Hän ei kuitenkaan vastaa viikkoihin puhelimeen. Muut ystäväni seuraavat FB-missä kukin milloinkin on ja silloin tietää kuka on Lontoossa tai muualla käymässä. Meille voi myös tulla kotiin koska vain. Mutta ainoastaan minä käyn heillä kotona kylässä. Olemme perheellisiä ja on jo lapsenlapsiakin. Matka kestää noin 5 min autolla. Jostain syystä heillä ei koskaan ole mitään syötävää, ei kahvia ei leipää , ei maitoa. Käyn sitten aina hakemassa hänelle jotain pöytään pantavaa. Nyt olen harkinnut yhteyden lopettamista kun hän ei ole suostunut viestittämään mitään. Olen sitä mieltä että ystävään pitää saada lähes heti yhteyttä jos sattuu joku katastrofi. Emme ole lainkaan köyhiä. Hän itse kysyi viimeksi miksei käydä useammin. Olen miettinyt sitäkin että jos hän sairastunut saituuteen. vähän sellaisia piirteitä. On lasten kummi mutta ei kai muista sitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus soitellaan monta kertaa päivässä ja joskus voi olla muutaman päivän tauko.
Itse en kaipaisi noin tiheää yhteydenpitoa ja välillä jätän vastaamatta. Sanon etten kuullut puhelinta ja kun huomasin puhelun niin oli sen verran myöhä etten viitsinyt soittaa takaisin.
Molemmilla meillä on perheet ja muutama lapsi. Itsellä ei ole aina aikaa puhua puhelimessa ja olla tavallaan oman perheen tavoittamattomissa.
Joskus laitan puhelimen kiinni ja sanon että oli akku näköjään loppunut.En ymmärrä alkuunkaan, että miten voitkin toimia noin omalle ystävällesi, oletko jotenkin hidasälyinen vai muuten vaan veltto mieleltäsi, ettei sulla ole aikaa jutella ystäväsi kanssa miltei milloin vain? Minulla on aina aikaa ystävilleni niin puhelimessa kuin muutenkin sovittujen tapaamisten merkeissä, vaikka minulla onkin perhe ja lapset ja jopa lapsenlapsia.
Kyllähän totuus on, että jos alkaa säätelemään liikaa, milloin on tavoitettavissa omille ystävilleen, niin kohta huomaat kyllä, että oletkin jo entinen ystävä ystävällesi, että laittele vaan puhelimesi kiinni ja valehtele vaan akun virran loppumisilla. [/quote
Aina aikaa? Milloin olet sitten muiden läheisten kanssa, esim. lastesi? Miehesi? Eikö todellakin ole ihan ymmärrettävää ja normaalia, että vaikka olisi kuinka tärkeä ystävä ei vaan voi olla aika aikaa eikä jaksamista puhua tai nähdä tai viestitellä koska on muutakin elämää ja oma perhe/parisuhde tärkeä?
Sitä paitsi, Ap kuvaili näkevänsä ystäväänsä noin kerran viikossa. Itse olen uhan samanlainen ja hirvittää nämä reaktiot täällä, huh huh.
Niin tarkoitan sitä, että vaikka minullekin on oma mies ja koko läheiseni perheineen tärkeitä sekä muut läheiset sukulaiseni, niin silti ystävilleni jaksan jakaa aikaani jutellen ja viesteillen, ja itse olen ainakin niin monipuolinen, että pystyn kyllä seurustelemaan ystävieni kanssa sen hetken tovin kerran pari viikossa, ja muut läheiset&tärkeät ihmissuhteet eivät siitä kärsi, saatika etten ehtisi tekemään kaikkea muuta, ja harrastamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus soitellaan monta kertaa päivässä ja joskus voi olla muutaman päivän tauko.
Itse en kaipaisi noin tiheää yhteydenpitoa ja välillä jätän vastaamatta. Sanon etten kuullut puhelinta ja kun huomasin puhelun niin oli sen verran myöhä etten viitsinyt soittaa takaisin.
Molemmilla meillä on perheet ja muutama lapsi. Itsellä ei ole aina aikaa puhua puhelimessa ja olla tavallaan oman perheen tavoittamattomissa.
Joskus laitan puhelimen kiinni ja sanon että oli akku näköjään loppunut.En ymmärrä alkuunkaan, että miten voitkin toimia noin omalle ystävällesi, oletko jotenkin hidasälyinen vai muuten vaan veltto mieleltäsi, ettei sulla ole aikaa jutella ystäväsi kanssa miltei milloin vain? Minulla on aina aikaa ystävilleni niin puhelimessa kuin muutenkin sovittujen tapaamisten merkeissä, vaikka minulla onkin perhe ja lapset ja jopa lapsenlapsia.
