Lue keskustelun säännöt.
En pidä elämistä ja minua pidetään siksi pahana ihmisenä. Miksi?
28.04.2017 |
Olen aina pelännyt koiria ja kissoja, joiden seurassa tunnen oloni todella jännittyneeksi. Mielestäni elämimet tarkkailevat koko ajan ihmisten liikkeitä liian herkeämättä ja voiva välillä näykkiä.
Minut on leimattu eläinpelon takia pahaksi ihmiseksi! Miksi? Kuitenkaan en halua eläimille mitään pahaa, päin vastoin mielestäni ne eivät kuulu kerrostaloon ja kärsivät siellä.
Miksi siis oletuksena on, että kaikki "hyvät" ihmiset pitävät elämisistä? kohtalotovereita?
Kommentit (19)
Mäkään en pidä elämistä. Enemmän kuolemista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On eri asia pelätä eläimiä kuin vihata niitä.
Vierailija kirjoitti:
On eri asia pelätä eläimiä kuin vihata niitä.
niin, minä siis pelkään mutten vihaa niitä. Säälinkin, sillä naapurissani asuu nuori neito joka pissattaa koiraansa joka päivä vain pari kertaa pari minsaa talon takapäädyssä. Koira ei saa tarpeeksi liikuntaa - ja kyllä tiedän tämän neidon tavat kun näen tämän toistuvan niin usein.
Mutta siis miksi kaikkien pitäisi pitää eläimistä?
Ja miksi Suomessa monille eläimet ovat jopa ihmisiä tärkeämpiä? ap
Minua pidetään myös monesti ei-eläinrakkaana ihmisenä koska pelkään itselleni vieraita eläimiä. Minulla on itsellänikin ollut koira joka kuoli vanhuuteen vuosi sitten. Koira oli minulle todella rakas mutta vaikka olin päivittäin koiran kanssa tekemisissä en siltikään oppinut luottamaan muiden, itselleni vieraisiin, eläimiin. Ystävien lemmikit ovat ok koska he ovat tulleet minulle tutuiksi. Ärsyttää esim. lenkillä kun isoja koiria pidetään irti. Useita kertoja on koira lähtenyt juoksemaan perääni tai melkein hyökännyt perääni. Varmaankin juuri tällaisia omistajia jotka kuvittelevat kouluttaneensa koiransa hyvin, mutta koira on oikeasti todella arvaamaton.
Eläimet ovat vähän kuin vauvoja. Kaikkien pitäisi tykätä niistä ja niiden kuuluisi herättää jotain voi kuinka söpö -reaktioita. Jos et toimi näin, olet epänormaali ja poikkeat massasta.
En minäkään tykkää koirista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen huomannut että koirien omistajat myös olettavat että kaikki ihmiset pitävät koirista. Miksi he muuten antavat näiden hyppiä kuraisilla tassuillaan päin ihmisiä?
Ap tässä vielä jatkaa, että tämä on vaikeuttanut myös seurustelusuhteitani. Monilla miehillä on ollut kissa tai koira enkä itse pysty edes nukkumaan samassa huoneessa niiden kanssa, sillä minusta eläimet tarkkailevat jatkuvasti ihmisiä enkä kykene rentoutumaan.
Pitääkö siis kertoa rehellisesti mistä on kyse vai valehdella jostain allergioista? ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkään en erityisemmin pidä eläimistä, en vihaa enkä pelkää nitä mutta en jaksa ymmärtää miten ihmiset voivat olla kiinnostuneita niin yksinkertaisista olennoista. Parilla sukulaisella on koiria ja yritän niitä aina huomioida vähän kohteliaisuuden vuoksi, samalla tavalla kuin tuttujen lapsiakin. Kissat tosin on ihan kiinnostavia ja niiden seurassa viihtyy kun eivät hypi päälle, kuolaa, nuole tai muuten vaadi huomioita.
Nykyään tuntuu olevan ihan muotia että nuorilla naisilla on koira jonkinlaisena luksussymbolina tms. Esim. Tuksulla joka ei edes huolehtinut koiristaan. No tämä on poikkeus mutta monasti ihmiset eivät tosiaan näistä eläimistään edes kunnolla huolehdi, tässä kerrostaloissa haukkuu jatkuvasti yksin kotona olevat koirat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eläimet vaistoaa sen että sä pelkäät niitä. Pitäneekö paikkansa että kissat tunkee mieluiten juuri sen pelkääjän syliin? Itse en ole koskaan tavannut koiraa joka olisi ollut minulle aggressiivinen, voi johtua siitä että en älyä niitä pelätä. En kuitenkaan niin välitä koirista, kissoja rakastan yli kaiken.
