Lue keskustelun säännöt.
Leikkipuistojen etiketti
04.05.2017 |
Mulla on 1-vuotias lapsi, jonka kanssa pitäisi aloittaa puistossa käyminen. Miten siellä toimitaan, kun paikalla on muitakin lapsia vanhempineen tai muine hoitajineen?
Tervehditäänkö? Saako toisten hiekkaleluilla leikkiä? Miten kauan kiikutaan, jos joku toinenkin haluaa keinuun?
Lapset varmaan aika luontaisesti alkavat keskenään leikkiä, mutta mitä sitten, jos toinen lapsi on 4-vuotias? Tuskin sitä kiinnostaa tuollaisen ensimmäisiä askeleitaan tapailevan leikkiseura. Ja mitä vanhemmat sillä aikaa tekevät? Mä en oikeen osaa vääntää tikusta asiaa tuntemattomien kanssa.
Kommentit (8)
Vierailija kirjoitti:
Onko sun elämä noin yleensäkin kovin vaikeeta?
On! Varsinkin uusissa tilanteissa uusien ihmisten kanssa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menet sinne sillä mielentilalla että olet siellä kahden 1v kanssa. Otatte vähän omia leluja mukaan. Leikit kahdestaan lapsen kanssa mutta jos joku aikuinen tai lapsi tulee juttelemaan niin voit toki jutella takaisin ja hymyillä. Jos lapsi tekee tuttavuutta toisen kanssa niin ok, mutta hae takaisin jos sotkee muitten leikkejä.
Keinuihin yleensä jonotetaan. Sitten kun oma vuoro niin ehkä 2 minuuttia on sopiva aika "varata" keinu jos on muita odottamassa :) Koska noissa liikkuu tosi paljon samaa porukkaa päivästä toiseen niin ekana päivänä ehkä hymyilee jollekin tai pyytää anteeksi kun lapsi heittää lelulla päin; tokana päivänä ehkä moikkaat sitä samaa mammaa jolle hymyilit; kolmannella tulee kysyttyä et "asutteks teki tässä vieressä?"; jne...
Jos sataa niin aina voi kommentoida jotain itsestäänselvää ääneen kuten "voi tulipa sitten sade, kait meki ollaan sit vaan vähän aikaa". Ne puolituttavuudet syntyvät ihan itsestään ilman yritystä.
En ole törmännyt mihinkään sääntöihin. Jos toisella on leluja on tietenkin kohteliasta pyytää lupa niitä lainata ja tyytyä myös kieltämään vastaukseen. Keinumisessa ei ole mitään aika rajaa, mutta jos toinen selvästi odottaa, niin kyllä sitä voi kysyä haluaisiko hänkin välillä. Taaperot eivät vielä osaa leikkiä muiden kanssa, vaan touhuavat omiaan. Ja tarvitsevat aikuisen apua lähes kaikkeen mitä tekevät.
Osa vanhemmista moikkaa, osa ei. Tuntemattomien kanssa ei yleensä tarvitse jutella sen enempää vaikka tervehdittäisiin, suurin osa ihmisistä ei kai tunne small talkia luontevaksi ylipäätään. (Jännitin tätä samaa silloin kun oma esikoinen oli pieni ja huojennuin kun tajusin etteivät aikuiset yleensä yritä ottaa toisiinsa kontaktia just jotain tervehdystä lukuun ottamatta.)
Lapsen voi opettaa kysymään saisko leikkiä toisen lelulla, mutta ettei voi suuttua jos toinen ei anna lupaa. Samaten kantsii opettaa lapselle miten sanoa kohteliaasti ei (jos siis ei halua jakaa lelujaan), kun kyse on 1-vuotiaasta niin voit vaikka näyttää esimerkkiä hoitamalla puhumisen.
Keinumiset ja muut osaa kyllä arvioida sitten paikan päällä.
Leikkipuistossa se keskustelu tulee ihan luonnostaan, joudut komentamaan ja neuvomaan lasta, välillä muidenkin ja vanhempien kanssa keskustellaan mistä muustakaan kuin lapsista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siellä hiihtää niin monenlaista mammaa ja pappaa lapsineen ettei mikään yhtenäinen etiketti toimi. Toiset lainaa leluja, penimmätkin otetaan leikkiin, varotaan pienempiä lapsia ja annetaan tilaa keinussa.
Sitten on nämä mun lelut, en halua jutella, en halua jakaa, ja jos oot tuut lähemmäs niin lapiollinen hiekkaa päälle kävijät.
Vierailija kirjoitti:
Onko sun elämä noin yleensäkin kovin vaikeeta?
Sinunkaltaiset ihmiset tekee elämästä vaikeata. Onnea elämään sun lapsille kun joutuu hakemaan eväät muualta.
Onko sun elämä noin yleensäkin kovin vaikeeta?