Ystävän yhteydenpito

Mun dumpattiin juuri tästä syystä. Et oon paska kaveri kun en koskaan soita. Mutta. Me nähtiin vähintään joka viikko. Välillä jopa joka päivä. Miksi mun olis pitänyt viel soitella päälle? Ja mä olin aina se joka meni hänelle kylään. Hänel ei ollut ikinä aikaa tulla mun luo. Pakko sanoo et elämä helpottu. Tyyppi oli muutenkin niin ailahtelevainen ja jyräävä et vei voimat. Teit niin tai näin ni ain väärin päin.

Vierailija kirjoitti:

Miksi alapeukut?

Mitä väliä?

Keskity asiaan ja kommentteihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus soitellaan monta kertaa päivässä ja joskus voi olla muutaman päivän tauko.

Itse en kaipaisi noin tiheää yhteydenpitoa ja välillä jätän vastaamatta. Sanon etten kuullut puhelinta ja kun huomasin puhelun niin oli sen verran myöhä etten viitsinyt soittaa takaisin.

Molemmilla meillä on perheet ja muutama lapsi. Itsellä ei ole aina aikaa puhua puhelimessa ja olla tavallaan oman perheen tavoittamattomissa.

Joskus laitan puhelimen kiinni ja sanon että oli akku näköjään loppunut.

Ap tässä. Kuulostaa todella ahdistavalta. Onko tämän sinun ystäväsi muutenkin takertuva? Syyllistääkö, jos et vastaa? Juuri tuo on musta ahdistavaa, että en saa olla rauhassa muiden läheisten kanssa... En halua käyttää iltojani viestitellen tai jutellen tämän ystävän kanssa monta iltaa viikossa...

Ei onneksi syyllistä.

Olemme tunteneet jotain 20 vuotta ja aina ollut näin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus soitellaan monta kertaa päivässä ja joskus voi olla muutaman päivän tauko.

Itse en kaipaisi noin tiheää yhteydenpitoa ja välillä jätän vastaamatta. Sanon etten kuullut puhelinta ja kun huomasin puhelun niin oli sen verran myöhä etten viitsinyt soittaa takaisin.

Molemmilla meillä on perheet ja muutama lapsi. Itsellä ei ole aina aikaa puhua puhelimessa ja olla tavallaan oman perheen tavoittamattomissa.

Joskus laitan puhelimen kiinni ja sanon että oli akku näköjään loppunut.

En ymmärrä alkuunkaan, että miten voitkin toimia noin omalle ystävällesi, oletko jotenkin hidasälyinen vai muuten vaan veltto mieleltäsi, ettei sulla ole aikaa jutella ystäväsi kanssa miltei milloin vain?  Minulla on aina aikaa ystävilleni niin puhelimessa kuin muutenkin sovittujen tapaamisten merkeissä, vaikka minulla onkin perhe ja lapset ja jopa lapsenlapsia. 

Kyllähän totuus on, että jos alkaa säätelemään liikaa, milloin on tavoitettavissa omille ystävilleen, niin kohta huomaat kyllä, että oletkin jo entinen ystävä ystävällesi, että laittele vaan puhelimesi kiinni ja valehtele vaan akun virran loppumisilla. 

En vaan voi olla puhelimessa joka hetki.

Jos vaikka vietämme peli-iltaa perheen kanssa niin en voi sanoa perheelle että odottakaa tunti pari kun puhun puheluni.

Saisin siis olla puhelimessa ihan joka ilta sen tunnin kaksi. Ihan eri asia joku kymmenen minuutin puhelu.

Enkä voi vastata aina työpaikalta. Enkä ehdi vastata kassajonossa ym.

Kuten varmaan huomasit, kirjoitin että soitellaan monta kertaa PÄIVÄSSÄ. Minulla on muutakin elämää ja muitakin ystäviä. Eihän sitä muuta ehtisi tehdäkään kuin olla puhelimessa.

Ja kuten sanoin, joskus saattaa olla muutama päivä ettei soitella. Joskus. On siis harvinaista ettei olla missään yhteyksissä moneen päivään.

Olemme kuitenkin parhaat ystävät ja olkeet sitä parikymmentä vuotta eli mihin se nyt muuttuisi jos en joskus illalla vastaa puhelimeen jos ollaan kuitenkin pari tuntia sitten puhuttu tunti?

Jos on oikeasti hätä niin sitten tjlee viesti ja soitan takaisin kun on sellainen aika että pystyn puhumaan.

Eikä yhteydenpito ole sius yksipuolista.

Mutta itselle riittääisi joskus vähempikin yhteydenpito.

En ymmärrä alkuunkaan, että miten voitkin toimia noin omalle ystävällesi, oletko jotenkin hidasälyinen vai muuten vaan veltto mieleltäsi, ettei sulla ole aikaa jutella ystäväsi kanssa miltei milloin vain?  Minulla on aina aikaa ystävilleni niin puhelimessa kuin muutenkin sovittujen tapaamisten merkeissä, vaikka minulla onkin perhe ja lapset ja jopa lapsenlapsia. 

