Millaista apua/tukea olette saaneet lastensuojelusta?
Oma henkinen vointini on ollut heikohko viime aikoina, ja lapsesta tehtiin lastensuojeluilmoitus. Toistaiseksi siis itse lapsesta ei ole ollut varsinaista huolta, mutta toki huoli oli siitä, miten oma vointini ennen pitkää vaikuttaisi lapseen. Kyseessä ei siis todellakaan ole minkäänlaista laiminlyöntiä tai väkivaltaa tms. radikaalia.
Olen todella helpottunut lastensuojelun astumisesta mukaan, tuntuu kuin valtava kivi olisi pyörähtänyt harteilta. Mutta millaista apua/tukea sieltä voi saada? Varsinaiselle lapsenhoitoavulle ei ole tarvetta (turvaverkko on hyvä ja laaja), mutta olen ehdottomasti sitä mieltä että jotain tukea tarvitsen vanhemmuuteen. Lasun ohella toki käyn itse terapeutilla juttelemassa (ja olen käynytkin koko äitiyden ajan, se vain ei näytä yksin riittävän).
Onko täällä siis lastensuojelun asiakkaita, jotka osaisivat kertoa minkälaista tukea he ovat saaneet?
Kommentit (17)
Kysy mitä apua ja miten pitkään.
Kaikki kirjallisena. Kokouksiin nauhuri/ tukihenkilö.
Mieti mitä itse voit oman tilasi kohentamiseksi tehdä.
Kaikkeen ei tarvitse eikä pidä suostua. Jos tarvitset miettimisaikaa johonkin mitä haluavat heti tietää niin sinulla on oikeus miettimisaikaan. Toiset on ok tyyppejä, toiset vois hieman miettiä. Vääriäkin päätöksiä niissä "piireissä" tehdään.
Lapsesi iästä riippuen häntä tulee myös kuulla.
Itse olet oman elämäsi asiantuntija. Muut ovat statisteja:)
Vierailija kirjoitti:
Kysy mitä apua ja miten pitkään.
Kaikki kirjallisena. Kokouksiin nauhuri/ tukihenkilö.
Mieti mitä itse voit oman tilasi kohentamiseksi tehdä.
Kaikkeen ei tarvitse eikä pidä suostua. Jos tarvitset miettimisaikaa johonkin mitä haluavat heti tietää niin sinulla on oikeus miettimisaikaan. Toiset on ok tyyppejä, toiset vois hieman miettiä. Vääriäkin päätöksiä niissä "piireissä" tehdään.
Lapsesi iästä riippuen häntä tulee myös kuulla.
Itse olet oman elämäsi asiantuntija. Muut ovat statisteja:)
Täältä tahdoinkin kysyä olisiko jollain kertoa konkreettisia apu-/tukikeinoja, joita hän olisi saanut.
Itse en lähde lastensuojelun kanssa tekemisiin ollenkaan negatiivisin tuntein tai peläten; ennemminkin toiveikkaana ja kiitollisena.
Ap
No tavallaan sellaista, että käyttivät maalaisjärkeään, eivätkä uskoneet perättömiä väitteitä joita heille soiteltiin.
Vierailija kirjoitti:
Kysy mitä apua ja miten pitkään.
Kaikki kirjallisena. Kokouksiin nauhuri/ tukihenkilö.
Mieti mitä itse voit oman tilasi kohentamiseksi tehdä.
Kaikkeen ei tarvitse eikä pidä suostua. Jos tarvitset miettimisaikaa johonkin mitä haluavat heti tietää niin sinulla on oikeus miettimisaikaan. Toiset on ok tyyppejä, toiset vois hieman miettiä. Vääriäkin päätöksiä niissä "piireissä" tehdään.
Lapsesi iästä riippuen häntä tulee myös kuulla.
Itse olet oman elämäsi asiantuntija. Muut ovat statisteja:)
Tuollaisella vihamielisellä asenteella ei ainakaan mitään apua saa. Vaikka yritystä olisi, niin torjunta päällä koko ajan.
Ihan varmasti pärjää ilman nauhuria. tapaamisissa.
Mutta mitä ap tarkoitat konkreettisella avulla? Mikäli et tarvitse sinänsä lastenhoitoapua niin keinoksi jää nimenomaan keskustelu. Eipä muuta ole keksitty.
Minä olin jossain vaiheessa täysin loppu kolmen lapsen kanssa yksin. Vanhin oireili koulussa. Itse otin yhteyttä lastensuojeluun. Poika pääsi tutkimuksiin -- ei diagnoosia --, mutta sain ehdottomasti tukea ja apua.
