Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi joillekin vanhemmille on äärimmäisen vaikeaa hyväksyä aikuisen lapsensa kumppania?
28.04.2017 |
Olettaen että kyseessä on ihan normaali perustyyppi? Vaikka siisti, työssäkäyvä, toista kunnioittava. Miksi sellainen ei riitä? Keksitään vaikka väkisin joku asia mistä voi haukkua koko ihmisen. Ihan vaan vaikka väärät kasvonpiirteet, väärä koulutustaso, väärä nimi, väärä harrastus tai jotain siis ihan käsittämättömiä asioita millä ei pitäisi olla mitään merkitystä jos tyyppi on muuten ok. Keksitään vaikka jotain omia mielikuvia ja paisutellaan niitä omassa mielessä totuutena.
Mistä tuollainen johtuu? Mustasukkaisuus omasta lapsesta? Halu elää omaa elämää lapsen kautta ja kumppani ei vastaa omia mieltymyksiä?
Loppujen lopuksi vanhemmat eivät voi aikuisen lapsensa valinnoille mitään, mutta nälviminen ja vihanpito voi silti jatkua jopa vuosikausia jolloin kyläilyreissut on aina yhtä tuskaa kun arvostellaan ja vittuillaan jopa päin naamaa. Olen täältäkin palstalta monesti lukenut aiheesta miten appivanhempien vihanpito voi olla jopa suoraa vittuilua ja kyläilyreissulta tullaan itku kurkussa kotiin, jopa lapsenlapsia ei välttämättä hyväksytä jos ne on tehty "väärän ihmisen kanssa".
Kommentit (19)
Minä en ole koskaan ymmärtänyt ihmisiä, jotka eivät suostu katkaisemaan napanuoraa vaan roikkuvat vanhemmissaan ja hakevat hyväksyntää puolisonsakin vanhemmilta. Ei ole mitään pakkoa tunkeutua appivanhempien elämään, voi ihan aikuisesti antaa heidän elää omaa elämäänsä ja elää itse omaansa. Harva appivanhempi tunkee paikan päälle haukkumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä en ole koskaan ymmärtänyt ihmisiä, jotka eivät suostu katkaisemaan napanuoraa vaan roikkuvat vanhemmissaan ja hakevat hyväksyntää puolisonsakin vanhemmilta. Ei ole mitään pakkoa tunkeutua appivanhempien elämään, voi ihan aikuisesti antaa heidän elää omaa elämäänsä ja elää itse omaansa. Harva appivanhempi tunkee paikan päälle haukkumaan.
Kurjaa silti menettää välit vanhempiinsa vain sen takia etteivät suostu hyväksymään kumppania
Tulevana anoppina yritän aina ajatella, että lapseni on valinnut puolisonsa, eikä minun mielipiteelläni ole enää niin väliä. Tärkeintä on, että lapsen puoliso kohtelee hyvin lastani. Ihannetapauksessa puolisosta tulisi ystäväni, mutta pelkkä toimeen tuleminenkin riittää. Vaikka tässä käytänkin sanaa lapsi, ovat lapseni jo aikuisia ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Kaikilla ei vaan kemiat kohtaa. Täytyy myöntää, että huokasin helpotuksesta kun poikani suhde päättyi.
Tiedän. Mutta ilmeisesti lapsesi ja tämän tyypin kemiat kohtaavat. Siksi en ymmärrä miksi vanhemmat edes ajattelevat että heidän "kemioidensa tarvii kohdata". Eihän sinun lapsesi muutenkaan tarvitse tehdä sellaisia valintoja joita itse tekisit, ihan hiusmallista ja asuinmuodosta lähtien.
Sinun pitää olla kohtelias ja perusmukava, se riittää. Hae ystävät muualta. On meinaan aikamoinen rasite suhteelle jos anoppiin/appiukkoon on huonot välit enkä ymmärrä millainen vanhempi haluaa ehdoin tahdoin tuottaa surua jälkeläiselleen.
Joillekin status on äärettömään tärkeää. Se että päästään leuhkimaan kylän juoruakkojen kanssa samassa kahvipöydässä että meidän Mirjamin miesystävä onkin lakimies. Ja hymyillään maireasti perään. Tuollaisten leuhkojen ihmisten ego kokee kovan kolauksen jos ei pääse ylpeilemään asioilla. Kokevat jopa häpeälliseksi sanoa että no se on vaan kahvilan myyjä.
