Onko suomenruotsalaisten vaikeampi työllistyä nimensä vuoksi?

On, mulla on ulkomaalainen nimi ja ensimmäinen oletus on aina etten osaa suomea.

No jonkun äärnruutin on kuitenkin ehkä varmaan pykälää helpompi työllistyä kuin lötjösen...

Mulla on ruotsinkielinen sukunimi, eikä ole ollut mitään ongelmaa työnsaannissa. Etunimikin on sellainen, että siitä voisi hyvinkin sukunimen kanssa päätellä minun kuuluvan johonkin vähemmistöön.

Ei vaan helpompi. Oletan että tuossa väitteessä vaikeampaan työllistymiseen viitattiin tiettyihin nimiin, esimerkiksi Hagert.

Olen itse ruotsinkielinen enkä teininä päässyt mainosten jakajaksi sen vuoksi

Itse olen huomannut, että jos minua on luultu nimeni takia ruotsinkieliseksi, siitä on ollut pelkkää etua. Toki tajuan itsekin, että omassa työympäristössäni ruotsinkieliset ovat fiksumpia ja parempia työntekijöitä (työhön kuuluu paljon viestintää suomeksi, ruotsiksi ja vierailla kielillä).

- Luulsi kyllä, että suomenruotsalaisilla saattaisi olla jopa helpompi työllistyä, niin olisi mm. työpaikalla joku joka tarvittaessa osaa oikeasti ruotsia. - Sillä surullista kyllä, vaikka Suomessa käytetään vuosittain vähintään kymmeniä miljoonia siihen, että suomenkieliset  oppisivat "pakko ruotsia" niin harva saavuttaa sellaisen kielitaidon, että voisi puhua sujuvasta ja hyvästä ruotsinkielen taidosta, jolla "palvella ja hoitaa" esimerkiksi julksita virkaa sujuvasti, kuitenkin jos esimerkiksi kunta on kaksikielinen niin pitäisi voida tehdä. Kuten joku täällä edellä mainitsi niin enemmän luulen, että ennakkoluuloja kohtaavat he, joiden nimi kuullostaa esimerkiksi romani -vähemmistöön kuuluvalta ja varmaan myös monen sellaiset nimet, joihin törmätessään kysyy, että miten nimi tulisi lausua - siis ikäänkuin suomalaisena pitäsi osata lausua jokainen vierasperäinen nimi oikein - tietämättä tarkemmin, minkäkielisestä nimestä edes on kyse ja vaikka tietäisikin.  

Vierailija kirjoitti:

Olen itse ruotsinkielinen enkä teininä päässyt mainosten jakajaksi sen vuoksi

Kielen vai sukunimen vuoksi?

Vierailija kirjoitti:

- Luulsi kyllä, että suomenruotsalaisilla saattaisi olla jopa helpompi työllistyä, niin olisi mm. työpaikalla joku joka tarvittaessa osaa oikeasti ruotsia. - Sillä surullista kyllä, vaikka Suomessa käytetään vuosittain vähintään kymmeniä miljoonia siihen, että suomenkieliset  oppisivat "pakko ruotsia" niin harva saavuttaa sellaisen kielitaidon, että voisi puhua sujuvasta ja hyvästä ruotsinkielen taidosta, jolla "palvella ja hoitaa" esimerkiksi julksita virkaa sujuvasti, kuitenkin jos esimerkiksi kunta on kaksikielinen niin pitäisi voida tehdä. Kuten joku täällä edellä mainitsi niin enemmän luulen, että ennakkoluuloja kohtaavat he, joiden nimi kuullostaa esimerkiksi romani -vähemmistöön kuuluvalta ja varmaan myös monen sellaiset nimet, joihin törmätessään kysyy, että miten nimi tulisi lausua - siis ikäänkuin suomalaisena pitäsi osata lausua jokainen vierasperäinen nimi oikein - tietämättä tarkemmin, minkäkielisestä nimestä edes on kyse ja vaikka tietäisikin.  

