Onko totta, että ihminen ei pärjää ilman uskontoa?

Provo

Nykyään uskonnon paikan ottaa helposti jokin aate, kuten ehdoton suvaitsevaisuus.

Kun ihminen kerran tiedostaa olemassaolonsa, ihminen myös kysyy "miksi". Mutta siihen ei löydy vastausta. Se on eksistentiaalinen kriisi, meissä jokaisessa. Siitä sitten koitetaan selvitä - noh, uskonnon, tieteiden, päihteidenkin käytön ja milloin minkäkin avulla.

Kyllä, ihminen pärjää ilman uskontoa. Monessa tapauksessa se on jopa parempi.

Ainakin Hararin mielestä se on syy ihmisen valtavaan menestykseen maapallolla. Myös länsimailla on omat uskontonsa, jotka ovat niin syvällä kulttuurissa ettei kukaan kyseenalaista niitä.

Tätä olen itsekin pohtinut mutta en ole varmuutta asiaan saanut. Onneton elämä ei kyllä katso uskovaisuutta vaikka moni elämäänsä lohtua löytää uskonnosta. Päihde- ja mielenterveysongelmien määrä on noussut yleisesti ottaen, en ole ainakaan kuullut sen olevan sen enempää ateistien kuin tavantallaaja tapauskovaisten ongelma. Nykypäivänä kun länsimaissa hyvin osa on näitä tapauskovaisia niin en usko heille uskonnon tuovan sen enempää tukea ja turvaa kuin ateistille. Uskonnon rooli monien elämässä on pienentynyt merkittävästi.

Uskonto ja viina ovat molemmat päihteitä ja addiktio, uskonto vai terveellisempi.

Ihminen on aika yksin kuoleman edessä, ja siksi uskonto varmaan onkin kehittynyt. Noin evoluutiomielessäkin sillä on pakko olla merkitystä, sillä taipumus yliluonnolliseen uskomiseen on säilynyt vahvana tähän päivään asti.

Aika moni uskovainen on entinen alkoholisti, eli varmastikin usko antaa täyttymyksen tunteen. Ihminen pärjää kyllä ilman uskontoa, mutta se on melko raskasta, ja vaatii suht vahvan mielen.

Kyllä olen pärjännyt hyvin, kiitos kysymästä, jo 42 vuotta. En tunne mitään tarvetta uskonnon harjoittamiseen. Olen ihan tyytyväinen elämääni - en täysin koska työurani on pätkäinen alan huonosta työllisyystilanteesta johtuen. En usko, että se paranisi rukoilemalla.

Uskontojen maailmanselitykset ovat mielestäni epäloogisia. En kaipaa tuonpuolesta elämää, keskityn tämänpuoleiseen. Kukatkin elävät aikansa ja sitten kuolevat. Samoin me ihmiset. Ei se minua ahdista.

T. Tasapainoinen ateisti, jolla ei ole henkistä tyhjiötä

Usko elämään pitää pystyssä kirjoitti:

Jos katsoo kaikkia maailman kulttuureja niin kaikissa on jokin uskonto. Nyt länsimaissa ateistit ovat yrittäneet todistella, että ilmankin pärjää, mutta seuraukset ovat olleet surullisia: henkistä tyhjiötä on yritetty täyttää alkoholilla ja huumeilla. Masennus ja mielenterveysongelmat rehottavat, parisuhteet eivät onnistu jne. jne.

Onko ihmismieli kuitenkin sellainen, että pitää olla jokin usko pelastukseen ja kuoleman jälkeiseen elämään? Ateistitkin ovat vain ihmisiä ja siksi ajatus kaiken loppumisesta on heillekin liian suuri.

Tähän ei varmaan kukaan osaa vastata suoraan. Sinun pitää itse ottaa asiasta selvää. Keskustele vaikka papin kanssa ja lue kirjoja. Siitä pääset alkuun.

Joskus tällä palstalla keskustelee ahdistuneiden tai pelokkaisen kanssa. Olen usein todennut, että he eivät millään usko, että elämä kantaa. Siitä nousee pelko. Heitä kyllä auttaisi usko, että on Joku joka kantaa. Meidän elämämme kun muodistuu uskomuksista (jotkut lukevat uskon uskomuksiin, toiset eivät).

