Lue keskustelun säännöt.
Oli taas pakko tulla nopeasti vanhempien luota takaisin kotiin :(
24.04.2017 |
Tarkoitus oli että olisin ollut siellä useamman tunnin, mutta jo siinä 1,5-2h jälkeen tuli mitta täyteen. En vaan jaksa niitä, en jaksa. Käyn siellä nykyisin enää harvoin ja tässä se syy tuleekin: Ei yhtään positiivista sanaa, pelkkää negatiivista juttua kokoajan. Sain kuulla taas miten naapuri on idiootti ja kaikki on muutenkin perseestä, elämä on perseestä jne. Ei tuollaista jaksa kuunnella. Eivät edes keskenään tunnu kykenevän fiksuun jutteluun, kun aina se on sitä kuittailua toiselle että: "käytä päätäs", "et sä taas mitään mistään tiedä", "et sä tuotakaan osaa"
Se on aivan älyttömän puuduttavaa kuunnella pelkkiä negatiivisia asioita kokoajan. Oma hyvä fiilis laskee samantien kun joudut "paskakaivoksi" jolle saa valittaa kaikki maailman asiat. Täytyy sanoa että mua alkaa ahdistaa ihan älyttömästi.
Sitten vielä sanotaan että tule sen miehekkees kanssa joskus käymään. No en varmana tule! Pitäiskö se tuoda sinne kuuntelemaan jotain valitusta paskasta elämästä? Hyvin todennäköisesti siinä alettaisiin myös kaivamaan kaikkia mun elämän mokia esiin ja puimaan niitä kovaan ääneen. Ei kiitos. Muutenkaan vanhempia ei juurikaan kiinnosta mun seura. Äiti vähän jotain juttelee mutta isä istuu tietokoneella. Joskus se tulee olkkariin valittamaan jotain asioita ja menee sit taas pelaamaan pasianssia koneelle.
Joskus tää oli vielä harvinaista, mutta nyt viimeisen 2-3 vuoden ajan tää negatiivisuus ja valitus on ollut lähes jatkuvaa. Mistään asiasta ei nähdä hyviä puolia vaan kaikki on aina sitä paskaa. Tuntuu etteivät he ole enää koskaan hyvällä fiiliksellä.
Kommentit (22)
Ihan kuin mun vanhemmat. Viimeksikin kun käytiin kylässä oli miehen lapsi (edellisestä liitosta) mukana ja jumalauta että hävetti kun lapsesta piittaamatta haukkui kaikki yh-vanhemmat, kuinka jääkiekko on narsistien harrastus, yksinhuoltajien lapsista tulee varkaita jne.
Olin niin puulla päähän lyöty että en kyennyt edes sanomaan mitään vastaan.
Kotimatkalla purskahdin itkuun ja lapsi tietysti pahoitellen kysyi onko se hänen vikansa kun on yh:n kasvattama ja harrastaa jääkiekkoa.
Oli kyllä viimeinen kyläily siellä talossa, ei tuollaisia ihmisiä kukaan halua elämäänsä.
Kaikista surullisinta tässä on se, että lapsen äiti kuoli useita vuosia sitten ja olen viimeiset 4 vuotta ollut lapselle lähin äidin/naisen malli. Kohtelen häntä kuin omanani ja pitkään toivoin että vanhempani voisivat alkaa lapsen isovanhemmiksi, mutta paskat niitä kiinnosta "ei me aleta hyysäämään vieraitten pentuja".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuo onkin ihmeellistä, että miten ihmisistä vanhemmiten tulee juuri tuollaisia valittajia ja kaikki nähdään negatiivisena. Luulisi että se menee päin vastoin! Kun on ikää ja koettua elämää jo takana ja on nähnyt vaikka mitä vaikeuksia (tuskin kukaan kovin vanhaksi pystyy elämään niin etteikö olisi jo lähipiirissä tai tuttavien/sukulaisten myötä kokenut esim. läheisten kuolemia, vakavia sairauksia, onnettomuuksia, avioeroja, konkursseja jne) niin luulisi sitten osaavan suhteuttaa ettei valittaisi ihan pienistä. Tajuaisivat esim. että joku naapurin ruohonleikkuu ei ole sen arvoinen asia, että siitä kannattaa valittaa läpi kesän ja tehdä hirveä numero. Kun elämässä on ihan oikeitakin ja todellisia aiheita surra. Mutta ei. Miten se meneekin noin? Ap et todellakaan ole ainoa joka joutuu kärsimään samasta ja tunnistaa tuon omissa vanhemmissaan.
