Lue keskustelun säännöt.
Analysoikaa minut, av-palstan omat psykologit
30.04.2017 |
Haluaisin tietää, miksi elämäni on minulle vaikeaa.
Haluan toistaa jatkuvasti tiettyjä asioita, joista minulle on jäänyt hyvät muistot ja joista pidän. Esimerkiksi katson koko ajan tiettyjä tv-sarjoja ja leffoja DVD:ltä. En halua katsoa uusia sarjoja.
Tykkään tehdä kuvakollaaseja keskustelupalstoille ja kysellä muilta, minkä näköisiä ihmisiä/kenkiä/vaatteita jne he pitävät miellyttävinä.
Analysoin mielelläni muita ihmisiä ja kyseenalaistan heidän tekemisiään. Olen kiinnostunut siitä, millaisia ihmiset ovat sisimmässään, mitä he kätkevät kuorensa alle.
Haluaisin elää 80-90-lukua. En pidä nykymaailmasta, inhoan somea ja sitä, että melkeinpä mitään ohjelmia ei voi katsoa ilman hashtageja ja instagramien/twitterien jne mainostuksia.
Minusta ihmiset ovat nykyään teennäisiä, koppavia, ilkeitä, itsekkäitä, pahantuulisia ja onnettomia. Facebookissa kyllä esitetään niin iloista ja onnellista, mutta kun kulkee tuolla ulkona, näkee jatkuvasti ihmisiä, joista huokuu paha olo ja tyytymättömyys omaan elämäänsä.
Ei siinä mitään, en minäkään ole onnellinen, mutta en myöskään hehkuta olematonta onneani facebookissa tai missään muuallakaan somessa. Ja vaikka olisin onnellinen (joinain päivinä olenkin), en silti hehkuta sitä missään. Onnellisuus näkyy minusta lähinnä kasvojen hehkuna, hymynä ja levollisuutena. Näitä hetkiä on kuitenkin aivan liian vähän.
Minulla on syvällä sisimmissäni ihminen, joka haluaisi olla onnellinen (kuka ei haluaisi?), mutta tuntuu, etten uskalla tehdä asioita. Tunnen itseni melko rohkeaksi, mutta toisaalta taas menen paniikkiin esim. siitä, että huoltomies tulee kotiini.
Haluaisin tuntea olevani olemassa, mutta toisaalta saada olla omassa rauhassani.
Haluaisin osata kaikkea ja pystyä kaikkeen, mutta tuntuu, että haluni ei ole tarpeeksi voimakasta. Tai sitten olevan vain auttamattoman laiska.
Miten minun pitäisi itseäni auttaa? Tarvitsenko edes apua, ja jos tarvitsen, niin millaista?
Kommentit (9)
1/9
|
30.04.2017 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Sinusta puuttuu se mielenhäiriö, joka on niin monissa ihmisissä nykyään.
Suosittelen että jatkossakin säilyt entiselläsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä etsit vielä itseäsi. Joko elämäsi perusarvot eivät ole sulle täysin selvät tai et hyväksy kaikkia puoliasi. Ajattelen, että vasta kun nämä ovat kunnossa, olet valmis rakentamaan tästä elämästä aidosti omanlaistasi, etkä haikaile menneisiin vuosikymmeniin. Parasta mihin voit päätyä, on päättää olla avoimesti inhimillinen, aito ja virheellinen, ihminen toiselle ihmiselle. Itkeä, kun itkettää, olla läsnä ja nauraa.
Sinulla on huono itsetunto. Sinun pitää vahvistaa sitä. Pelkäät ottaa riskejä, pelkäät sitä, että joku ei tunnukaan hyvältä. Et uskalla mennä oman mukavuusalueesi ulkopuolelle. Tarvitset itsetuntoasi vahvistavia harjoituksia ja sitä, että haastat itsesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sinulla on huono itsetunto. Sinun pitää vahvistaa sitä. Pelkäät ottaa riskejä, pelkäät sitä, että joku ei tunnukaan hyvältä. Et uskalla mennä oman mukavuusalueesi ulkopuolelle. Tarvitset itsetuntoasi vahvistavia harjoituksia ja sitä, että haastat itsesi. [/quote
Juurikin näin!
Vierailija kirjoitti:
Sinulla on huono itsetunto. Sinun pitää vahvistaa sitä. Pelkäät ottaa riskejä, pelkäät sitä, että joku ei tunnukaan hyvältä. Et uskalla mennä oman mukavuusalueesi ulkopuolelle. Tarvitset itsetuntoasi vahvistavia harjoituksia ja sitä, että haastat itsesi.