Mutta mikä siinä on mukamas hävettävää? Toinen on kuitenkin töissä joten elämä on siltäosin kunnossa. Hävetä kannattaa vasta sitten kun kyseessä on narkkari joka kulkee huppu päässä kaupungilla räkien ympäriinsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
EIhän sille lapsen kumppanivalinnalle tietenkään mitään voi. Sanon nyt tässä vaan, että moin "ihan perustyyppinä" itseään pitävä on kuitenkin oikeasti kumppaniaan latistava kusipää. Sisareni löysi tämmöisen ja ymmärrän kyllä, miksi vanhemapni suhtautuivat siihen aika nuivasti, vaikka tyyppi päällisinpuolin olikin ihan siisti ja työelämässä menestyvä ja noin ulospäin toista kunnioittavakin. Siitä vaan näki KAUAS, ilmeisesti kuka tahansa muu kuin siskoni, mitä sen kuoren alla oli.
Mekin huokaisimme helpotuksesta kun se avioliitto lopulta päättyi, mutta olihan sisko sitä ennen joutunut kestämään yhtä jos toista, luopumaan tuon hyväksi monesta sellaisesta mistä muuten ei olisi tarvinnut ja lopulta, kun se suhde päättyi, hän joutui kärsimään ja suremaan paljon - ja tarpeettomasti. Kumpa olisi ollut joku keino estää sen suhteen kehittyminen vakavaksi!
Luulen että vanhemmilla on sisimmässään jonkinlainen huoli aikuisenkin lapsen onnesta ja elämästä. Heillä on pitkä, laaja elämänkokemus. Jokainen vanhempi toivoo, että lapsi olisi onnellinen ja tyytyväinen kumppaninsa kanssa. Ja jokainen toivoo, että suhde kestäisi.
Joillakin voi olla (perusteltu) huoli tai pelko, että oma lapsi, vaikka aikuinenkin, joutuu ahdinkoon ihmissuhteessa. Tietty terveellinen varautuneisuus kuulunee kuvaan, ennenkuin aikuisen lapsen kumppani näyttää millainen todellisuudessa on.
Itse olen ollut pettymys miniänä, koska en ole saanut työtä. Mieheni perhe pitää minua siipeilijänä, ja vanhemmat sureksivat kun "poika joutuu elättämään koko perhettä, vaimo on laiska, saamaton ja työtön".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikilla ei vaan kemiat kohtaa. Täytyy myöntää, että huokasin helpotuksesta kun poikani suhde päättyi.
Tiedän. Mutta ilmeisesti lapsesi ja tämän tyypin kemiat kohtaavat. Siksi en ymmärrä miksi vanhemmat edes ajattelevat että heidän "kemioidensa tarvii kohdata". Eihän sinun lapsesi muutenkaan tarvitse tehdä sellaisia valintoja joita itse tekisit, ihan hiusmallista ja asuinmuodosta lähtien.
Sinun pitää olla kohtelias ja perusmukava, se riittää. Hae ystävät muualta. On meinaan aikamoinen rasite suhteelle jos anoppiin/appiukkoon on huonot välit enkä ymmärrä millainen vanhempi haluaa ehdoin tahdoin tuottaa surua jälkeläiselleen.
Totta. Tää tyttö ei ollutkaan normaali perustyyppi vaan valehteleva hyväksikäyttäjä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en ole koskaan ymmärtänyt ihmisiä, jotka eivät suostu katkaisemaan napanuoraa vaan roikkuvat vanhemmissaan ja hakevat hyväksyntää puolisonsakin vanhemmilta. Ei ole mitään pakkoa tunkeutua appivanhempien elämään, voi ihan aikuisesti antaa heidän elää omaa elämäänsä ja elää itse omaansa. Harva appivanhempi tunkee paikan päälle haukkumaan.
Kurjaa silti menettää välit vanhempiinsa vain sen takia etteivät suostu hyväksymään kumppania
Niiden vanhempien pitäisi pystyä olemaan niin aikuisia että käyttätyisivät asiallisesti lastensa puolisoita kohtaan.