Täähän se varmaan on. Mun vanhemmat on tosiaan 68v. Varmaan just tuota vanhuuden mukanaan tuomaa kärttyisyyttä, sen aikaa kun ovat eläkkeellä olleet niin tätä on jatkunut. Työelämässä vielä ollessaan eivät olleet läheskään samanlaisia. Yhtäkkiä tilanne sit muuttui täysin.
AP
Äitini 75 v. kertoo niin tutut kuin tuntemattomat kuolleet, surkeat kohtalot ovat erityistaivastelussa, kun totean ettei ihan kaikkea tarvitse lapsen kuullen kertoa nyreytyy. On riidoissa niin ex kuin nykyisten naapureiden kanssa... hei miksi ette käy useammin?
Meillä taas tiedotetaan Irma-tädin ripulista lähtien kaikki. Välillä tulee jopa tekstiviesti jossa äitini imoitaa että lähtee Irman luokse ja sitten pitkä litania mikä hänellä on sillä kertaa vikana. Ja kun tulee sieltä takaisin kauhea paasaus kun se Irma ei mitään suostu tekemään ja kiukuttelee koko ajan ja ei tuollaista tyyppiä jaksa. Ja sen perään äiti kiukuttelee ja mäkättää _kaikesta_. Mikään ei ikinä ole hyvin.
Ja vanhoilla ihmisillä tuntuu olevan kova halu jauhaa MUIDEN ihmisten asioita. Esim. mun vanhemmat ovat monesti miettineet että "Miten tuolla naapurin perheellä on varaa käydä ulkomailla?" Jaa-a kuule. En tiedä ja ei kiinnosta. Ei ole teidän rahoista pois, antakaa muiden lomailla jos haluavat. Usein tuollainen mietiskely saa vielä jatkoa että: "Mahtaakohan se rouva olla rikkaasta perheestä? kun eihän heidän ammatissaan nyt niiiiin paljon tienaa! Kyllä varmaan tulee rahaa jostain suvulta". Ja edelleenkään, mua ei kiinnosta. Eikä pitäis kuulua teillekään muiden asiat, vaikka pikavippiä ottaisivat sitä varten. Ei kuulu teille, piste!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun eläkkeellä oleva äitini valittaa kaikista ja kaikesta. Jos ei enää valita naapurista "joka tömistelee" ja jopa "vetää äänekkäästi sähkölaitteet pistokkeista" niin sitten kaivetaan vaikka 80-luvulta tai ex-miehen (isäni) suvusta joku katkera muisto.
Ei oo aika kullannut ei..
Kaikki on huonosti ja se on kaikkien muiden vika!
Se johtuu siitä, kun eläkkeelle jäädessä elinpiiri pienenee ja on aikaa vatvoa kaikenlaista joutavaa. Kun ei ole kuin naapuri ja heidän elämänsä. Samanlaisia teistäkin tulee. Yhden asian olen pistänyt merkille ja se on se, että miksi vanhat ihmiset on usein niin ahneita rahalle? Lototaan ja juostaan ilmaisissa kahvitarjoiluissa. Eikö rahan merkitys luulisi vähenevän iän myötä kun elinvuosia on vähän jäljellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan kuin mun vanhemmat. Viimeksikin kun käytiin kylässä oli miehen lapsi (edellisestä liitosta) mukana ja jumalauta että hävetti kun lapsesta piittaamatta haukkui kaikki yh-vanhemmat, kuinka jääkiekko on narsistien harrastus, yksinhuoltajien lapsista tulee varkaita jne.