Kyllähän totuus on, että jos alkaa säätelemään liikaa, milloin on tavoitettavissa omille ystävilleen, niin kohta huomaat kyllä, että oletkin jo entinen ystävä ystävällesi, että laittele vaan puhelimesi kiinni ja valehtele vaan akun virran loppumisilla. [/quote]

Kun olisi muitakin töitä/harrastuksia/ihmissuhteita hoidettavana ja elettävänä kuin juttukaveria illasta toiseen tarvitseva 'lähimmäinen'. Homma hoituu niinkin, että samaan aikaan kun tuo puheripulia sairastava ystävä vuodattaa ihmissuhdeongelmiaan ja sairauksiaan korvaani 1-2 tuntia putkeen, editoin samanaikaisesti kirjoitustyötäni tai hoidan pakollisen sähköpostin, esim. uusin kirjastolainat, teen kirjavarauksia, poistelen mainospostin jne. Kysymyksessä hänenkään puoleltaan ei ole vastavuoroinen kuunteleminen vaan tieto siitä, että joku on hänen käytettävissään. Olen testannut tietyn henkilön kohdalla teoriaani: Kun alan kertoa omista 'vaivoistani', niin johan loppuu puhelu lyhyeen.

Jätä vain suosiolla vastaamatta puheluihin silloin kun ei tunnu hyvältä. Viesteihinkin voi vastata vaikka seuraavana päivänä tai myöhemmin, ellei kyse ole mistään akuutista asiasta. Mä vastasin pitkään vähän vasten tahtoani, ajattelin hoitavani puhelun pikaisesti pois alta, mutta toinen osapuoli osasi venyttää ne tuntikausien yksipuolisiksi luennoiksi. Pikkuhiljaa alkoi kasvaa suorastaan katkeruus ja inho tätä kaveria kohtaan. Paha olo kuitenkin helpotti, kun päätin olla vastaamatta silloin kun oli muutakin tekemistä tai ei vain innostanut vastata. Vastaan tai viestitän silloin kun siihen on voimia. En minäkään tahtoisi, että joku ystäväni esittäisi kiinnostunutta hampaat irvessä ja toivoisi oikeasti olevansa tekemässä jotakin aivan muuta!

Tämä on minusta tosi yksinkertainen juttu. Jokainen saa asettaa rajat ystävyydelle ja tavoitettavuudelleen.

Vaikka nykymaailmassa kännykällä saa periaatteessa kenet vaan milloin vaan kiinni, ei puhelimeen tartte aina vastata. Ja se on minusta ihan ok. Saatan itsekin olla ihan van kotona yksim viettämässä iltaa kun kaveri soittaa, ja jos en halua (esim. Just menossa saunaan), en vastaa!! (Hui...)

Ei se minusta tee huonoa ystävää.

Eri asia on se, jos jollakin on oikeasti hätä. Silliin voi laittaa viestiä tai soittaa useammun, myös puolisolle tms. Tuommoiset arjen yleispuhelut voi oman harkinnan mukaan ohittaa, jos ne alkavat itseä rassata. Ystävyyden tarkoitus ei ole, että siitä tulee ainulle rasite, kuten nyt näyttää käyneen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus soitellaan monta kertaa päivässä ja joskus voi olla muutaman päivän tauko.

Itse en kaipaisi noin tiheää yhteydenpitoa ja välillä jätän vastaamatta. Sanon etten kuullut puhelinta ja kun huomasin puhelun niin oli sen verran myöhä etten viitsinyt soittaa takaisin.

Molemmilla meillä on perheet ja muutama lapsi. Itsellä ei ole aina aikaa puhua puhelimessa ja olla tavallaan oman perheen tavoittamattomissa.

Joskus laitan puhelimen kiinni ja sanon että oli akku näköjään loppunut.

Ap tässä. Kuulostaa todella ahdistavalta. Onko tämän sinun ystäväsi muutenkin takertuva? Syyllistääkö, jos et vastaa? Juuri tuo on musta ahdistavaa, että en saa olla rauhassa muiden läheisten kanssa... En halua käyttää iltojani viestitellen tai jutellen tämän ystävän kanssa monta iltaa viikossa...

Laita puhelin äänettömälle kun tulet kotiin tai ohjaa hänen numerostaan tulevat puhelut vastaajaan jos on mahdollista. Luuriin ääni päälle ainoastaan jos odotat puhelua joltain toiselta. Vähennät itse yhteydenpitoa ja kerrot että on paljon menoja muiden tuttujen kanssa tai harrastuksissa. Muutaman kuukauden kuluttua ongelma on hoidettu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus soitellaan monta kertaa päivässä ja joskus voi olla muutaman päivän tauko.

Itse en kaipaisi noin tiheää yhteydenpitoa ja välillä jätän vastaamatta. Sanon etten kuullut puhelinta ja kun huomasin puhelun niin oli sen verran myöhä etten viitsinyt soittaa takaisin.

Molemmilla meillä on perheet ja muutama lapsi. Itsellä ei ole aina aikaa puhua puhelimessa ja olla tavallaan oman perheen tavoittamattomissa.

Joskus laitan puhelimen kiinni ja sanon että oli akku näköjään loppunut.

