Mitä kuoleman jälkeen?

Uskon kyllä , mutta en vaan ollenkaan halua puhua siitä täällä.

Uskon ruumiin  pyrkimykseen kohti energiaminimiä.

Uskon uudelleensyntymiseen

Mitään ei enää tule. Yksilön elämä loppuu siihen. Sielu ei siirry mihinkään, koska se on ihmisen keksintöä.

Kuolema on kaikille The End <3

Meitä tulee joku vastaan, näemme ja kuulemme kaiken mitä meistä on ajateltu. Sitten saadaan ansiomme mukaan ja on rangaistus, jos tänne joutuu syntymään uudelleen. Jatkamme matkaa muualle, kuolemaa ei ole.

Siirrymme ajasta ikuisuuteen. "Se kuollut ei oo mi voi iäti maata. Ja aikojen myötä voi kuolokin laata."

Kuoleman jälkeen mennään saunaan.

Istun olemattomuudessa kaivamassa nenääni.

Kuoleman jälkeen, omaisten poistuttua haudalta, kone murskaa arkkuni ja mättää hiekkaa päälle. Sitten tulevat madot, jotka syövät mädäntyvän ruumiini. Ja minä en tiedä enää mistään mitään.

Elämme ikuisuuden venyneessä hetkessä tapahtumahorisontin tuolla puolen.

Ei mitään, enää koskaan. Jokainen on ollut olematon ennen syntymäänsä, joten mitään uutta ei ole tiedossa, ei mitään pelättävää.

Eikai kuolema tunnu sen ihmeemmältä kuin aika ennekuin ihminen syntyy? Tietysti loppullisempaa vain.

Vierailija kirjoitti:

Uskon ruumiin  pyrkimykseen kohti energiaminimiä.

Entropia rulettaa, olen kanssasi samaa mieltä :)

Jeesus on voittanut vihollisista viimeisen eli kuoleman. Kun uskoo Jeesukseen, ei ole mitään pelättävää. Ihmisen sielu eli tietoisuus ei kuole.

En oo mikään uskovainen, kuulun kyllä kirkkoon mutta en usko mihinkää jumaliin tai jeesuksiin taikka taivaisiin.

Mutta oishan se ihana aatella, että kun kuolen niin pääsen näkemään taas elämäni tärkeimmät ihmiset. Mutta kaiken järjen mukaan se on että kun kuolee nii sitten ei vaan oo enää mitään. Mutta oishan se ihana, että pääsis omien rakkaden seuraan.

Samaa kuin ennen syntymää, eli ei yhtikäs mitään. "Sielu" eli tietoisuus sammuu ajattelun lakatessa, eli silloin, kun aivot eivät enää pelaa.

"Vaikka nyt tuhlaan aikaani turhiin ja epämieluisiin asioihin, seuraavassa elämässä menee sitten paremmin!"

"Nyt raadan ja kärsin, mutta pääsenpähän sitten taivaaseen." jne

Tuollainen ajattelu voi tuntua lohdulliselta, mutta totuus on, että meillä kaikilla on hyvin rajallisesti aikaa täällä. Yrittäkää jooko käyttää se jotenkin järkevästi sen sijaan, että keksitte tuollaisia tekosyitä ja tuudittaudutte mitä ihmeellisempiin harhakuvitelmiin.

Vierailija kirjoitti:

En oo mikään uskovainen, kuulun kyllä kirkkoon mutta en usko mihinkää jumaliin tai jeesuksiin taikka taivaisiin.

Mutta oishan se ihana aatella, että kun kuolen niin pääsen näkemään taas elämäni tärkeimmät ihmiset. Mutta kaiken järjen mukaan se on että kun kuolee nii sitten ei vaan oo enää mitään. Mutta oishan se ihana, että pääsis omien rakkaden seuraan.

Olet potentiaalinen uskova sitten vanhempana. Miehenikin alkoi ajatella näitä vasta kun hänen isänsä kuoli.

Vierailija kirjoitti:

Ei mitään, enää koskaan. Jokainen on ollut olematon ennen syntymäänsä, joten mitään uutta ei ole tiedossa, ei mitään pelättävää.

Näinhän se, mutta jotenkin lopullisuus tuntuu niin kovin musertavalta. En tule enää koskaan näkemään lapsiani ja tälle ei ole mitään tehtävissä, ikinä vaan joku päivä se vaan tapahtuu. Herään välillä yöllä ahdistuneena miettimään tätä. Ehkä vanhemmiten tämä helpottaa, tai sitten ei.

Taivaaseen, juuri niin kuin noissa NDE- kokemuksissa, mutta pidemmälle, koska siellä käyvät vaan portilla kääntymässä. Uskon Jeesukseen Jumalan poikana ja pelastajanani, joten sinne minä ainakin olen menossa rakkaideni luokse.<3

 Sen näkee sitten kun kuollaan, mutta se ovi näyttää avautuvan vain yhteen suuntaan. Ehkä kuoleminen on vasta olemassaolon alkua. Ihan turha miettiä näitä liikaa. Nauttikaa elämästä ja harrastakaa seksiä.