Minkälaista apua tarvitsisit? Varmaan antavat perhetyöntekijän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysy mitä apua ja miten pitkään.
Kaikki kirjallisena. Kokouksiin nauhuri/ tukihenkilö.
Mieti mitä itse voit oman tilasi kohentamiseksi tehdä.
Kaikkeen ei tarvitse eikä pidä suostua. Jos tarvitset miettimisaikaa johonkin mitä haluavat heti tietää niin sinulla on oikeus miettimisaikaan. Toiset on ok tyyppejä, toiset vois hieman miettiä. Vääriäkin päätöksiä niissä "piireissä" tehdään.
Lapsesi iästä riippuen häntä tulee myös kuulla.
Itse olet oman elämäsi asiantuntija. Muut ovat statisteja:)
Tuollaisella vihamielisellä asenteella ei ainakaan mitään apua saa. Vaikka yritystä olisi, niin torjunta päällä koko ajan.
Ihan varmasti pärjää ilman nauhuria. tapaamisissa.
Mutta mitä ap tarkoitat konkreettisella avulla? Mikäli et tarvitse sinänsä lastenhoitoapua niin keinoksi jää nimenomaan keskustelu. Eipä muuta ole keksitty.
Minä olin jossain vaiheessa täysin loppu kolmen lapsen kanssa yksin. Vanhin oireili koulussa. Itse otin yhteyttä lastensuojeluun. Poika pääsi tutkimuksiin -- ei diagnoosia --, mutta sain ehdottomasti tukea ja apua.
Täytyy myöntää, etten juuri lastensuojelusta tiedä - en ole aiemmin ollut tekemisissä asian kanssa. Siksi en oikein tiedä, mitä apuakaan on saatavilla...
Lastenhoitoapua en koe tarvitsevani, koska vaikka emme ole isän kanssa yhdessä, hän viettää paljon aikaa lapsen kanssa, lisäksi tarvittaessa apuna on isovanhemmat ja muitakin sukulaisia. Vointini ei siis suinkaan johdu lapsesta tai sinänsä suoranaisesti äitiydestä enkä mielelläni haluaisikaan lasta "riepoteltavan" eri hoitopaikkoihin liian tiuhaan.
Käyn itse tosiaan terapiassa jo, eli juttelupuolikin on kunnossa. En sitten tiedä, mikä mahtaisi olla lastensuojelun virka? Asiakkuutta ei siis vielä ole, ilmoitus vasta tehty ja tapaaminen on muutaman viikon päästä.
Ap
Suoraan sanottuna tämä nk apu vie enemmän voimia perheeltä kuin alkuperäinen tilanne.
Itselläni oli kotona 3 erityislasta. 1 skitsofreenikko lapsi, rasitusastmaatikko ja näitä kahta oireileva lapsi.
Pyysin siivousapua tai että joku kävisi lapsen kanssa ulkona. Mitä sain? Nojatuoli ihmisen jolle pitää puhua kuin vauvalle tarkkailemaan minun toimintaani. Ja täyttämään yhtä ja samaa arviointi lappua yhä uudelleen.
Lastensuojelusta ei ole mitään hyötyä tai apua kellekään.
Näin menee joka puolella suomea.
No asiakas saa osallistua turhien käsien heiluttelijoiden työllistämiseen eli voi tuntea itsensä jaloksi ihmiseksi.
Onnea miinaan astumisesta. Apua et tule saamaan vaan istumista sohvalla. Peräänny jos voit. Kokemusta on, en pahalla sano. Selviät kyllä, päivä kerrallaan. Voimia ap
Millaista tukea vanhemmuuteen ap haluaisi? P.S. Lastensuojelu ei ole siivousalan yritys
Muista kuitenkin, että lastensuojelu ajattelee lapsen etua, ei vanhempien. Voi olla että saat hyvän työntekijän tai sitten voit astua miinaan.
Mä suosittelen ihan ensikotia tai perhekuntoutusta, siellä saisi kokonaisvaltaisesti tukea vanhemmuuteen, nää on yleensä sellaisia 3kk jaksoja, jossa siis lapsen kanssa asutaan yötä päivää kuntoutus paikassa ja henkilökunta työskentelee useita tunteja päivässä kanssanne.
Vierailija kirjoitti:
Suoraan sanottuna 8tämä nk apu vie enemmän voimia perheeltä kuin alkuperäinen tilanne.