Olin niin puulla päähän lyöty että en kyennyt edes sanomaan mitään vastaan.
Kotimatkalla purskahdin itkuun ja lapsi tietysti pahoitellen kysyi onko se hänen vikansa kun on yh:n kasvattama ja harrastaa jääkiekkoa.
Oli kyllä viimeinen kyläily siellä talossa, ei tuollaisia ihmisiä kukaan halua elämäänsä.
Kaikista surullisinta tässä on se, että lapsen äiti kuoli useita vuosia sitten ja olen viimeiset 4 vuotta ollut lapselle lähin äidin/naisen malli. Kohtelen häntä kuin omanani ja pitkään toivoin että vanhempani voisivat alkaa lapsen isovanhemmiksi, mutta paskat niitä kiinnosta "ei me aleta hyysäämään vieraitten pentuja".
Nyt kyllä veti totaalisen hiljaiseksi.
Ei voi ymmärtää.
Elämän vastoinkäymiset voivat aiheuttaa myös katkeruutta. Petytään ijmisiin, epäoikeudenmukaisuuteen jne. Kun on eläkkeellä ja varma toimeentulo voi lopettaa teeskentelyn että kaikki on hyvin ja padot aukeaa :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täräytä heille päin naamaa, että tulet seuraavan kerran käymään kun lopettavat joutavan valituksen!
Vierailija kirjoitti:
Äitini 75 v. kertoo niin tutut kuin tuntemattomat kuolleet, surkeat kohtalot ovat erityistaivastelussa, kun totean ettei ihan kaikkea tarvitse lapsen kuullen kertoa nyreytyy. On riidoissa niin ex kuin nykyisten naapureiden kanssa... hei miksi ette käy useammin?
Tilaa sille tosi elämää-lehti, siinä on just sopivan suolaisia tarinoita mitä eläkeläiset rakastaa taivastella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huomautithan negatiivisesta ilmapiiristä lähtiessäsi?
Eläkkeellä ei ole enää niin paljoa sisältöä elämässä, niin siksi täytyy pohtia naapurin asioita. Tai mennä jonottamaan ämpäreitä prisman ovelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asuuko vanhempanne Helsingissä? Jos kyllä he voisivat mennä palvelukeskuksiin viettämään aikaa
Vierailija kirjoitti:
Ja vanhoilla ihmisillä tuntuu olevan kova halu jauhaa MUIDEN ihmisten asioita. Esim. mun vanhemmat ovat monesti miettineet että "Miten tuolla naapurin perheellä on varaa käydä ulkomailla?" Jaa-a kuule. En tiedä ja ei kiinnosta. Ei ole teidän rahoista pois, antakaa muiden lomailla jos haluavat. Usein tuollainen mietiskely saa vielä jatkoa että: "Mahtaakohan se rouva olla rikkaasta perheestä? kun eihän heidän ammatissaan nyt niiiiin paljon tienaa! Kyllä varmaan tulee rahaa jostain suvulta". Ja edelleenkään, mua ei kiinnosta. Eikä pitäis kuulua teillekään muiden asiat, vaikka pikavippiä ottaisivat sitä varten. Ei kuulu teille, piste!
Hahah! Tätä omat vanhemmatkin jaksavat jauhaa. Toinen on vielä työelämässä ja silti on aikaa ihmetellä että "ei sillä Reiskan pojallakaan rahaa olis Audilla ajella, jos ei Reiska aikoinaan olis firmaa perustanut ja nyt poika ajaa puljun konkurssiin" Ja tämä kuuluu heille, koska? Niin rasittavaa välillä kuunnella näitä.Sisareni osaa vielä lisätä vettä myllyyn ja kertoo joukkoon pikku yksityiskohtia, jotka lisäävät pään puristeluja ja huh huh -hokemista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja vanhoilla ihmisillä tuntuu olevan kova halu jauhaa MUIDEN ihmisten asioita. Esim. mun vanhemmat ovat monesti miettineet että "Miten tuolla naapurin perheellä on varaa käydä ulkomailla?" Jaa-a kuule. En tiedä ja ei kiinnosta. Ei ole teidän rahoista pois, antakaa muiden lomailla jos haluavat. Usein tuollainen mietiskely saa vielä jatkoa että: "Mahtaakohan se rouva olla rikkaasta perheestä? kun eihän heidän ammatissaan nyt niiiiin paljon tienaa! Kyllä varmaan tulee rahaa jostain suvulta". Ja edelleenkään, mua ei kiinnosta. Eikä pitäis kuulua teillekään muiden asiat, vaikka pikavippiä ottaisivat sitä varten. Ei kuulu teille, piste!