Vierailija kirjoitti:
Nykyään tuntuu olevan ihan muotia että nuorilla naisilla on koira jonkinlaisena luksussymbolina tms. Esim. Tuksulla joka ei edes huolehtinut koiristaan. No tämä on poikkeus mutta monasti ihmiset eivät tosiaan näistä eläimistään edes kunnolla huolehdi, tässä kerrostaloissa haukkuu jatkuvasti yksin kotona olevat koirat.
Tämä. Parikymppiset tytöt muuttavat pois kotoa ja ottavat pieneen kerrostaloyksiöön pari asustekoiraa, tai vielä pahempaa, isoja poikkiksenkorvikekoiria. Niitä ei sitten kuitenkaan viitsitä kouluttaa, vaikka ne muuten teinilikan elämässä ovat kaikki kaikessa -siihen asti kunnes opiskelijariennot ja seurustelu alkavat kiinnostaa enemmän. Pysykää miehet ja pojat kaukana koiranaisista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eläimet vaistoaa sen että sä pelkäät niitä. Pitäneekö paikkansa että kissat tunkee mieluiten juuri sen pelkääjän syliin? Itse en ole koskaan tavannut koiraa joka olisi ollut minulle aggressiivinen, voi johtua siitä että en älyä niitä pelätä. En kuitenkaan niin välitä koirista, kissoja rakastan yli kaiken.
Eivät ole käyttäytyneet seurassani mitenkään poikkeavasti joten tuskin vaistoavat. Eivät siis ole mitenkään aggressiiivisia vaan ihan sellaisia kuin eläimet ovat.... koko ajan jotain herkkupalaa tms. kerjäämässä ja seuraavat keittiöönkin.
Ja kyllä varsinkin briteissä koirat ovat tappaneet ihan omistajiaankin, joka tuskin niitä pelkää eli eivät vaistoa mitenkään tämän pelkoa ja siksi hyökkää. Eläimillä nyt vain on eläimen vaistot.
ap
En pidä suoranaisesti pahoina kaltaisiasi ihmisiä, mutta säälittää kyllä kun mietin mistä olet jäänyt paitsi. Ihmisen ja eläimen välinen ystävyyssuhde on niin vilpitön ja puhdas, aivan toisenlainen kuin ihmisten keskenään muodostamat suhteet. Kotieläimistä erityisesti koirat ovat niin sosiaalisia, että pidän kyllä vähän törkeänä jos vaikka joku vieraani ei halua tervehtiä koiraani tullessaan kylään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään tuntuu olevan ihan muotia että nuorilla naisilla on koira jonkinlaisena luksussymbolina tms. Esim. Tuksulla joka ei edes huolehtinut koiristaan. No tämä on poikkeus mutta monasti ihmiset eivät tosiaan näistä eläimistään edes kunnolla huolehdi, tässä kerrostaloissa haukkuu jatkuvasti yksin kotona olevat koirat.
Tämä. Parikymppiset tytöt muuttavat pois kotoa ja ottavat pieneen kerrostaloyksiöön pari asustekoiraa, tai vielä pahempaa, isoja poikkiksenkorvikekoiria. Niitä ei sitten kuitenkaan viitsitä kouluttaa, vaikka ne muuten teinilikan elämässä ovat kaikki kaikessa -siihen asti kunnes opiskelijariennot ja seurustelu alkavat kiinnostaa enemmän. Pysykää miehet ja pojat kaukana koiranaisista.
Tässä sinkkumies joka pysyykin. Ehkä siksi olenkin yksin =D
Karu fakta on että 50% alle 30 vuotiaista naisista haluaa tai omistaa lemmikin.
No ei mahda mittää.
Minäkään en eläimistä piittaa. En pelkää, inhoan vaan. Varsinkin koirat ällöttää, myös pennut. Ne haiseekin ihan oksennukselle.
Tästä huolimatta olen hyvin empaattinen ihminen, koulutukseltani opettaja ja hyvin lapsirakas. Viihdyn vanhusten seurassa ja käyn vapaaehtoisena viihdyttämässä mummoja vanhainkodissa muutaman kerran vuodessa. Syön lähinnä kasvisruokaa koska koen eläimen siinä lautasellanikin vääräksi. En tapa ötököitä, hyttysiä yritän huitoa loitommas. En käy sirkuksessa tai eläintarhoissa koska pidän niitä julmina.
Näistä huolimatta en koskea yhtään mitään eläintä missään. Enkä välitä edes niiden näkemisestä.
