Lue keskustelun säännöt.
Ai kamala kun mikään ei enää hävetä!
Pl
28.04.2017 |
Eilen ajelin parkkihallissa yksisuuntaista väärään suuntaan. Tajusin kyllä nopeasti tilanteen mutta minkäs sille mahtaa, pois sieltä piti päästä ja kyllähän ne muut väisti kun huomasivat että täältä tullaan!
Tänään kirpparipöytää järkätessä huomasin että osasta tuotteista puuttui hintalappu vaikka just olin ne nähnyt paikoillaan. Tiesin että ei ne kaukana voi olla ja suuri epäilys oli että hintalaput oli liimautuneet minuun kiinni. Siinä minä pyörin ja järkkäsin, takissani useampi hintalappu kiinni. "paita 1€" "farkut 2€". Kävelevä mainos. Kysyin omilta lapsiltakin että onko minussa hintalappuja kiinni. Ei kuulemma ollut.
Läskimakkaratki törsöttää vyötäröllä mutta siinäpähän törsöttää. Ennen oisin niitäki piilotellut, mutta enää ei hävetä
Onko muilla ilmennyt vastaavaa? Että kun ikää tulee niin antaa mennä vaan. Myönnän että olen tällä hetkellä onnellisempi kuin koskaan.
Kommentit (6)
Joo. Joillaki se tulee aiemmin ja joillaki myöhemmin. Joillaki ei koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jep, mitä enemmän ikää tulee, niin häveliäisyys vähenee. Alkaa myös olla niin sinut itsensä kanssa, ettei ne vyötärön läskimakkaratkaan paljoa hetkauta. Tarttishan niille jotain tehdä, mutta ehtiihän sitä..vai ehtiikö?
Oletko juuri täyttänyt 40? Minä olen huomannut itsessäni muutoksia tässä keski-iän kynnyksellä. Todellakin häpeän tunne on vähentynyt. Ei haittaa vaikka on makkaraa tai viiksikarvoja. Tai sanoo väärin, unohtaa tai ei tiedä, tai röyhtäisee, jne. Lisäksi minusta on tullut niin itsevarma, että ei mitään rajaa. Voin puhua matalalla, rauhallisella ja varmalla äänellä omia ajatuksiani isoille joukoille arvostettuja asiantuntijoita tai johtajia. Mahtavaa.
Vierailija kirjoitti:
Oletko juuri täyttänyt 40? Minä olen huomannut itsessäni muutoksia tässä keski-iän kynnyksellä. Todellakin häpeän tunne on vähentynyt. Ei haittaa vaikka on makkaraa tai viiksikarvoja. Tai sanoo väärin, unohtaa tai ei tiedä, tai röyhtäisee, jne. Lisäksi minusta on tullut niin itsevarma, että ei mitään rajaa. Voin puhua matalalla, rauhallisella ja varmalla äänellä omia ajatuksiani isoille joukoille arvostettuja asiantuntijoita tai johtajia. Mahtavaa.
Olen 36v. Todellakin työelämässä helpompaa kuin ennen. Minua kuunnellaan ja osaamistani arvostetaan. Ja kaikkein parasta, tilanteet joissa ennen olisin kihissyt raivosta enkä olisi pitänyt kieltäni kurissa. Niissä tilanteissa pysyy rauhallisena, ilmaisee itsensä ammattimaisesti ja selkeästi ja saa vielä asiansa läpi. Ja voi vielä polkaista suohon muutaman besserwisserin mennessään.
Sekin on ollut helpottavaa huomata itsestään että osaa myöntää ettei todellakaan tiedä kaikkea mutta on kuitenkin voimakas halu kehittää itseänsä ja osaamistansa.
Jos tulee jokin tiukka paikka niin pokkana vaan. Vetää syvään henkeä, ryhti hyväksi ja antaa mennä, ei se kuolemaksi voi olla.
Ap
Surullista on katsoa vierestä eläkeikää lähestyvää joka perustelee toimintaansa sillä että toisin tekeminen olisi kovin noloa.
Ahh, ihana vanhuus. Odotan innolla.
Terveisin: N26v