Eihän se nimi kerro kuinka hyvin osaa ruotsia. Tunnen ruotsinkielisen sukunimen omistavia jotka eivät osaa ruotsia.

Ruotsin kieli epätasa-arvon työkalu

Tasa-arvon puutteesta ovat merkkinä pakkoruotsi ja vielä nykyäänkin suomenkielisten alhaisempi koulutus, alhaisempi tulotaso ja alhaisempi elinaikaodote.

Epätasa-arvon työkaluna käytetään virkamiesruotsia, erillisiä kouluja mikä mahdollistaa ruotsinkielisille alhaisemmat sisäänpääsyvaatimukset ja pakkoruotsia josta emme pääse eroon vaikka 74% kansasta niin haluaa. Pakkoruotsista ym. päättää vaikutusvallallaan pieni ruotsinkielinen vähemmistö. Pakkoruotsi pitää demokratiaa pilkkanaan Suomessa vaikka luulemme olevamme demokratian ja tasa-arvon eturintamassa maailmassa.

Kaksikielisyydestä ja pakkoruotsista on suomenkielisille haittaa mutta pakkosuomesta on hyötyä ruotsinkielisille, mikä näkyy ruotsinkielisten parempana sijoittumisena yhteiskunnassa. Tämä johtuu siitä että turhan kielen opettaminen enemmistölle haittaa enemmistöä ja yhteiskuntaa kun vähemmistö saa hyödyn heille välttämättömän kielen opiskelusta maassa joka on yksikielinen oikeasti. Suomen kaksikielisyys on keinotekoista ja vain huonon lain seurausta.

Kaksikielisyys on yhtä lailla hyödyllistä/haitallista riippumatta siitä onko suomen- tai ruotsinkielinen. Olennaista on kuitenkin huomioida ettei siinä pidäkään miettiä hyötynäkökohtia sen toisen kieliryhmän lähtökohdista. Toisin sanoen, kunhan kaksikielisyys hyödyttää jompaa kumpaa, suomen- tai ruotsinkielisiä, on se perusteltua. Voidaan sanoa että sekä suomen- että ruotsinkielisillä on alueellinen kotipaikkaoikeus tässä maassa.

Minulla on etunimi, joka on aika yleinen ruotsinkielisillä (suvussa on, en ole itse kaksikielinen). Sukunimi on hyvin yleinen suomalainen. On häirinnyt, äidinkieltä on kysytty, vaikka cv:ssä on kielitaidon kohdalla mainittu suomi äidinkieleksi.

Puolisolla, jolla on suomenruotsalainen sukunimi ja suomalainen etunimi, vastaavaa ei ole käynyt.

Olen suomenruotsalainen mutta en osaa sanoa koska sukunimeni on kuitenkin tavallinen suomalainen sukunimi joka päättyy nen. Jos olen kertonut olevani suomenruotsalainen on tieto otettu aina iloisesti vastaan, mutta myös ihmetelty koska "sukunimeni on suomalainen"... Sama toisinpäin, useilla täysin suomenkielisillä tutuillani on suomenruotsalaisen kuuloinen sukunimi, tyyliin eriksson jolloin monet aina olettavat että sen vuoksi osaavat ruotsia :D ovat sitten aina yllättyneitä kun ei muuta osaa kuin tack o hej. Kumpa ihmiset ymmärtäisi ettei se sukunimi kerro onko suomenruotsalainen vai ei..

Minulla sekä etu- että sukunimi ovat ruotsinkielistä alkuperää, mutta itse olen täysin suomenkielinen (valitettavasti, sillä ruotsi on lempikieliäni). Eipä ole koskaan kyllä ollut mitään merkitystä tällä, mihinkään suuntaan. Minulla on hyvät paperit hyvältä alalta ja oletan, että tämä on ollut ainoa syy työpaikan saamiseksi. Olen tosin saanut aina kaikki työt, joita olen hakenut. :)