Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kesälomareissupohdintaa
24.04.2017 |
Oletin, että miesystäväni on kiinnostunut kesällä matkustamaan samaan kohteeseen kuin minä. Siitä oli puhetta jo aiemmin ja kun pääsiäisenä aikoihin kerroin hänelle ehdotuksiani, mitä tehdä paikan päällä, hän ei mitenkään osoittanut, ettei haluakaan lähteä sinne. Kuluneena viikonloppuna, kun aloin patistella vastauksia lähdemmekö sinne ja jos, niin milloin, hän totesi ettei halua lähteä. Häntä ei kuulemma suuremmin kiinnostaisi juuri nyt suunnitella mitään kesälomareissua, mutta ainakaan hän ei innostu tuosta "minun kohteestani".
Totesin, että asia on ihan ok, ja jos hän ei vaihtoehtoisesti halua pohtia jotain muuta yhteistä ulkomaanreissua, niin ei minulle ole ongelma matkustaa em. kohteeseen yksin. Olen sinkkuvuosinani tehnyt lähes kaikki ulkomaanmatkani yksin ja eilen jo aloin etsiä lentoja ja tehdä matkasuunnitelmaa, etsiä bussi- ja juna-aikatauluja jne. Mutta eilisen päivän pohdittuaan mies illalla käänsi kelkkaansa ja halusikin suunnitella jotain muuta yhteistä matkaa, ja alustavasti sovittiin, että lähdetään sellaiselle lomalle, joka on ehkä vähän enemmän hänen mieleensä (mutta ei hän siitäkään ole head over heels) ja minulle vain kompromissi, johon suostuminen jo nyt hieman kaduttaa. Ihan kivaa siitä voi tulla ja kun alan tutustua karttoihin ja esitteisiin, niin innostuskin varmaan nousee, mutta juuri nyt mietin oliko oikea ratkaisu suostua kompromissimatkaan vai olisiko minun pitänyt/pitäisikö minun pitää kiinni alkuperäisestä kohteesta ja lähteä sinne yksin. Mielipiteitä? Itse olen pahasti kahden vaiheilla, koska yhtäältä haluaisin kovasti tuonne alkuperäisen suunnitelman kohteeseen mutta toisaalta haluaisin kovasti myös viettää lomaani miesystävän kanssa (yhden viikon siitä olemme joka tapauksessa erillään, koska minulla on pakollisia sukulaisjuhlia).
Taustatiedoksi sen verran, että toukokuussa olemme menossa kaupunkilomalle kohteeseen, joka on ensisijaisesti miehen valinta. Maksamme siitä huolimatta kaikki kulut puoliksi + joudun hankkimaan viisumin. Edellinen kaupunkilomamme oli sellainen, jolle minä halusin ja koska miestä ei niin paljon kiinnostanut, niin minä tarjosin hänelle lennot. Loput kulut puolitimme. Aikaisemmilla lomilla olemme aina puolittaneet kulut ja näin siis tehdään tällä tulevalla kompromissimatkallakin. Tuonne omaan "unelmakohteeseeni" en pystyisi maksamaan molempien lentoja, se tulisi liian kalliiksi, eli se vaihtoehto on poissuljettu että pyytäisin miestäni mukaan minun kustannuksellani.
Mitä sinä tässä tilanteessa tekisit?
Kommentit (9)
Ai että mitäkö tekisin?
kasvaisin aikuiseksi ja ymmärtäisin, että parisuhteessa on enemmän kuin yksi ihminen. Kaikkea ei silti tarvitse tehdä käsi kädessä. reissaisin yksinäni sinne, minne haluan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
oliko oikea ratkaisu suostua kompromissimatkaan vai olisiko minun pitänyt/pitäisikö minun pitää kiinni alkuperäisestä kohteesta ja lähteä sinne yksin. Mielipiteitä?
Siis nyt on pakko sanoa ettei mulla ole mitään mielipidettä siitä, olisiko sinun pitänyt suostua vai pitää kiinni alkuperäisestä kohteesta. Varmaan itse tiedät paremmin.
Itse tiedän ja itse päätän, mutta olisi kiinnostavaa kuulla, kummin muut valitsisivat: "kompromissimatka", jotta saa tehdä sen rakastamansa ihmisen kanssa, vai "unelmamatka", koska harmittaa suuresti että kyseinen kohde jää näkemättä. (Tottakai sinne voi mennä joskus toistekin, mutta työtilanteeni on sellainen, ettei kesästä 2018 voi tietää onko silloin varaa/lomaa.)
Miten ihmiset saa tehtyä asiosita noin vaikeita? Ja kuinka monta kuukautta ennen sitä matkaa pitää noin tarkkaan suunnitella?
Vierailija kirjoitti:
Miten ihmiset saa tehtyä asiosita noin vaikeita? Ja kuinka monta kuukautta ennen sitä matkaa pitää noin tarkkaan suunnitella?
Yleensä ainakin lennot on kyllä ihan hyvä ostaa noin kaksi kuukautta ennen lähtöä. Myös autonvuokrauksessa on enemmän valinnanvaraa tässä vaiheessa, samoin majoituksissa, vaikkei Etelä-Euroopassa kesäkuun lopussa vielä lomakausi olekaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
oliko oikea ratkaisu suostua kompromissimatkaan vai olisiko minun pitänyt/pitäisikö minun pitää kiinni alkuperäisestä kohteesta ja lähteä sinne yksin. Mielipiteitä?
Siis nyt on pakko sanoa ettei mulla ole mitään mielipidettä siitä, olisiko sinun pitänyt suostua vai pitää kiinni alkuperäisestä kohteesta. Varmaan itse tiedät paremmin.
Itse tiedän ja itse päätän, mutta olisi kiinnostavaa kuulla, kummin muut valitsisivat: "kompromissimatka", jotta saa tehdä sen rakastamansa ihmisen kanssa, vai "unelmamatka", koska harmittaa suuresti että kyseinen kohde jää näkemättä. (Tottakai sinne voi mennä joskus toistekin, mutta työtilanteeni on sellainen, ettei kesästä 2018 voi tietää onko silloin varaa/lomaa.)
Jos reissuun on lähdössä henkilö jonka matkakokemuksen haluan jakaa voin hyvin siirtää unelmakohteeseen matkustamista myöhemmäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinka kauan olette olleet yhdessä? Jos suhde on tuore niin ymmärrän hyvin halun matkustella yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Kuinka kauan olette olleet yhdessä? Jos suhde on tuore niin ymmärrän hyvin halun matkustella yhdessä.
Alkava kesä on kolmas yhteinen eli aika tuore suhde on kyseessä. Pienempiä kaupunkilomia olemme tehneetkin eriksemme, minä ystävättäreni kanssa ja mies kaveriporukalla, lisäksi itselläni on vuosittain 1-2 työmatkaa ulkomaille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
Siis nyt on pakko sanoa ettei mulla ole mitään mielipidettä siitä, olisiko sinun pitänyt suostua vai pitää kiinni alkuperäisestä kohteesta. Varmaan itse tiedät paremmin.