Nörtit/introvertit naiset, millaiset miehet kiinnostavat?

Ja mistä teidät löytää?

Olen bi. Kiinnostun samanlaisista hiljaisista pohdiskelijoista kuin itsekin olen. Inhoan liian ulkonäkötietoisia ja äänekkäitä ihmisiä. Tämä ei tarkoita että pitää olla variksenpelätin, mutta sellainen tietty pinnallisuus on välitön turn off. Rakastan syvällisiä, älykkäitä ja luovia ihmisiä, sellaisia jotka ajattelevat paljon ja joilla on intohimoja. Tein itse aloitteen ja olen parisuhteessa. En tiedä mistä meitä löytää, itse en ainakaan ole koskaan tykännyt yöelämässä pyöriä. Tutustuin puolisooni netissä yhteisen harrastuksen kautta.

Olen introvertti nainen, ja samanlaisia toiveita minullakin on kumppania kohtaan kuin ensimmäiselläkin vastaajalla. Lisäksi haluan ehdottomasti, että suhteessa ollaan tasavertaisia ja kumpikin arvostaa toista. En jaksa mitään ihmeellisiä parisuhdepelejä tai arvuuttelua siitä, mitä toinen ajattelee/toivoo/haluaa. Kuitenkin olen sen verran konservatiivinen, että en ymmärrä tätä nykyajan säätöä siitä, että käyttäydytään kuin seurusteltaisiin, mutta ei sitten kuitenkaan seurustella vaan voidaan olla myös muiden kanssa. Mulle se on sitten joko tai. 

En oikein tiedä missä muhun törmäisi... kaupassa? En jaksa/halua käydä yöelämässä ja nettideititkin on koettu ja huonoksi havaittu. Kun en ole nörtti, niin en mitään nettipelejäkään pelaile, missä ehkä saattaisi syntyä jotain. Aloitteita teen tosi harvoin, lähinnä siinä kohtaa jos olen suht varma että tunteet on molemmin puolisia. Aloitteisiin vastaan kyllä, jos mies kiinnostaa ja jos tajuan aloitteen aloitteeksi.. Olen siinä suhteessa vähän onneton, en ymmärrä hienovaraisia vihjauksia vaan aika suoraan saa aikeensa osoittaa että menee mulle perille. Lähtökohtaisesti olen aina vaan kaverilinjalla menossa miesten kanssa. 

Ja nyt mua kiinnostaa, että millainen mies haluaa introvertin naisen? Ja missä sellaisia miehiä on? 

Nörtti olen, en erityisen introvertti. Tai olen sellainen ambivertti, että viihdyn sekä porukoissa että välillä yksin.

Olen aina ollut kiinnostunut älykkäistä miehistä. Elämäni miehet, joita ei ole monta, koska vakiinnuin nuorena, ovat väitelleet kaikki tohtoreiksi. Yliopistolta löysin oman mieheni. En ole tehnyt aloitteita, ellei aloitteesi lasketa sitä, että olen jutellut ystävällisesti.

Olen nörtti. Pidän hauskan näköisistä, mielenkiintoisista, älykkäistä miehistä. Olen sosiaalinen ja käyn ulkona baareissa, opiskelijatapahtumissa ja muuallakin mutta ihan perus jallukolaa juova sydämeltään sivistymätön sovinisti ei kiinnosta. 

Vierailija kirjoitti:

Olen introvertti nainen, ja samanlaisia toiveita minullakin on kumppania kohtaan kuin ensimmäiselläkin vastaajalla. Lisäksi haluan ehdottomasti, että suhteessa ollaan tasavertaisia ja kumpikin arvostaa toista. En jaksa mitään ihmeellisiä parisuhdepelejä tai arvuuttelua siitä, mitä toinen ajattelee/toivoo/haluaa. Kuitenkin olen sen verran konservatiivinen, että en ymmärrä tätä nykyajan säätöä siitä, että käyttäydytään kuin seurusteltaisiin, mutta ei sitten kuitenkaan seurustella vaan voidaan olla myös muiden kanssa. Mulle se on sitten joko tai. 

