Valtava suru, miten eteenpäin?

Hei,

Minun läheisilläni on ollut asioita elämässä, jotka ovat vaikeita ja tuottavat hirveästi surua myös minulle. Kun asiat eivät mene parempaan suuntaan, vaanhuononevat, tuntuu etten pysty tuntemaan enää surua tai tuskaa vaan tyhjyyttä. Elämä tuntuu kovin julmalta ja en oikeastaan tiedä, miksi kannattaisi ponnistella eteenpäin. En siis tunne masennusta vaan tyhjyyttä ja kylmyyttä. Onko kokemuksia vastaavista tunteista ja siitä miten jaksoitte eteenpäin?