Lue keskustelun säännöt.
Pelkään jatkuvasti, että mieheni löytää jonkun "paremman". Kerronko hänelle?
FAM
23.04.2017 |
Pääni hajoaa, koska murehdin jatkuvasti, että mieheni ihastuu johonkuhun minua viehättävämpään. Olemme olleet kohta 10 vuotta yhdessä.
Juuri nytkään en pysty menemään treeneihin hänen kanssaan, koska hän on jutellut somessa yhden sairaan kauniin, naisellisen treenikaverinsa kanssa, minä olen taas tällainen luikku ja kasvoiltani mitäänsanomaton. Olin lähdössä treeneihin jo, mutta huomasin kommentoinnin eilen illalla (ihan normijuttelua, ei mitään epäilyttävää) ja aloin hävetä itseäni. Nyt vain itken.
Tässähän on takana minun huono itsetuntoni, joten en ole viitsinyt avautua tästä hänelle. En halua viestittää, että hän ei ole luottamuksen arvoinen, sillä sitä hän kyllä on.
Kuitenkin tuntuu että pääni hajoaa, joten mietin, pitäisikö minun kuitenkin avautua tästä. Silläkin uhalla että hän ottaa itseensä. En halua pitää pelkoa koko ajan sisälläni, vaikka pelko onkin perusteeton.
Kommentit (31)
Jos naiseni kertoisi tuon minulle... nuorempana olisin sanonut ettei tarvitse pelätä, rakastan häntä jne jne. Nykyään sanoisin että kunhan pidät kropan timminä (kuolemaan saakka) ja käyttäydyt asiallisesti, eli osoitat että arvostat suhdetta ja minua, niin ei ole pelkoa. Sillä rakastan sinua ja haluan olla kanssasi ja tehdä sinut onnelliseksi, aina.
Mene sinne treeneihin, riippumatta fiiliksistä.
PS.
Rakkaus on valinta. Pysyvä suhde vaati työtä ja uhrauksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos naiseni kertoisi tuon minulle... nuorempana olisin sanonut ettei tarvitse pelätä, rakastan häntä jne jne. Nykyään sanoisin että kunhan pidät kropan timminä (kuolemaan saakka) ja käyttäydyt asiallisesti, eli osoitat että arvostat suhdetta ja minua, niin ei ole pelkoa. Sillä rakastan sinua ja haluan olla kanssasi ja tehdä sinut onnelliseksi, aina.
Mene sinne treeneihin, riippumatta fiiliksistä.
PS.
Rakkaus on valinta. Pysyvä suhde vaati työtä ja uhrauksia.
"lupaan rakastaa timmissä kunnossa myötä ja vastoinkäymisissä elämäni loppuun asti".
Sanon vain kirjoitti:
Minä kyllä avautuisin mutta sen jälkeen menisin terapiaan.
Käyn jo lyhytterapiassa, mutta pääpaino on muualla (työstressissä) eikä suhdeasian puimiselle jää pahemmin aikaa.
Mulla oli tollainen tunne seurustelin 1 vuoden poikaystävän kanssa. Poikaystävällä oli naispuolisia ystäviä ja mun mustasukkaisuus paistoi läpi vaikka kuinka yritin olla ajattelematta "niillä on säätöä" yhtenä päivänä poikaystävän naisystävä oli käymässä vaa kahvilla sen jälkeen kun lähti rupesin piikittelee miehelle siitä naisystävästä poikaystävä suuttui sanoi ei ole syytä olla mustasukkainen, sitten kerroin pelkään menettävän toiselle naiselle jne poikaystävä sanoi mulle miksi niin ajattelen, koska poikaystävä on vain yhden miehen nainen. No mustasukkaisuus ei muuttunut vaa pahentui, sitten lähdin terapiaan. Terapiassa sanottiin muutos ei tule heti vaa vie aikaa riippuu itsestäni haluanko pääseväni yli mustasukkaisuudesta.
On poikaystävä näyttänyt ihan riittävästi (en ole pakottanut näyttämään) että olen riittävä hänelle ja poikaystävä on mulle.