Kaikista ei ole pakko pitää, eikä kemiat kohtaa kaikilla mutta vittuilemalla ja nälvimällä ei ainakaan rakenneta parempaa yhteyttä.
Nämä vanhukset ensin itse häätää lapsensa pois ja sitten itkevät kun ovat niiiiin yksinäisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en ole koskaan ymmärtänyt ihmisiä, jotka eivät suostu katkaisemaan napanuoraa vaan roikkuvat vanhemmissaan ja hakevat hyväksyntää puolisonsakin vanhemmilta. Ei ole mitään pakkoa tunkeutua appivanhempien elämään, voi ihan aikuisesti antaa heidän elää omaa elämäänsä ja elää itse omaansa. Harva appivanhempi tunkee paikan päälle haukkumaan.
Kurjaa silti menettää välit vanhempiinsa vain sen takia etteivät suostu hyväksymään kumppania
Niiden vanhempien pitäisi pystyä olemaan niin aikuisia että käyttätyisivät asiallisesti lastensa puolisoita kohtaan.
Kaikista ei ole pakko pitää, eikä kemiat kohtaa kaikilla mutta vittuilemalla ja nälvimällä ei ainakaan rakenneta parempaa yhteyttä.Nämä vanhukset ensin itse häätää lapsensa pois ja sitten itkevät kun ovat niiiiin yksinäisiä.
Ja tuollaisille ihmisille ei kelpaa yleensä mikään muukaan. He tietävät kaikesta kaiken ja suuttuvat kun asiat ei mene just niinkuin he haluavat.
Joku kontrolli. Olen sitä mieltä, että on mm. naisia, joille ei kelpaisi minkäänlainen miniä. Kukaan ei yksinkertaisesti oli riittävän hyvä. Ihan sama kuka se miniä on: aina on vikaa vikaa vikaa.
Ota etäisyyttää vanhempiin /appipariskuntaan. Ei siellä ole pakko käydä, kerran he ovat niitä, jotka ilkeilevät. Edes omista vanhemmistaan ei ole pakko pitää. Aika monet eivät pidä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luulen että vanhemmilla on sisimmässään jonkinlainen huoli aikuisenkin lapsen onnesta ja elämästä. Heillä on pitkä, laaja elämänkokemus. Jokainen vanhempi toivoo, että lapsi olisi onnellinen ja tyytyväinen kumppaninsa kanssa. Ja jokainen toivoo, että suhde kestäisi.
Joillakin voi olla (perusteltu) huoli tai pelko, että oma lapsi, vaikka aikuinenkin, joutuu ahdinkoon ihmissuhteessa. Tietty terveellinen varautuneisuus kuulunee kuvaan, ennenkuin aikuisen lapsen kumppani näyttää millainen todellisuudessa on.
Itse olen ollut pettymys miniänä, koska en ole saanut työtä. Mieheni perhe pitää minua siipeilijänä, ja vanhemmat sureksivat kun "poika joutuu elättämään koko perhettä, vaimo on laiska, saamaton ja työtön".
Ei huoli vaan (sairas eli ylikehittynyt) kontrollin halu. Pitää saada määrätä toista. Tuolla mukarakkaudella sitten oikeutetaan itselle sitä, että ei pysytytä päästäämän aikuisesta lapsesta irti, että tämä saisi elää omaa elämäänsä. Vanhemmalla ei ole muuta sisältöä omaan elämään, kuin elää sen lapsen kautta: ajattelee omistavansa lapsen. Paljon raadollisempi tämä todellisuus, minusta.
Osalla tietysti kontrolliin kuuluu voimakas kulissien ylläpito - työtön miniä/vävy on tarha julkisuuskuvassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikilla ei vaan kemiat kohtaa. Täytyy myöntää, että huokasin helpotuksesta kun poikani suhde päättyi.
Tiedän. Mutta ilmeisesti lapsesi ja tämän tyypin kemiat kohtaavat. Siksi en ymmärrä miksi vanhemmat edes ajattelevat että heidän "kemioidensa tarvii kohdata". Eihän sinun lapsesi muutenkaan tarvitse tehdä sellaisia valintoja joita itse tekisit, ihan hiusmallista ja asuinmuodosta lähtien.