En oikein tiedä missä muhun törmäisi... kaupassa? En jaksa/halua käydä yöelämässä ja nettideititkin on koettu ja huonoksi havaittu. Kun en ole nörtti, niin en mitään nettipelejäkään pelaile, missä ehkä saattaisi syntyä jotain. Aloitteita teen tosi harvoin, lähinnä siinä kohtaa jos olen suht varma että tunteet on molemmin puolisia. Aloitteisiin vastaan kyllä, jos mies kiinnostaa ja jos tajuan aloitteen aloitteeksi.. Olen siinä suhteessa vähän onneton, en ymmärrä hienovaraisia vihjauksia vaan aika suoraan saa aikeensa osoittaa että menee mulle perille. Lähtökohtaisesti olen aina vaan kaverilinjalla menossa miesten kanssa. 

Ja nyt mua kiinnostaa, että millainen mies haluaa introvertin naisen? Ja missä sellaisia miehiä on? 

Kelpaisiko epätavallinen duunarimies?

Missä asut? Ikä?

Pidän itseäni hieman extrovertimmistä miehistä. Toisen introvertin kanssa elämä voisi olla pelkkää nöhjäämistä. Aloitteita en tee koska pelkään torjutuksi tulemista.

Olen introvertti, en nörtti. Älykkäät, hauskat, vuorovaikutustaitoiset miehet ovat aina miellyttäneet minua eniten ja sellaisen kaveripiirin kautta löysinkin. Mitä aloitteisiin tulee, niin olen jo oppinut, että tällä palstalla aloitteeksi laskettaisiin vain jos kävelisi kysymään ventovieraalta, että haluaisiko hän seurustella kanssani ja ei, en todellakaan ole tehnyt sellaisia aloitteita. Sen sijaan olen tehnyt paljon nonverbaalisia ja verbaalisiakin aloitteita rupatteluun ja kiinnostuneet miehet ovat niihin tarttuneet. Myös nettideiteillä lähetin viestin aina kun näin kiinnostavan miehen, käytännössä ne eivät koskaan johtaneet mihinkään.

En minäkään tiedä, olenko tarpeeksi nörtti ja introvertti tähän vastaamaan, mutta menköön nyt silti. Hauskat, fiksut, itsenäiset ja kiltit miehet kiinnostavat. Kiltteys tarkoittaa tässä yhteydessä kohteliaisuutta ja hyväntahtoisuutta kanssaihmisiä kohtaan, muuten saa ja pitääkin laukoa piikikkäitäkin kommentteja asioista ja pitää oman päänsä.

Kaikkiin aloitteisiin en välitä vastata. Luotan, jos intuitio sanoo ettei mies ole  minun tyyppiäni. Mutta aloitteisiin olen vastannut ja tehnyt niitä itsekin. Olen pitkäaikaisen puolisoni kanssa avoimessa suhteessa.

Vierailija kirjoitti:

Olen introvertti nainen, ja samanlaisia toiveita minullakin on kumppania kohtaan kuin ensimmäiselläkin vastaajalla. Lisäksi haluan ehdottomasti, että suhteessa ollaan tasavertaisia ja kumpikin arvostaa toista. En jaksa mitään ihmeellisiä parisuhdepelejä tai arvuuttelua siitä, mitä toinen ajattelee/toivoo/haluaa. Kuitenkin olen sen verran konservatiivinen, että en ymmärrä tätä nykyajan säätöä siitä, että käyttäydytään kuin seurusteltaisiin, mutta ei sitten kuitenkaan seurustella vaan voidaan olla myös muiden kanssa. Mulle se on sitten joko tai. 

En oikein tiedä missä muhun törmäisi... kaupassa? En jaksa/halua käydä yöelämässä ja nettideititkin on koettu ja huonoksi havaittu. Kun en ole nörtti, niin en mitään nettipelejäkään pelaile, missä ehkä saattaisi syntyä jotain. Aloitteita teen tosi harvoin, lähinnä siinä kohtaa jos olen suht varma että tunteet on molemmin puolisia. Aloitteisiin vastaan kyllä, jos mies kiinnostaa ja jos tajuan aloitteen aloitteeksi.. Olen siinä suhteessa vähän onneton, en ymmärrä hienovaraisia vihjauksia vaan aika suoraan saa aikeensa osoittaa että menee mulle perille. Lähtökohtaisesti olen aina vaan kaverilinjalla menossa miesten kanssa. 

Ja nyt mua kiinnostaa, että millainen mies haluaa introvertin naisen? Ja missä sellaisia miehiä on? 