Mä olen huomannut että elämä on helpompaa jos kerron mieltäni vaivaavat typerätkin asiat miehelle. Olen sellainen että jos en kertoisi, asia jää pyörimään ja paisumaan päähäni ja kärpästä tulee härkänen. Tämä aiheuttaa kiristyviä välejä, eikä mies tiedä mistä tuulee. Hän reagoi kiukkuisuuteni ja katastrofi on valmis. Muilla ei välttämättä ole näin, mutta mä kertoisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos naiseni kertoisi tuon minulle... nuorempana olisin sanonut ettei tarvitse pelätä, rakastan häntä jne jne. Nykyään sanoisin että kunhan pidät kropan timminä (kuolemaan saakka) ja käyttäydyt asiallisesti, eli osoitat että arvostat suhdetta ja minua, niin ei ole pelkoa. Sillä rakastan sinua ja haluan olla kanssasi ja tehdä sinut onnelliseksi, aina.
Mene sinne treeneihin, riippumatta fiiliksistä.
PS.
Rakkaus on valinta. Pysyvä suhde vaati työtä ja uhrauksia.
Olen samaa mieltä siitä että suhde on valinta ka vaatii työtä ja uhrauksia mutta, anteeksi vain, vähän sovinistista sanoa että kunhan pysyt timmissä kunnossa niin... :D Jos ei onnistu pitämään rasvaprosenttia kurissa niin sitten on puolisona epäonnistunut ja mies saa sanoa heipat?
Vierailija kirjoitti:
Mä olen huomannut että elämä on helpompaa jos kerron mieltäni vaivaavat typerätkin asiat miehelle. Olen sellainen että jos en kertoisi, asia jää pyörimään ja paisumaan päähäni ja kärpästä tulee härkänen. Tämä aiheuttaa kiristyviä välejä, eikä mies tiedä mistä tuulee. Hän reagoi kiukkuisuuteni ja katastrofi on valmis. Muilla ei välttämättä ole näin, mutta mä kertoisin.
Juuri tätä mietin ja tältä tuntuu. Miten mies osaa reagoida pahaan olooni, jos en kerro, mistä se johtuu? Minulle on ainakin ihan sietämätöntä nähdä, jos jonkun mieltä painaa ja vastaus kysyttäessä on vain "ei mua mikään vaivaa". Sellainen epämääräinen salamyhkäisyys ja kiukuttelu on ihan hirveää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei, koska mies saattaa silloin käsittää että hänellä olisi mahdollisuuksia parempiin naisiin, ja alkaa tavoitella heitä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos naiseni kertoisi tuon minulle... nuorempana olisin sanonut ettei tarvitse pelätä, rakastan häntä jne jne. Nykyään sanoisin että kunhan pidät kropan timminä (kuolemaan saakka) ja käyttäydyt asiallisesti, eli osoitat että arvostat suhdetta ja minua, niin ei ole pelkoa. Sillä rakastan sinua ja haluan olla kanssasi ja tehdä sinut onnelliseksi, aina.
Mene sinne treeneihin, riippumatta fiiliksistä.
PS.
Rakkaus on valinta. Pysyvä suhde vaati työtä ja uhrauksia.
"lupaan rakastaa timmissä kunnossa myötä ja vastoinkäymisissä elämäni loppuun asti".
Jep, eli niin kauan kun sinäkin välität suhteesta ja miehestä. Kun päätät lihoa, olet päättänyt olla välittämättä suhteesta. Jotta sinä ymmärtäisit, ajattele miestä joka heittäytyy elämäntapatyöttömäksi kesken suhdetta. Ei pakosta, ihan vaan kun hänestä ei tunnu enää mielekkäältä tehdä töitä, sohvalla on kivempi makoilla ja pienemmälläkin pysyy hengissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos naiseni kertoisi tuon minulle... nuorempana olisin sanonut ettei tarvitse pelätä, rakastan häntä jne jne. Nykyään sanoisin että kunhan pidät kropan timminä (kuolemaan saakka) ja käyttäydyt asiallisesti, eli osoitat että arvostat suhdetta ja minua, niin ei ole pelkoa. Sillä rakastan sinua ja haluan olla kanssasi ja tehdä sinut onnelliseksi, aina.