Itselläni oli kotona 3 erityislasta. 1 skitsofreenikko lapsi, rasitusastmaatikko ja näitä kahta oireileva lapsi.
Pyysin siivousapua tai että joku kävisi lapsen kanssa ulkona. Mitä sain? Nojatuoli ihmisen jolle pitää puhua kuin vauvalle tarkkailemaan minun toimintaani. Ja täyttämään yhtä ja samaa arviointi lappua yhä uudelleen.
Lastensuojelusta ei ole mitään hyötyä tai apua kellekään.
Näin menee joka puolella suomea.
Teille on todellakin annettu liian suuri tukea lastensuojelusta. Pitää osata myös itse vaatia sitä mitä tarvitsee. Palveluissa säästetään..
Yksi lässytyskeskustelu, jossa yritti väläyttää huostaanottoa kun kyselin itse lapselle (jo teini) väliaikaista sijoituspaikkaa. Lain kiemurat oli kyllä tulleet jo tutuksi noin pääpiirteittäin ja ä.. mmä ei selvästi tykännyt kun sanoin että tiedän että ei se kyllä noin voi mennä. Ei sovittu keskusteluja eikä perhe toimia eli ei mitään.
Vierailija kirjoitti:
Yksi lässytyskeskustelu, jossa yritti väläyttää huostaanottoa kun kyselin itse lapselle (jo teini) väliaikaista sijoituspaikkaa. Lain kiemurat oli kyllä tulleet jo tutuksi noin pääpiirteittäin ja ä.. mmä ei selvästi tykännyt kun sanoin että tiedän että ei se kyllä noin voi mennä. Ei sovittu keskusteluja eikä perhe toimia eli ei mitään.
Miksi sinun teinisi olisi pitänyt kiireellisesti sijoittaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysy mitä apua ja miten pitkään.
Kaikki kirjallisena. Kokouksiin nauhuri/ tukihenkilö.
Mieti mitä itse voit oman tilasi kohentamiseksi tehdä.
Kaikkeen ei tarvitse eikä pidä suostua. Jos tarvitset miettimisaikaa johonkin mitä haluavat heti tietää niin sinulla on oikeus miettimisaikaan. Toiset on ok tyyppejä, toiset vois hieman miettiä. Vääriäkin päätöksiä niissä "piireissä" tehdään.
Lapsesi iästä riippuen häntä tulee myös kuulla.
Itse olet oman elämäsi asiantuntija. Muut ovat statisteja:)
Tuollaisella vihamielisellä asenteella ei ainakaan mitään apua saa. Vaikka yritystä olisi, niin torjunta päällä koko ajan.
Ihan varmasti pärjää ilman nauhuria. tapaamisissa.
Mutta mitä ap tarkoitat konkreettisella avulla? Mikäli et tarvitse sinänsä lastenhoitoapua niin keinoksi jää nimenomaan keskustelu. Eipä muuta ole keksitty.
Minä olin jossain vaiheessa täysin loppu kolmen lapsen kanssa yksin. Vanhin oireili koulussa. Itse otin yhteyttä lastensuojeluun. Poika pääsi tutkimuksiin -- ei diagnoosia --, mutta sain ehdottomasti tukea ja apua.
Täytyy myöntää, etten juuri lastensuojelusta tiedä - en ole aiemmin ollut tekemisissä asian kanssa. Siksi en oikein tiedä, mitä apuakaan on saatavilla...
Lastenhoitoapua en koe tarvitsevani, koska vaikka emme ole isän kanssa yhdessä, hän viettää paljon aikaa lapsen kanssa, lisäksi tarvittaessa apuna on isovanhemmat ja muitakin sukulaisia. Vointini ei siis suinkaan johdu lapsesta tai sinänsä suoranaisesti äitiydestä enkä mielelläni haluaisikaan lasta "riepoteltavan" eri hoitopaikkoihin liian tiuhaan.
Käyn itse tosiaan terapiassa jo, eli juttelupuolikin on kunnossa. En sitten tiedä, mikä mahtaisi olla lastensuojelun virka? Asiakkuutta ei siis vielä ole, ilmoitus vasta tehty ja tapaaminen on muutaman viikon päästä.
Ap
Terapia tukee sinun hyvinvointia. Perhetyöntekijä voi esim parantaa sinun ja lapsen välistä vuorovaikutusta, siinä yleensä on puutteita silloin kun vanhemmat ovat kokeneet elämässä traumoja. Vuorovaikutus taas on lapsen kehityksen kannalta tärkeää.
Heillä on huoli:)