Hahah! Tätä omat vanhemmatkin jaksavat jauhaa. Toinen on vielä työelämässä ja silti on aikaa ihmetellä että "ei sillä Reiskan pojallakaan rahaa olis Audilla ajella, jos ei Reiska aikoinaan olis firmaa perustanut ja nyt poika ajaa puljun konkurssiin" Ja tämä kuuluu heille, koska? Niin rasittavaa välillä kuunnella näitä.Sisareni osaa vielä lisätä vettä myllyyn ja kertoo joukkoon pikku yksityiskohtia, jotka lisäävät pään puristeluja ja huh huh -hokemista.
Jos tietäisin että minusta puhuttaisiin selän takana noin paljon, tekisin jotain että juoruilijat saisivat lisää vettä myllyyn :D Lainaisin vaikka ihan kiusallani tutulta hetkeksi veneen pihalleni niin kyylät saisivat lisää puheenaihetta.
No huh. Kyllä heidän pitäisi piristyä jotenkin. Hoitavatko he mitenkään kuntoaan? Tuleeko käveltyä tai muuten ulkoiltua tarpeeksi? Syövätkö tarpeeksi monipuolisesti ja terveellisesti? Onko kaikki mahd. sairaudet suljettu pois? Käyvätkö he vielä jossain matkoilla?
Vierailija kirjoitti:
Se johtuu siitä, kun eläkkeelle jäädessä elinpiiri pienenee ja on aikaa vatvoa kaikenlaista joutavaa. Kun ei ole kuin naapuri ja heidän elämänsä. Samanlaisia teistäkin tulee. Yhden asian olen pistänyt merkille ja se on se, että miksi vanhat ihmiset on usein niin ahneita rahalle? Lototaan ja juostaan ilmaisissa kahvitarjoiluissa. Eikö rahan merkitys luulisi vähenevän iän myötä kun elinvuosia on vähän jäljellä.
Entäs, jos on pieni eläke. Pakko säästää ja pihistää, sairastelu on kuitenkin kallista ja pientä hätävaraakin on hyvä säästää.
Kylläpä taas tulee isovanhemmille lunta tupaan. Osa varmaan valittelee ja kyttää naapureita, mutta paljon myös meitä isovanhempia, jotka auttavat paljon lastensa perheitä. Ikää minullakin alkaa olla lähemmäs 70 v, mutta silti apuni kelpaa useamman kerran viikossa.
Tuo onkin ihmeellistä, että miten ihmisistä vanhemmiten tulee juuri tuollaisia valittajia ja kaikki nähdään negatiivisena. Luulisi että se menee päin vastoin! Kun on ikää ja koettua elämää jo takana ja on nähnyt vaikka mitä vaikeuksia (tuskin kukaan kovin vanhaksi pystyy elämään niin etteikö olisi jo lähipiirissä tai tuttavien/sukulaisten myötä kokenut esim. läheisten kuolemia, vakavia sairauksia, onnettomuuksia, avioeroja, konkursseja jne) niin luulisi sitten osaavan suhteuttaa ettei valittaisi ihan pienistä. Tajuaisivat esim. että joku naapurin ruohonleikkuu ei ole sen arvoinen asia, että siitä kannattaa valittaa läpi kesän ja tehdä hirveä numero. Kun elämässä on ihan oikeitakin ja todellisia aiheita surra. Mutta ei. Miten se meneekin noin? Ap et todellakaan ole ainoa joka joutuu kärsimään samasta ja tunnistaa tuon omissa vanhemmissaan.