Mene sinne treeneihin, riippumatta fiiliksistä.
PS.
Rakkaus on valinta. Pysyvä suhde vaati työtä ja uhrauksia.
"lupaan rakastaa timmissä kunnossa myötä ja vastoinkäymisissä elämäni loppuun asti".
Jep, eli niin kauan kun sinäkin välität suhteesta ja miehestä. Kun päätät lihoa, olet päättänyt olla välittämättä suhteesta. Jotta sinä ymmärtäisit, ajattele miestä joka heittäytyy elämäntapatyöttömäksi kesken suhdetta. Ei pakosta, ihan vaan kun hänestä ei tunnu enää mielekkäältä tehdä töitä, sohvalla on kivempi makoilla ja pienemmälläkin pysyy hengissä.
Päivän fakta: kaikki eivät vain "päätä" lihoa. Taustalla voi olla vaikka vaikea masennus. Hyvä siinä miehen syyllistää jos toinen muutenkin inhoaa itseään. En edes pysty kuvittelemaan miten kestäisin, jos ulkonäköangstieni lisäksi vielä lihoisin ja mieheni tokaisisi että mitäs menit pilaamaan itsesi.
Anna miehen mennä, hän löytää varmasti hetkessä sinua paremman, fiksumman, kauniimman naisen, joka on aivan upea myös sängyssä. Miksi oikein roikut miehessä, kun tiedät olevasi ihan nolla? Ei kukaan tee tuollaisella naisella tai parisuhteella mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Anna miehen mennä, hän löytää varmasti hetkessä sinua paremman, fiksumman, kauniimman naisen, joka on aivan upea myös sängyssä. Miksi oikein roikut miehessä, kun tiedät olevasi ihan nolla? Ei kukaan tee tuollaisella naisella tai parisuhteella mitään.
Kiitos, juuri näitä sanoja tarvitsin. 💕
Lakkaa pihtaamasta. SEN perässä miehet juoksee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sen verran sanon vielä, että minulle on useampi miehen kaveri sanonut että mieheni on onnekas. Minua ovat kehuneet kauniiksi aikuisiälläni kymmenet henkilöt. Myös mieheni on usein sanonut minua kauniiksi ja seksikkääksi ja sanonut pitävänsä vartalostani. Seksi meillä on ihanaa.
Ongelma on, että en yksinkertaisesti näe sitä itse. Käännän kaikki kehut teeskennellyiksi kohteliaisuuksiksi ja näen itseni rumempana kuin 90% vastaantulijoista (tämä kumpuaa syvältä lapsuudesta, koulukiusaamisesta ja vanhemmista jotka lyttäsivät itsetuntoni). Tiedän että en ole missi mutta todennäköisesti en ole kuitenkaan niin paha kuin ajattelen.
Vierailija kirjoitti:
Lakkaa pihtaamasta. SEN perässä miehet juoksee.
Missä kohtaa sanoin että pihtaan?
Itse olen useimmiten tapaillut sellaisia naisia joista itse olen ollut enemmän kiinnostunut kuin he minusta.
Kuulostaa hullulta, mutta minusta olisi virkistävää jos nainen josta minä tykkään olisi mustasukkainen musta, koska noilta mun aiemmilta naisilta on sitten tullut pakit kuukauden tai kolmen jälkeen. "Löydät varmasti sopivamman naisen itsellesi" .....argh
Vierailija kirjoitti:
Itse olen useimmiten tapaillut sellaisia naisia joista itse olen ollut enemmän kiinnostunut kuin he minusta.