Sinun pitää olla kohtelias ja perusmukava, se riittää. Hae ystävät muualta. On meinaan aikamoinen rasite suhteelle jos anoppiin/appiukkoon on huonot välit enkä ymmärrä millainen vanhempi haluaa ehdoin tahdoin tuottaa surua jälkeläiselleen.
Totta. Tää tyttö ei ollutkaan normaali perustyyppi vaan valehteleva hyväksikäyttäjä.
Se onkin ihan eri juttu sitten (olettaen että näille on jotain totuuspohjaa eikä vain sinun mielipiteesi).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joku kontrolli. Olen sitä mieltä, että on mm. naisia, joille ei kelpaisi minkäänlainen miniä. Kukaan ei yksinkertaisesti oli riittävän hyvä. Ihan sama kuka se miniä on: aina on vikaa vikaa vikaa.
Siinähän se totuus tulikin. Se on ihan sama minkälainen tyttö se miniä on, mutta ei kelpaa. Eikä kelpaa seuraava. Eikä sitä seuraava. Kaikissa on vikaa ja kukaan ei ole tarpeeksi hyvä.
Täydellisyyttä vaan harvoin löytää.
Mun sedän vaimo on just sellainen hienoperse joka on kova leuhkimaan. Heillä on 3 lasta joista jo kaksi kokenut avioeron. Lienee ollut kova paikka tämän hienostelija egolle.
Jos omat lapset tärkeitä ja rakkaita niin hyväksyy lapsen puolison.
En halua karkoittaa poikiani elämästäni vaan pitää lähelläni. Niin paljon heitä rakastan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikilla ei vaan kemiat kohtaa. Täytyy myöntää, että huokasin helpotuksesta kun poikani suhde päättyi.
Tiedän. Mutta ilmeisesti lapsesi ja tämän tyypin kemiat kohtaavat. Siksi en ymmärrä miksi vanhemmat edes ajattelevat että heidän "kemioidensa tarvii kohdata". Eihän sinun lapsesi muutenkaan tarvitse tehdä sellaisia valintoja joita itse tekisit, ihan hiusmallista ja asuinmuodosta lähtien.
Sinun pitää olla kohtelias ja perusmukava, se riittää. Hae ystävät muualta. On meinaan aikamoinen rasite suhteelle jos anoppiin/appiukkoon on huonot välit enkä ymmärrä millainen vanhempi haluaa ehdoin tahdoin tuottaa surua jälkeläiselleen.
Totta. Tää tyttö ei ollutkaan normaali perustyyppi vaan valehteleva hyväksikäyttäjä.
Se onkin ihan eri juttu sitten (olettaen että näille on jotain totuuspohjaa eikä vain sinun mielipiteesi).
Aika erikoista, että tyttö valehteli jopa synnyinmaansa. Että se siitä totuuspohjasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikilla ei vaan kemiat kohtaa. Täytyy myöntää, että huokasin helpotuksesta kun poikani suhde päättyi.
Tiedän. Mutta ilmeisesti lapsesi ja tämän tyypin kemiat kohtaavat. Siksi en ymmärrä miksi vanhemmat edes ajattelevat että heidän "kemioidensa tarvii kohdata". Eihän sinun lapsesi muutenkaan tarvitse tehdä sellaisia valintoja joita itse tekisit, ihan hiusmallista ja asuinmuodosta lähtien.
Sinun pitää olla kohtelias ja perusmukava, se riittää. Hae ystävät muualta. On meinaan aikamoinen rasite suhteelle jos anoppiin/appiukkoon on huonot välit enkä ymmärrä millainen vanhempi haluaa ehdoin tahdoin tuottaa surua jälkeläiselleen.
Totta. Tää tyttö ei ollutkaan normaali perustyyppi vaan valehteleva hyväksikäyttäjä.
Se onkin ihan eri juttu sitten (olettaen että näille on jotain totuuspohjaa eikä vain sinun mielipiteesi).
Aika erikoista, että tyttö valehteli jopa synnyinmaansa. Että se siitä totuuspohjasta.
Huh! Kyseessä oli siis todella joku mielisairas valehtelija. Täytyy olla todella sekaisin että valehtelee tuollaisesta.
Alue: Aihe vapaa
Kaikilla ei vaan kemiat kohtaa. Täytyy myöntää, että huokasin helpotuksesta kun poikani suhde päättyi.