Vierailija kirjoitti:
En pidä suoranaisesti pahoina kaltaisiasi ihmisiä, mutta säälittää kyllä kun mietin mistä olet jäänyt paitsi. Ihmisen ja eläimen välinen ystävyyssuhde on niin vilpitön ja puhdas, aivan toisenlainen kuin ihmisten keskenään muodostamat suhteet. Kotieläimistä erityisesti koirat ovat niin sosiaalisia, että pidän kyllä vähän törkeänä jos vaikka joku vieraani ei halua tervehtiä koiraani tullessaan kylään.
Mielenkiintoinen pointti, omasta mielestäni eläin ei voi mitenkään koskaan korvata toista ihmistä. Eläin ei puhu eikä kerro kokemuksistaan eikä sen kanssa voi nauraa tai jakaa syvintä olemustaan. Ihminen ei voi koskaan edes täysin tietää mitä eläin tuntee vaan tulkitsee tätä aina oman kokemuksensa kautta. Eli moni eläimen omistaja heijastaa eläimeen vain omia tunteitaan ja tulkitsee eläimen ilmeitä kuten ihmisten ilmeitä.
Muistaako koira illalla edes mitä aamulla tapahtui? Eläimen muisti on kiinnostava.
Ja kyllä minä tervehdin kavereideni koiria.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En pidä suoranaisesti pahoina kaltaisiasi ihmisiä, mutta säälittää kyllä kun mietin mistä olet jäänyt paitsi. Ihmisen ja eläimen välinen ystävyyssuhde on niin vilpitön ja puhdas, aivan toisenlainen kuin ihmisten keskenään muodostamat suhteet. Kotieläimistä erityisesti koirat ovat niin sosiaalisia, että pidän kyllä vähän törkeänä jos vaikka joku vieraani ei halua tervehtiä koiraani tullessaan kylään.
Mielenkiintoinen pointti, omasta mielestäni eläin ei voi mitenkään koskaan korvata toista ihmistä. Eläin ei puhu eikä kerro kokemuksistaan eikä sen kanssa voi nauraa tai jakaa syvintä olemustaan. Ihminen ei voi koskaan edes täysin tietää mitä eläin tuntee vaan tulkitsee tätä aina oman kokemuksensa kautta. Eli moni eläimen omistaja heijastaa eläimeen vain omia tunteitaan ja tulkitsee eläimen ilmeitä kuten ihmisten ilmeitä.
Muistaako koira illalla edes mitä aamulla tapahtui? Eläimen muisti on kiinnostava.
Ja kyllä minä tervehdin kavereideni koiria.
ap
Kyse ei tietenkään ole ihmiskontaktien korvaamisesta eläinkontakteilla... :) Olen omistanut koiran pian 2 vuotta ja tämä on ensimmäinen ihan oma koirani, jonka olen kouluttanut alusta asti poikaystäväni kanssa. On ollut todella jännää huomata, miten paljon paremmin omaa koiraa voi tosiaan tulkita ja ymmärtää kuin vaikka lapsuuden koiraystävääni, jota silloin näin muutamia kertoja kuukaudessa. Jokainen korvan asentokin kertoo jotain, ja siitä johtuen omistaja osaakin usein ennakoida lemmikkinsä aikeita. Tunteiden ja koiran mielialojen ymmärtäminen on ihan avainasemassa mitä tulee koiran kouluttamiseenkin. Koiran muisti on yllättävän pitkä niin hyvässä kuin pahassakin: se muistaa ikuisesti traumaattisen tapahtuman vaikka olisi ollut pentu tapahtuma-aikaan ja toisaalta leimautuu odottamaan mukavaa metsäretkeä aina tietylle lenkkireitille lähdettäessä jne.
Tekstistäsi kyllä huomaa, ettei sinulla ole koskaan ollut eläinystävää. Itse pidän koiraani huomattavasti parempana "tyyppinä" kuin vaikka useita tapaamiani ihmisiä. Koirani on avoin, ystävällinen ja iloinen ihan jokaisesta ihmisestä :) Paljon olisi meillä ihmisillä sellaisesta opittavaa. Jos sinua kiinnostaa eläimen tunne-elämään tutustuminen enemmänkin, niin kannattaa lukea Helena Telkänrannan teos Millaista on olla eläin.
Minulla on juuri samanlaiset tunteet eläimiä kohtaan kuin ap:llä. Eli ei siis tunteita. Ympärilläni on (tuntuu siltä) ainoastaan eläinihmisiä.
Olen pienestä saakka pelännyt eläimiä, koiria ja kissoja. Vaikka kissat eivät ole olleet uhkaavia mutta tulen aina muuistamaan kuuinka kaverini kissanpennut kiipesivät jalkojani pitkin ja ne kynnet tuntuivat housujen läpi.
Pelkään niitä ja uskon että se näkyy, enkä voi asialle yhtään mitään.
Sihiseekö kissat kun näkee sut? Selvä narsistin merkki.