Kyllähän totuus on, että jos alkaa säätelemään liikaa, milloin on tavoitettavissa omille ystävilleen, niin kohta huomaat kyllä, että oletkin jo entinen ystävä ystävällesi, että laittele vaan puhelimesi kiinni ja valehtele vaan akun virran loppumisilla. [/quote
Aina aikaa? Milloin olet sitten muiden läheisten kanssa, esim. lastesi? Miehesi? Eikö todellakin ole ihan ymmärrettävää ja normaalia, että vaikka olisi kuinka tärkeä ystävä ei vaan voi olla aika aikaa eikä jaksamista puhua tai nähdä tai viestitellä koska on muutakin elämää ja oma perhe/parisuhde tärkeä?
Sitä paitsi, Ap kuvaili näkevänsä ystäväänsä noin kerran viikossa. Itse olen uhan samanlainen ja hirvittää nämä reaktiot täällä, huh huh.
Niin tarkoitan sitä, että vaikka minullekin on oma mies ja koko läheiseni perheineen tärkeitä sekä muut läheiset sukulaiseni, niin silti ystävilleni jaksan jakaa aikaani jutellen ja viesteillen, ja itse olen ainakin niin monipuolinen, että pystyn kyllä seurustelemaan ystävieni kanssa sen hetken tovin kerran pari viikossa, ja muut läheiset&tärkeät ihmissuhteet eivät siitä kärsi, saatika etten ehtisi tekemään kaikkea muuta, ja harrastamaan.
Niin juuri. Kerran pari viikossa. Tässä ketjussahan puhuttiin siitä, kun ystävä on yhteydessä useita kertoja viikossa.
Sitäpaitsi, onko niin hankalaa ymmärtää, että ihmiset ovat erilaisia? Että myös kaltaisilleni, jotka eivät jaksa niin tiheää yhteydenpitoa ystävät ovat kyllä tärkeitä, mutta minä esimerkiksi väsyn liiasta sosiaalisuudesta. Onko sitten ainoa tapa olla hyvä ystävä olla saatavilla monta kertaa viikossa?
Vierailija kirjoitti:
Minulla on lapsuudesta ystävä jonka kanssa haluaisin olla enemmän yhteydessä. Hän ei kuitenkaan vastaa viikkoihin puhelimeen. Muut ystäväni seuraavat FB-missä kukin milloinkin on ja silloin tietää kuka on Lontoossa tai muualla käymässä. Meille voi myös tulla kotiin koska vain. Mutta ainoastaan minä käyn heillä kotona kylässä. Olemme perheellisiä ja on jo lapsenlapsiakin. Matka kestää noin 5 min autolla. Jostain syystä heillä ei koskaan ole mitään syötävää, ei kahvia ei leipää , ei maitoa. Käyn sitten aina hakemassa hänelle jotain pöytään pantavaa. Nyt olen harkinnut yhteyden lopettamista kun hän ei ole suostunut viestittämään mitään. Olen sitä mieltä että ystävään pitää saada lähes heti yhteyttä jos sattuu joku katastrofi. Emme ole lainkaan köyhiä. Hän itse kysyi viimeksi miksei käydä useammin. Olen miettinyt sitäkin että jos hän sairastunut saituuteen. vähän sellaisia piirteitä. On lasten kummi mutta ei kai muista sitä.
Aikuisten lasten kummi? Millä tavoin pitäisi muistaa?
Empaattinen ihminen on taitava.
Hän osaa ajatella millon toinen pystyy mahdollisesti juttelemaan puhelimessa.
Lisäksi tällainen ihminen kysyy usein jo puhelun alussa onko aikaa jutella tai soitanko huonoon aikaan? Ymmärtää myös sen miten oma käytös vaikuttaa muihin ihmisiin ja ,että teeskentelyn huomaa vaikka sitä ei välittömästi toinen näyttäiskään takasin.
Syyttelevä ,kiero, määräilevä ja toisen yläpuolelle asettuva ihminen ajaa pois ihmiset ympäriltään. Kuka tykkää sellasesta joka aiheuttaa kerta toisensa jälkeen itselle huonon olon?
Olen aivan samanlainen, mutta eniten vihaan viestittelyä. Ystävät ovat huipputärkeitä, mutta minä en jaksa edes viikottaista yhteydenpitoa yhteen ihmiseen. Kun nähdään, on se parasta, mutta ei koko ajan tarvitse olla yhteysessä.
Muista myös ettei aina oikeasti tarvitse olla tavoitettavissa. Ystävä voi ehkä loukkaantua, mutta se voi olla myös hänelle kasvun paikka! Onko ystäväsi yksinäinen? Eikö hänellä ole muita joille soittaa? Jos tilanne on tämä voisit ehkä rohkaista häntä uusiin sosiaalisiin ympyröihin ha harrastuksiin.