Mitä ajattelette eronneesta ystävästä. Rehellisesti!

Taustat tietäen eli nainen pettänyt koko parisuhteen ajan, yli 15 vuotta, en kannusta ja välit poikki. Miestä käy sääliksi miksei aiemmin ymmärtänyt. Lapsia hoiti ja antoi naiselle vapauden tulla ja mennä. Kusetetuksi tuli kuitenkin.

Sitä, että hän on tehnyt hyvä päätöksen, joka parantaa hänen elämänlaatuaan. Mksi pitäisi olla mitään mieltä kenenkään eroista, kauneusleikkauksista, lapsista ja lapsettomuudesta..?

Kukaan ei tiedä mitä toinen ihminen käy läpi, mikä on hänen pään sisällä oleva ajatus....

En mitään erityistä. Ehkä että: eipä taas yllätä kun erot ovat niin yleisiä. Ja en voi tietää koko tarinaa.

^ Todella harvoin perheen ulkopuoliset noin hyvin tietävät erosta ja sen mahdollisista syistä. Etkö muita eronneita tunne?

No mitä pitäisi ajatella? Olen minä varmaan sellainen mutta mies otti eron kun ei jaksanut perhe-elämää. Olen onnellinen näinkin ja yksi ihminen huushollissa on vähemmän hoidettavana.

Ettei yllätä. Ihmiset pariutuvat, koska olettavat, että elämässä pitää tehdä niin. Sitoudutaan vääränlaiseen kumppaniin kun ei uskalla olla yksin ja pelätään, että odottaa liian pitkään. Sitten erotaan, kun ei oltukaan tyytyväisiä.

No sellaisiahan ne avioliitot nykyään ovat. Kestävät suunnilleen 10 vuotta. Sitten uutta kehiin.

No voi kauhistus taas.

Aloittajasta ajattelin että eipö taida olla kovinkaan fiksu. Eroja kun on yhtä monta erilaista kuin on eroajaakin.

Aika neutraali. Tosin yhdestä erosta hurrasin puhelimessa, kun ystävä pääsi vihdoin p*skasta eroon. Ystävä tiesi kyllä mielipiteeni tästä miehestä jo ennen eroa. Ja vuosia jaksoin olla tukena, kannustamatta siihen eroon. Enkä ole ainoa, joka siitä miehestä ei pitänyt.

Mutta pääasiassa myötäelän niinkuin ystävä haluaa sitä eroa käsitellä. Ollut olkapäänä ja bilekaverina uudesta vapaudesta. Surrut ja iloinnut silloin kun ystävää on surettanut ja ollut onnensa kukkuloilla. Onhan erot aina sinänsä surullisia tapahtumia. Harmittaa, että on mennyt vuosia hukkaan onnettoman suhteen takia.

Olen itse ollut parisuhteessa 7 vuotta, joista kaksi naimisissa. Meillä on ylä- ja alamäkiä ja ystävät olleet samalla lailla tukena minulle, kuin minä heille. Jos parisuhteessa on suvantovaihe, niin ei ensimmäinen ratkaisu ole ero. Mutta jos se ero tulisi, niin varmasti ystävät myötäeläisi sitä tunteiden vuoristorataa kanssani. Sitä varten ystävät on.

Sinunlainen ystävä 9 olisi ihana tässä eron keskellä. Tuntuu että kaikki naimisissa olevat ystävät ottavat etäisyyttä kun eivät kai osaa enää olla seurassani. En kyllä juurikaan edes puhu erostani ja olen ihan iloinen.

Vierailija kirjoitti:

Sinunlainen ystävä 9 olisi ihana tässä eron keskellä. Tuntuu että kaikki naimisissa olevat ystävät ottavat etäisyyttä kun eivät kai osaa enää olla seurassani. En kyllä juurikaan edes puhu erostani ja olen ihan iloinen.

No höh! Onpas typerää. En ymmärrä tuommoista käytöstä ollenkaan. Itse olen ystävieni ystävä heidän itsensä takia, en parisuhdestatuksen takia. Jokainen elää elämäänsä niinkuin parhaaksi näkee. Ja jokainen ero on aina ollut siihen kohtaan paikallaan. On ollut hienoa nähdä, miten ihminen voi puhjeta uudestaan kukkaan vapauduttuaan siitä raskaasta henkisestä taakasta, jonka onneton parisuhde tuo. Hyvinvointi on tärkeintä, ei omituisten oletusten ja kulissien ylläpito.

Vierailija kirjoitti:

Mitä ajatuksia herättää ystävä, kaveri, tuttava joka eroaa pitkästä suhteesta? Nainen on onnellisen oloinen. Elää kaikin puolin hyvää elämää, liikunnallinen, kaunis jne.

Mitä ihan rehellisesti ajattelette? Ja oletteko itse parisuhteessa?

Jokainen tekee ratkaisun oman harkinnan perusteella. Ei ulkopuolinen siihen voi vastata. Vielä 50 vuotta sitten ero oli kamala asia. Sitä ei yleisesti hyväksytty. Eivät ainakaan nuorten vanhemmat.