Facebookpäivitys ja läheisen kuolema.

Jos olisin Facessa, voisin ehkä lyhyesti todeta, mitä on tapahtunut, en muuta. Osanottotervehdykset mieluummin henkilökohtaisesti, ei koneen välityksellä.

Voisin laittaakin. Silloin muutkin tietäisivät, että minulla on surua ja kunnioittaisin edesmennyttä.

Kyllä voi laittaa, surun haluaa jakaa ja muutkin sitten tietää mitä on tapahtunut.

Tää nyt ei varsinaisesti liity, mutta mä ilmoitin koirani kuolemasta Facebookissa. Ehkä mautonta ja ei se koira niitä voivotteluja lue, mutta mulla on paljon kavereita koiraharrastuksen kautta, joten heidän ei tarvinnut ihmetellä, kun ei enää käytykään. Ja saivatpahan muutkin sen tiedon, niin ei turhaan kysele.

Jos kuoleman jälkeen henki elää, niin se voi tehdä mitä vaan eli lukea ne tervehdykset sieltä Facestakin. Jos kuoleman jälkeen taas ei ole mitään,  niin on ihan yhtä tyhmää käydä haudallakin juttelemassa. Oli kummin vain, niin yhtä järkevää siis kirjoittaa tervehdykset Faceen kuin käydä haudalla.

Vierailija kirjoitti:

Tää nyt ei varsinaisesti liity, mutta mä ilmoitin koirani kuolemasta Facebookissa. Ehkä mautonta ja ei se koira niitä voivotteluja lue, mutta mulla on paljon kavereita koiraharrastuksen kautta, joten heidän ei tarvinnut ihmetellä, kun ei enää käytykään. Ja saivatpahan muutkin sen tiedon, niin ei turhaan kysele.

Ei varsinaisesti liitykään ja kyllä mä taas tuollaisen päivityksen ymmärrän. 

Mutta päivitys " Hyvää matkaa rakas Pirkko-täti" varsinkin kun tiedän etteivät mitenkään kauhean läheisiä olleet tai paljon tekemisissä (tämä tieto Pirkon kertomana) menee mulla jotenkin ohi.

Vierailija kirjoitti:

Jos kuoleman jälkeen henki elää, niin se voi tehdä mitä vaan eli lukea ne tervehdykset sieltä Facestakin. Jos kuoleman jälkeen taas ei ole mitään,  niin on ihan yhtä tyhmää käydä haudallakin juttelemassa. Oli kummin vain, niin yhtä järkevää siis kirjoittaa tervehdykset Faceen kuin käydä haudalla.

Oookei, syy on mun ymmärryksessä. Mä itse en juuri käy edes haudoilla. Mä muistan ja ajattelen menneita läheisiäni mutta en käy haudalla juttelemassa.

Onhan se hyvä ilmoittaa asiasta Facessa jotenkin kauniisti, ettei tarvi jokaiselle puolitutulle erikseen kertoa ja kenenkään tarvi sitten myöhemmin tivata että miksei hänelle ole kerrottu. Ja ettei tule  kiusallisia tilanteita että joku työkaveri kysyy vaikka: "Kävitkö äitisi luona äitienpäivänä?" ja sitten itse on sillain "Se kuoli puoli vuotta sitten"

Kerron Facebookissa asioita omasta elämästäni. Jos multa on läheinen kuollut niin katson sen kyllä koskevan omaa elämääni niin paljon että tuntuisi tyhmältä se sivuuttaakaan ja olla kertomatta. Ennemmin jätän kertomatta jonkun kävin kaupassa/lenkillä-asian joka on täysin yhdentekevä tuollaisen asian rinnalla.

Vierailija kirjoitti:

Onhan se hyvä ilmoittaa asiasta Facessa jotenkin kauniisti, ettei tarvi jokaiselle puolitutulle erikseen kertoa ja kenenkään tarvi sitten myöhemmin tivata että miksei hänelle ole kerrottu. Ja ettei tule  kiusallisia tilanteita että joku työkaveri kysyy vaikka: "Kävitkö äitisi luona äitienpäivänä?" ja sitten itse on sillain "Se kuoli puoli vuotta sitten"

Mä tapasin lapsuudenkodin naapurin pojan 25v senjälkeen kun oltiin muutettu pois paikkakunnalta. Jutellessa hän kysyi mitä minun veljelleni kuuluu. Tuli vähän ontto olo kun jouduin sanomaan että hän kuoli vuosi muuton jälkeen onnettomuudessa. Varmaan yhtä ontto oli tuli tälle naapurinpojalle, hän tiesi asian mutta oli unohtanut.

No höh, eihän se vainaja muistokirjoutuksia lehdistäkään lue, tai näe niitä helvetin kalliita kukkalaitteita tai kuule luettuja runoja. Kautta aikain vainajia on muistettu erilaisilla runoilla ja lauseilla, vain julkaisuformaatti muuttuu.

Vierailija kirjoitti:

Laittaisitko sinä hyvänmatkantoivotukset poisnukkuneelle läheiselle? Kenelle ne on tarkoitettu kun mä luulen ettei tuonpuoleisessa pääse lukemaan facea?

Avatkaa vähän mulle tätä asiaa kun mä en vaan ymmärrä.

Kyllä ja olen niin tehnytkin silloin, kun ystäväni kuoli yllättäen. Koska ei ole enää mahdollisuutta sanoa tuolle kuolleelle henkilölle mitään, kirjallinen ja julkinenkin hyvästien jättäminen on tapa käsitellä asiaa ja tunteitaan, tapa kunnioittaa sitä että hän oli olemassa ja tapa arvostaa hänen muistoaan.

Olisin halunnut pyytää häneltä anteeksi sitä, että en ollut tarpeeksi hänen tukenaan. Jos olisin ohittanut koko asian julkisesti, se olisi tuntunut minusta siltä kuin olisin täysin välinpitämätön asian suhteen. Olen kiitollinen yhteisistä hetkistämme ja siitä, että hän oli olemassa.

Myötätunnon ja voivottelujen kerjuuta.

Vierailija kirjoitti:

Myötätunnon ja voivottelujen kerjuuta.

Ei ole oikeaa ja väärää tapaa surra.

Vierailija kirjoitti:

Myötätunnon ja voivottelujen kerjuuta.

Jos henkilöltä on läheinen kuollut, myötätunto ja osanotot ihan oikeasti tulevat tarpeeseen.

Todellista elämää. Face on täynnä pelkkiä matkailukuvia, onnen hehkutusta, remontin valmistumista, kahvilahetkiä..."live, laugh, löööv"... todelliset asiat sivuutetaan, jotka kuuluu elämään, kuolema, suru, muu paska. Jos joku eroaa, niin hetken päästä ollaan hehkuttamassa onnea, mitä on olla vahva sinkku, ei sanaakaan eron tuskasta.

Milloin ihmisille on tullut näin vääristynyt käsitys elämästä? Jos joku päivittää jotain surullista niin jotkut ääliöt kommentoivat sitä, että "älä puhu tollasia, kun mulle tulee paha olo"!!!

Siksi jotkut niitä laittaa, koska se on elämää, siinä missä kaikki muukin. Kiillottamattomana.

Jaetut ilot ja surut on helpompi kantaa.

Vierailija kirjoitti:

Myötätunnon ja voivottelujen kerjuuta.

Mitäs sitten vaikka onkin? Eikö ripaustakaan myötätuntoa saisi irrota surevalle/surulliselle?

Yksinäänkö hissun kissun sitä pitää surkeana surusta pyöriä kotonaan ettei vaan häiritse muita.. Hei haloo!