En koe, että minulla olisi huono itsetunto. Uskoisin ennemminkin, että olen masentunut. Sitä on epäillyt myös eräs fiksuimmista läheisistäni, kun juttelimme. En vain halunnut aloitusviestissäni mainita sitä, sillä halusin katsoa, josko täällä epäiltäisiin samaa.
Itsetuntoni ei siis mielestäni ole huono. Millä perusteella teit tällaisen päätelmän?
Minä oikeasti pidän itsestäni sellaisena kuin olen, mutta en vain yleisesti ottaen pidä ihmisistä. En halua olla ihmisten kanssa tekemisissä, mutta joskus on mukava olla rakastamansa ihmisen kanssa sellaisissa paikoissa, joissa on ihmisiä. Olla siis heidän lähellään, mutta sopivalla etäisyydellä heihin.
Eikä tämä johdu mistään huonosta itsetunnosta. En vain tunne saavani ihmisistä sitä, mitä minun ehkä tulisi saada. Tottakai on ihmisiä, joiden ajatusmaailma kohtaa omani kanssa, mutta sellaisiin olen aika harvoin törmännyt. Minusta ihmisten kanssa oleminen on uuvuttavaa. En jaksa jauhaa turhista asioista, enkä ymmärrä miksi ihmisiä kiinnostaa niin paljon erinäiset asiat.
Mielestäni ihminen, jolla on huono itsetunto, ei pysty ottamaan kritiikkiä vastaan, vaan loukkaantuu, ja menee sekaisin, kun häntä kehutaan. Minä en ole sellainen. Minulle saa sanoa ihan mitä vaan, enkä loukkaannu tai ala leijua. Tiedän sekä huonot että hyvät puoleni, eikä niiden esille ottaminen vaikuta minuun.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen jossain määrin samassa tilanteessa. Mietin liikaa mitä minusta ajatellaan ja pelkään asioita, joita ei pitäisi pelätä. Minulle on myös muodostunut jännityksestä johtuva fyysinen vaiva, joka rajoittaa nykyään elämääni merkittävästi. Olen kuitenkin kerran onnistunut tämän vaivan lähes täysin poistamaan (ei lähde koskaan täysin, koska kyseessä on myös fyysinen vaiva, mutta asiasta murehtiminen pahentaa oireita merkittävästi), joten tiedän, että pystyn sen tekemään.
Eli vaikka olen liian epävarma ja pelokas, niin olen toisaalta myös rohkea. Uskallan pitää puoleni silloin kun tiedän olevani oikeassa.
Olen ajatellut, että alkaisin tosissani miettimään mitä elämältäni haluan ja sitten liikkumaan kohti tuota päämäärää konkreettisin askelin. Jotain askelia olen jo ottanut ilmankin tällaista suunnitelmaa, mutta olen tehnyt liian vähän. Siksi on mielestäni tärkeää esimerkiksi tehdä suunnitelma, että joka viikko kokeilen jotain uutta. Se voi olla välillä pieniä asioita ja välillä suurempia asioita. Kuitenkin suuren muutoksen saavuttaakseen niitä suuriakin asioita täytyy laittaa listaan. Sitten tarvitaan vain rohkeus tehdä tuo asia.
Helpoiten omaan elämään saa uutta jos hankkii uusia ystäviä. Yhdessä on yleensä helpompaa kuin yksin. Aktiivinen kaveri tavallaan vie sinut mukanaan, eikä sinulta vaadita yhtä aktiivista roolia. Tosin ei kannata pelkästään näin toimia, koska asioita kannattaa opetella tekemään myös itse. Tavallaan koko ongelmani johtuukin siitä, että minulla oli nuorempana laaja kaveripiiri ja osa kavereistani oli sosiaalisesti rohkeita ja siten pääsin moneen mukaan ilman, että minun tarvitsi poistua mukavuusalueeltani. Nyt minulla ei muuttojen ja muiden asioiden takia ole enää oikeastaan lainkaan kaveripiiriä, joten jos haluan jotain tehdä, niin minun tulee itse olla aktiivinen. En koskaan tuota oppinut, koska olin aina porukassa mukana.
Vaikka nämä asiat tuntuvatkin isoilta jos on pitkään ollut siinä turvallisessa ja samassa arjessa, niin loppujen lopuksi vaikein asia on miettiä mitä aidosti haluaa tehdä. Sen jälkeen pitää vain tehdä se, eikä nämä askeleet yleensä ole vaativia. Niille antaa vain epärealistisen suuret mittasuhteet.