Mieheni ei siedä lastani (vaativa lapsi)

Esikoiseni, nyt 10v, on aina ollut ns. vaativa lapsi. Vilkas, puhelias, omapäinen. Hän haluaa olla aina keskipisteenä, hänellä on joka asiasta mielipide, hän tietää kaiken ja on aina oikeassa. Hän vaatii jatkuvasti huomiota, eikä kauan muista saamaansa hyvää. Toki hän on myös reipas ja hänen avoimuutensa vuoksi vieraiden on helppo tulla toimeen hänen kanssaan.



Mieheni näkee tyttössä valitettavasti vain huonoja puolia. Hän haluaisi lapsen, joka näkyy ja kuuluu vain silloin kun hänelle sopii. Koska lapsi on myös vahvatahtoinen, vaatii " kurin" pitäminen viitseliäisyyttä. Koska lapsi ei kuitenkaan eka kerrasta tottele, on pakko vaikka kädestä pitäen ohjata hänet toimimaan oikein. Mies sitten laiskana ei tätä viitsi, vaan antaa lapsen toimia oman päänsä mukaan ja vain jupisee perään. Jos sisaruksille tulee riitaa, on mieheni mielestä syy aina esikoisen. Kaksi muuta lastea myös saavat kiukutella rauhassa, esikoisen kiukuttelusta mies suuttuu heti.



Itse olen tottunut ,että toisille ihmisille puhutaan aikan kauniista. Minun ymmärrykseeni ei mahdu kommentit: senkin rääkyjä, turpa kiinni, älypää tms.



Vaativana lapsena esikoinen on haastava ja hänen kanssaan joutuu ottamaan yhteen ja käyttämään häneen aikaa enemmän kuin kahteen muuhun lapseen yhteensä. Myönnettäköön. Oikealla menettelyllä lapsen saa kuitenkin yleensä toiminaan ihan järkevästi. Monesti tuntuu, että mies polttaa heti päreensä ja omalla ärsyttämisellä vain pahentaa tilanteita.



Mietin miten tilanne vaikuttaa tytön itsensä itsetuntoon. Pikkusisko onnneksi puolustaa aina. Minun ja mieheni välillekin tulee asiasta riitaa. En yksinkertaisesti voi olla heti muuttumatta epäasialliseen kielenkäyttöön, vaikka ehkä pitäisi puhua asiasta kahden kesken.



Kertokaa neuvoja miten menetellä tilanteessa. Erityisesti te joilla itsellänne ns. vaativa lapsi.



T: Surullinen äiti