Introvertti mies haluaa introvertin naisen. Ja tässä on yksi sellainen mies. En myöskään jaksa mitään parisuhdepelejä enkä sellaista jatkuvaa säätöä. Nettideitit taitaa olla aika läpi koluttu. Siellä ei kukaan yleensä edes vastaa. Kuitenkin olen mielestäni melko normaalin näköinen ja pidän itsestäni huolta fyysisesti. Tällä hetkellä minuun voi törmätä lenkkipolulla, kaupassa, kadulla, rappukäytävässä, yliopistolla... hyvin arkisissa paikoissa, koska yöelämässä ja sellaisessa menossa en yleensä viihdy. Mutta mitenpä vaikka me voitaisiin edes teoriassa koskaan tavata niin siinäpä vasta kysymys?

Vierailija kirjoitti:

Pidän itseäni hieman extrovertimmistä miehistä. Toisen introvertin kanssa elämä voisi olla pelkkää nöhjäämistä. Aloitteita en tee koska pelkään torjutuksi tulemista.

Mies, joka on sinua extrovertimpi voi jonkun muun mielestä olla introvertti, että miten ekstroverttiä oikeastaan haet. Mitä nöhjääminen edes on en ole ikinä kuullutkaan ! :D

Itseni kohdalla ainakin on niin, etten tuolla ulkomaailmassa kulkiessani katsele muita ihmisiä parisuhdemielessä tai varmaan paljon muutenkaan. Eli mun kohdalla sitten toimii vain se, että mies tulisi suoraan juttelemaan jotain. Enkä tiedä kuinka aloitteellisia introvertit miehet sitten edes ovat, joten voi olla melko mahdoton yhtälö ainakin mun kohdalla ikinä päätyä enää parisuhteeseen. 

Olin nuorempana ekstrovertimpi, jolloin oli helpompaa löytää parisuhdekin. Nykyään mun ainoa saumani taitaa olla se kuuluisa kohtalo, joka puuttuu peliin ja järjestää mut ja tulevan kumppanin jotenkin samaan aikaan samaan paikkaan. 

t. nro 3

Olen nörtti, tai ainakin nörtähtävä. Olen jotain ekstro- ja introvertin väliltä, mutta ehdottomasti enemmän introverttiyteen kallistuva. Introverttiys ei kohdallani tarkoita ujoutta, mutta minulla kestää aikaa lämmetä, kuuntelen mieluummin kuin puhun, lataan akkuni omassa seurassani, ajatustyöni on todella intensiivistä koko ajan ja olen muutenkin itsekseni viihtyvä ja melko sisäänpäinkääntynyt.

Miehissä pidän että ovat älykkäitä, hauskoja ja rentoja. Intohimo jotain asiaa kohtaan on ihailtavaa sekä seksikästä. Miehen tulisi olla hyvä suustaan ja muiden kanssa toimeentuleva, sekä sellainen joka repisi minua sohvalta ylös, mutta kenen kanssa olisi helppo myös viettää kotona aikaa eikä haittaa vaikka kumpikaan ei puhuisi mitään.

Arvostan sellaista laatikon ulkopuolista ajattelua, asioiden kyseenalaistamista, pientä kapinallisuutta ja omien teiden kulkemista. Itseironia sekä sarkasmin taju ovat ehdottoman tärkeitä koska muuten meidän yhteiselo olisi pelkkää väärinymmärrystä.

Nörtteys on ehdoton plussa! En kestäisi jos ei voitaisiin yhdessä vietää 12h kestäviä sarjamaratoneja, keskustella leffoista/tv-sarjoista/kirjoista, käydä reissuilla kuvauspaikoilla, pelata yhdessä ja mitä näitä nyt on.

Tietyssä mielessä siis samanhenkinen kuin minä; arvostaa hiljaisuutta ja omaa aikaa sekä kotona oloa, arvot kohtaavat eikä tee elämässään asioita vain siksi kuin on "pakko" ja muutkin tekee. Mutta toisaalta kaipaan myös vastakohtia tasapainottamaan; juurikin sosiaalisuus/ulospäinsuuntautuneisuus sekä tietynlainen järjenääni kaiken minun haihattelujeni keskellä. Vaikka itse olen luova taiteilijapersoona, niin miehen ei tätä tarvitse olla ja enemmän tahdonkin ettei ole.