Hyvin pärjää!

Mun mielestä uskovissa on juuri se kaikkein epäoikeudenmukaisinta että he antavat kaikki syntinsä jonkun muun kannettaviksi! Esim katolisessa uskonnossa kun latelet tarpeeksi monta AveMariaa saat kaiken anteeksi!

Ateisti kantaa omat syntinsä pää pystyssä ja vastaa niistä itse! En minä tarvitse mitään satuolentoa tueksi ja turvaksi, itse tässä elämässä on pakko selvitä. Ja jälleensyntyminen tai elämän jatkuminen kuoleman jälkeen - sekään ei välttämättä liity uskontoihin mitenkään.

Ap, väitteesi on silkkaa tuubaa. Uskontoa ei tarvitse.

Mä pärjään erittäin hyvin ilman uskontoa. Mutta usko on mulle tärkeä asia. Koska uskon Jumalaan, ei siksi että minun pää nyt jollain tavalla välttämättä tarvitsisi uskontoa. Itse asiassa en noudata juurikaan uskonnollisia tapoja. Uskon vaan.

Mun mies on ateisti ja ei silläkään elämä mitenkään onneton ole tai mielenterveysongelmia tai mitään. Se on itse asiassa aika syvällinen ja fiksu ihminen. Mutta ei vaan usko Jumalaan.

Ja ollaan onnellisia, kiitos vaan. Toinen toistaan voi kunnioittaa.

Ateistisimmissa Euroopan valtioissa on jo pitkään mennyt kaikilla sosiaalisilla mittareilla paremmin kuin uskonnollisissa maissa. Sen pitäisi kertoa jo jotakin.

Mä olisin ilman uskontoa varmaan tehnyt itsemurhan teininä. Ei olisi ollut toivoa paremmasta tulevaisuudesta, koska minäkuva oli tuusan nuuskana koulukiusaamisen, vanhemman päihdeongelman, seksuaalisen hyväksikäytön ja perheväkivallan takia. Seurakunnassa oli aidosti välittäviä aikuisia, kun kotona naurettiin ja haukuttiin tai lyötiinkin, jos uskalsin yrittää kertoa ongelmista.

Nykyään olen kahden lapsen äiti, naimisissa, maisteri ja hyvässä ammatissa. Uskonnollinen yhteisö toi ratkaisevassa kohdassa tukea ja ohjasi rakentavaan suuntaan elämässä. Tuntuu siltä, ettei nykyään puhuta lainkaan uskontojen hyvistä puolista, vaan vain niistä huonoista. Toisaalta huonojen puolien korostumisen ymmärrän esim. uskonnollisen terrorismin näkyvyyden lisääntymisen takia.

Mitä vähemmän uskonto jossakin valtiossa hallitsee ihmisten elämää ja yhteiskunnan toimintaa, sitä parempi yhteiskunta se on. Kaikenlainen pappisvalta ja kansalaisten ankara uskonnollisuus tuottavat pelkoa, tuskaa ja ahdistusta.

Onni tulee sisältä. Minä uskon juuri kuten haluan.

Sama se on mikä luo kellekkin lohtua. Mielelläni olen sellaisen ihmisen kamu joka on tasapainoinen.

Uskonnollisuus voi olla hyödyllistä tässä ajassa, jos ja kun se vastaa eksistentiaalisiin kysymyksiin ja motivoi itseä ja yhteisöä hyödyttävään toimintaan. Tällöin melkein mikä tahansa uskonto voi olla hyödyksi ja avuksi – ja monesti onkin!

En itse kuitenkaan näe uskoa Jumalaan hyötykysymyksenä ja pidän hyötynäkökulmaa jopa potentiaalisesti vaarallisena uskontoon liitettynä.

Uskon Jeesukseen, vaikkei siitä olisi mitään hyötyä minulle tällä maallisella vaelluksellani. Uskon Jeesukseen jopa silloin, kun siitä on täällä maailmassa haittaa.