En ymmärrä alkuunkaan, että miten voitkin toimia noin omalle ystävällesi, oletko jotenkin hidasälyinen vai muuten vaan veltto mieleltäsi, ettei sulla ole aikaa jutella ystäväsi kanssa miltei milloin vain?  Minulla on aina aikaa ystävilleni niin puhelimessa kuin muutenkin sovittujen tapaamisten merkeissä, vaikka minulla onkin perhe ja lapset ja jopa lapsenlapsia. 

Kyllähän totuus on, että jos alkaa säätelemään liikaa, milloin on tavoitettavissa omille ystävilleen, niin kohta huomaat kyllä, että oletkin jo entinen ystävä ystävällesi, että laittele vaan puhelimesi kiinni ja valehtele vaan akun virran loppumisilla. 

Energiasyöpöt ovat asia erikseen ja ap:n tapauksessa tämä kaveri on juuri sellainen. Mene vaan muualle pätemään.

Up

On kokemusta, myös syyllistämisestä. Yhteinen ajanvietto oli aika lailla samaa luokkaa kuin Ap:llä, paitsi että vielä viestiteltiin monta kertaa päivässä, laitettiin hyvät yöt joka päivä jne. Ja silti kuulemma "hyljeksin" ja "välttelin" häntä, jos joskus harvoin olin vaikka salilla tai vanhemmillani enkä voinut vastata.

Käytös ei muuttunut, vaikka sanoin suoraankin, että en ehdi enkä halua olla näin paljon yhteydessä koko ajan, ja syyllistys oli jatkuvaa. Ei auttanut sekään kun sanoin, että syyllistys tuntuu kohtuuttomalta.

Usein "unohdin" puhelimen laukkuun koko illaksi äänettömälle. Sekään ei tuntunut hyvältä, koska sitä kautta hänen välttelynsä rajoitti myös yhteydenpitoa muihin ihmisiin ja hänellä oli kohtuuton valta elämääni. Ratkaisuna omaan umpisolmuuni oli ensiksi välien katkaisu ja sitten terapia jossa aloin sisäistää, että minä saan päättää vapaasti, paljonko teen kavereiden mukavuuden eteen - en ole kenellekään mitään velkaa. Minun ei tarvitse vastata, jos ei siltä tunnu, ja minulla on täysi oikeus katkaista puhelu lyhyeen, jos haluan tehdä jotain muuta. Niistä ei tule syyllistyä, sillä vain siten säilytän omat rajani. Voin joustaa omista tarpeistani, jos kaverilla on joku valtava hätä, mutta elämän ei tule olla pelkkää jatkuvaa joustoa.

Oli myös terveellistä kyseenalaistaa, onko kyse ystävyydestä lainkaan, jos toisen yhteydenotot vaivaavat ja häiritsevät. Itse huomasin pitäväni yhteyttä vain, koska kaveri piti minua parhaana ystävänään (oli karkottanut kaikki muut käytöksellään), koska olimme tunteneet pitkään ja koska oli mt-ongelmainen ja tunsin siksi jotakin "velvollisuutta" huolehtia hänestä, vaikka en saanut itse juuri mitään suhteesta. Joskus oli mukavaa, mutta kaveri usein vähätteli, lyttäsi ja arvosteli elämääni, persoonaani, harrastuksiani ja ulkonäköäni. Hän myös eristi minut kaikista muista ihmisistä olemalla aggressiivinen jos olin muiden seurassa ja viemällä niin suuren osan aikaani, että jaksoin ja ehdin hädin tuskin tehdä pakolliset opintoni, saati pitää yhteyttä perheeseeni tai muihin kavereihini, siivota tai edes laittaa ruokaa. Ei ihme, että omakin mielenterveys alkoi horjua, ja jälkikäteen tuon ajan kuristustilanne johon myönnyin tuntuu uskomattomalta omiinkin silmiin.

Eli tiivistettynä: Kerro kaverille suoraan siitä, että sinulle olisi luontevampaa harvempi yhteydenpito ja jos syyllistää, että syyllistäminen satuttaa sinua ja tuhoaa välejänne. Kun olet sanonut nämä, hänen reaktiostaan saat selville, välittääkö hän sinusta ihmisenä eli on valmis ottamaan sinunkin tarpeesi ja tunteesi huomioon vai kaipaako vain yleisöä elämälleen ja oksennusämpäriä. Jälkimmäisessä tapauksessa voit huoleti todeta, että tuo ei ole aitoa ystävyyttä.

Muista myös, että sinulla on vastuu omasta elämästäsi, ja jos kaveri saa kohtuuttomasti valtaa elämässäsi, olet itse antanut sen hänelle. On oma velvollisuutesi ja oikeutesi sanoa, että tässä menee minun rajani ja sen enempää en tee, sillä kukaan ei tule sanomaan sitä sinun puolestasi.

Viimeisenä keinona roikkujaan (ja syyllistäjään) ei auta oman kokemukseni mukaan kuin sen toteaminen, että käsitys ystävyydestä ei ole sama ja että kumpikaan ei ole tyytyväinen kompromissiin, joten parempi lopettaa.