Minuun voi törmätä baareissa (istuskelupaikoissa, ei klubeissa), kirjastossa, museoissa, teatteriesityksissä, elokuvateatterissa, mutta enimmäkseen kyllä viihdyn kotona... Kartan suuria yleisötapahtumia enkä viihdy paikoissa joissa on paljon ihmistä, tungosta, jonottamista yms. Jos olisin sinkku, niin varmasti olisin myös Tinderissä, vaikken yhdenillanjuttuja harrastakaan. 

Jos olen kiinnostunut jostakin tyypistä, niin en jää toimeettomana odottamaan että mies tekisi jotain asian eteen, mutta lähestymiseni on kuitenkin hienovaraista - en osaa olla tyrkky.

Me kaikki tiedämme, että heitäkin kiinnostaa jännikset ja alfat.

Vierailija kirjoitti:

Itseni kohdalla ainakin on niin, etten tuolla ulkomaailmassa kulkiessani katsele muita ihmisiä parisuhdemielessä tai varmaan paljon muutenkaan. Eli mun kohdalla sitten toimii vain se, että mies tulisi suoraan juttelemaan jotain. Enkä tiedä kuinka aloitteellisia introvertit miehet sitten edes ovat, joten voi olla melko mahdoton yhtälö ainakin mun kohdalla ikinä päätyä enää parisuhteeseen. 

Olin nuorempana ekstrovertimpi, jolloin oli helpompaa löytää parisuhdekin. Nykyään mun ainoa saumani taitaa olla se kuuluisa kohtalo, joka puuttuu peliin ja järjestää mut ja tulevan kumppanin jotenkin samaan aikaan samaan paikkaan. 

t. nro 3

Kohtalo järjestää sinut ja unelmien miehesti samaan aikaan ja samaan paikkaan, mutta kohtalolle käy kohtalokkaasti kun nämä kaksi toistensa unelmakumppnia vain vilkaisevat toisiansa ajatellen että "huoh, tuossapa olisi minulle unelmieni kumppani" ja tämän jälkeen tiet eroavat.

Isomunaiset. Vähintään 18cm pitää löytyä kokoa.

Täysin itseni vastakohdat. Menevät sosiaaliset mielenkiintoiset ekstrovertit.

Kirjallisuus- ja leffanörtti nainen täällä, naimisissa peli- ja leffanörtin kanssa, mutta vastaanpa silti:

Ihannemies on peruskohtelias ja perussiisti yleissivistynyt herrasmies. Ehdottomasti introvertti (niitä toisia ei vaan jaksa) ja oman tilan tarpeen ymmärtävä. Plussaa jos tykkää lukemisesta, leffoista ja kotona olosta, on kiinnostunut tieteestä tai osaa ja haluaa keskustella muustakin kuin iltapäivälehtien uutisista. Aina parempi, jos tykkää retkeillä tai mökkeillä. Ei päihdeongelmille, penkkiurheilulle ja äidin korviketta etsiville.

Minä en ole vihervasemmistolainen, vaan arvokonservatiivinen. Meitäkin on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itseni kohdalla ainakin on niin, etten tuolla ulkomaailmassa kulkiessani katsele muita ihmisiä parisuhdemielessä tai varmaan paljon muutenkaan. Eli mun kohdalla sitten toimii vain se, että mies tulisi suoraan juttelemaan jotain. Enkä tiedä kuinka aloitteellisia introvertit miehet sitten edes ovat, joten voi olla melko mahdoton yhtälö ainakin mun kohdalla ikinä päätyä enää parisuhteeseen. 

Olin nuorempana ekstrovertimpi, jolloin oli helpompaa löytää parisuhdekin. Nykyään mun ainoa saumani taitaa olla se kuuluisa kohtalo, joka puuttuu peliin ja järjestää mut ja tulevan kumppanin jotenkin samaan aikaan samaan paikkaan. 

t. nro 3

Kohtalo järjestää sinut ja unelmien miehesti samaan aikaan ja samaan paikkaan, mutta kohtalolle käy kohtalokkaasti kun nämä kaksi toistensa unelmakumppnia vain vilkaisevat toisiansa ajatellen että "huoh, tuossapa olisi minulle unelmieni kumppani" ja tämän jälkeen tiet eroavat.

Joo, se voi olla hyvin paljon mahdollista :D 

Mine kiinnostavat älykkäät, urheilulliset miehet. Koska olen itse esteetikko, arvostan myös hyvää tyyliä.