Kuulostaa hullulta, mutta minusta olisi virkistävää jos nainen josta minä tykkään olisi mustasukkainen musta, koska noilta mun aiemmilta naisilta on sitten tullut pakit kuukauden tai kolmen jälkeen. "Löydät varmasti sopivamman naisen itsellesi" .....argh
Tavoitan! Hyvä pointti.. Koska kyllähän tämä kertoo siitäkin että välitän miehestäni ja pelkään menettää. Asia erikseen tietenkin se, ettei ole hyvä että kukaan sairastuu mustasukkaisuudesta...
Kyllähän tuo työstressi voi osaltaan pahentaa tilannetta, varsinkin jos tunnet sielläkin olosi riittämättömäksi.
Riittämätttömyyden tunne voi tulla jo lapsuudesta, jos et saanyt riittävästi huomiota vanhemmiltasi tai keneltäkään muultakaan. Itse olin hyvin epävarma alkuun (ja vieläkin sama tunne tulee edelleen, onneksi vähemmän) mieheni kanssa, mutta meillä heijastuio puolin ja toisin riittämättömyyden tunne toisiimme. Mies siis pyski maalailemaan itsestänsä vähän tavoitellumpaa kuvaa, kuin mikä oikeasti oli totta. Nähtyäni nähen edellisen exänsä voin vain todeta, että mies on saanyt hänen jälkeensä jotain paljon parempaa....
Mutta käy kläpi varhaisia kokemuksia ja myös aikaisempia suhteita. Vaikka kuinka tuntuisi typerältä, niin joku teiniromanssi, jossa sai huonoa kohtelua, tai pakit joltaion hyypiöltä, voivat edelleen saada tunteita pintaan, vaikka ne ovat mennyttä elämää. Valitettavasti ihmisen pää nyt vaan toimii niin, että se poimii vanhoja muistoja, joita välillä näennäisesti epäjohdonmukaisesti liittää nykyisiin tapahtumiin. Ja puhu sen miehesi kanssa, korosta ettei syy ole hänen, mutta hänen on hyvä teitää että on vähän raskaitakin ajatuksia, josiat yritätä päästä eroon.
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän tuo työstressi voi osaltaan pahentaa tilannetta, varsinkin jos tunnet sielläkin olosi riittämättömäksi.
Riittämätttömyyden tunne voi tulla jo lapsuudesta, jos et saanyt riittävästi huomiota vanhemmiltasi tai keneltäkään muultakaan. Itse olin hyvin epävarma alkuun (ja vieläkin sama tunne tulee edelleen, onneksi vähemmän) mieheni kanssa, mutta meillä heijastuio puolin ja toisin riittämättömyyden tunne toisiimme. Mies siis pyski maalailemaan itsestänsä vähän tavoitellumpaa kuvaa, kuin mikä oikeasti oli totta. Nähtyäni nähen edellisen exänsä voin vain todeta, että mies on saanyt hänen jälkeensä jotain paljon parempaa....
Mutta käy kläpi varhaisia kokemuksia ja myös aikaisempia suhteita. Vaikka kuinka tuntuisi typerältä, niin joku teiniromanssi, jossa sai huonoa kohtelua, tai pakit joltaion hyypiöltä, voivat edelleen saada tunteita pintaan, vaikka ne ovat mennyttä elämää. Valitettavasti ihmisen pää nyt vaan toimii niin, että se poimii vanhoja muistoja, joita välillä näennäisesti epäjohdonmukaisesti liittää nykyisiin tapahtumiin. Ja puhu sen miehesi kanssa, korosta ettei syy ole hänen, mutta hänen on hyvä teitää että on vähän raskaitakin ajatuksia, josiat yritätä päästä eroon.
Joo, työstressini isoin ja oikeastaan ainoa lähde on se, että tuntuu etten ikinä tee enkä ole tarpeeksi. Joten luonnollinen heijastuma.
Pitää puhua juuri tuolla kulmalla, syyllistämättä. Ehkä myös korostaa sitä että Instagram on luonteeltaan sellainen, että se lisää vertailua. Seksikkäät salibelfiet jne joita ei samalla tavalla ole Facebookissa.
Minä kyllä avautuisin mutta sen jälkeen menisin terapiaan.